Pauli Välimäki

Vihreitä vuosia

Pirkanmaalla ja Tampereella on vihreän liikkeen historiassa oma tärkeä merkityksensä. Palautan lukijan mieliin joitan muistikuvia, jotka ehkä valottavat nykyihmiselle vihreiden lyhyttä mutta kiintoisaa historiaa.

1983: Kaksi kansanedustajaa villeiltä listoilta.

Vihreät osallistuivat aluksi eduskunta- ja kunnallisvaaleihin itsenäisinä valitsijayhdistyksinä. Sekin oli poliittista historiaa, on ainutlaatuista, että vapaat kansalaisryhmät saavat kansanedustajia - vieläpä kaksissa vaaleissa. Pirkanmaalla oli kolme ehdokasta, luonnonsuojelija, naisaktivisti ja Kauppahallin virastotalon suojelija. Vihreiden aktiivit tulivat useista vaihtoehtoryhmistä, myös vammaisliikkeestä, rauhanliikkeestä ja opiskelijaliikkeestä. Alkuaikoina aktiivista toimintaa oli varsinkin yliopistopaikkakunnilla. Vaalien jälkeen vihreät kokoontuivat Tampereelle Varalan opistoon. Koolla oli noin 300 ihmistä. Media odotti puolueen perustamista, mutta vihreät päättivät pysyä villinä ja vapaana liikkeenä, jossa jäsenkirjoja ei kysellä.

1984: Läpimurto kunnallisvaaleissa.

Vihreät saivat läpi yli 100 valtuutettua noin 50 kunnassa. Vihreät levittäytyivät suurista kaupungeista myös maalaiskuntiin. Tampereella meni läpi 4 ehdokasta ja saimme valtuutettuja myös Kangasalle, Lempäälään, Nokialle, Pirkkalaan, Ylöjärvelle, Valkeakoskelle ja Mänttään. Pirkanmaalaiset vihreät järjestäytyivät Vastedes-yhdistykseksi - sen idea oli toimia sekä kulttuurin, politiikan että vaihtoehtoisen talouden alalla. Kaksi ensin mainittua tavoitetta toteutuivat, kolmas jäi vähemmälle huomiolle. Nykyisin Vastedes jatkaa toimintaansa vihreänä kulttuuriyhdistyksenä.

1986: Puolue vai liike?

Vihreät kävivät reipasta keskustelua, perustaako puolue vai ei. Osa porukasta halusi jatkaa vapaana kansanliikkeenä, osa halusi järjestyneempää toimintaa. Tampereella pidettiin kaksikin kokousta asian tiimoilta - Kauppaoppilaitoksella ja UKK-instituutissa. Edellisessä esiteltiin lukuisia järjestäytymismalleja (tyyliin: ameeba - verkosto - yhdistys - kassakaappipuolue - "erilainen" puolue), jälkimmäisessä päätettiin perustaa valtakunnallinen yhdistys, joka sai myöhemmin nimekseen Vihreä liitto. Seuraavana vuonna se päätettiin muuttaa puolueeksi. Mutta ei vihreissä vieläkään jäsenkortteja kysellä.

1987: Kahdesta neljään.

Vihreät saivat neljä kansanedustajaa. Pirkanmaalta ei vielä mennyt ketään läpi, vaikka ehdokkaita oli 7 kunnasta.

1988: Pientä takapakkia.

Kunnallisvaaleissa vihreät menettivät paikkoja: Tampereella meni läpi 3, Pirkkalassa 2, Lempäälässä 1 ja Nokialla 1. Kangasalla meni läpi 5 sitoutumatonta, joukossa myös vihreitä. Nyt oli tarvetta tehostaa toimintaa ja Pohjois-Hämeeseenkin perustettiin vaalien jälkeen Vihreän liiton piirijärjestö, Pohjois-Hämeen vihreät. Ensimmäinen puheenjohtaja oli tamperelainen Jouko Havu.

1991: Komea vaalivoitto.

Eduskuntavaaleissa vihreät saivat komean voiton: 10 kansanedustajaa, joukossa Satu Hassi Tampereelta, nykyinen Vihreän liiton puheenjohtaja ja ympäristöministeri. Hän oli noussut kärkiehdokkaaksi mm. aktiivisen Tampellaliikkeen keulakuvana. Liike vastusti Tampellan vanhan tehdasalueen tuhoamista uudisrakennussuunnitelmilla. Vaalitunnuksemme oli: Lapsesi äänestää vihreitä. Taisivat lapsen vanhemmatkin äänestää.

1992: Voittoputki jatkuu.

Kunnallisvaaleissa Tampereelta meni läpi 7 valtuutettua ja valtuutettuja saatiin lisää useissa Pirkanmaan kunnissa. Nokialla, Pirkkalassa ja Lempäälässä valtuutettujen määrä kasvoi ja uusina kuntina läpi saatiin ehdokkaita Pälkäneellä, Hämeenkyrössä ja Orivedellä. Vaalien jälkeen perustettiin myös uusia yhdistyksiä: Koillis-Pirkanmaan Vihreät, Tampereen Vihreät, Hämeenkyrön Vihreät, Pälkäneen Vihreät ja Ikaalisten Vihreät. Jo aiemmin oli perustettu Vihreä Pirkkala, Lempäälän Vihreät ja Nokian Vihreät. - Yhdistyksiä siis kasvoi kuin sieniä sateella. Silti vihreät olivat yhä enemmän liike kuin puolue - vaaleissa kannattajia oli yli 100 000, mutta puolueessa jäseniä vain 1000.

1995: Liituraitaan kiinni.

Eduskuntavaaleissa vihreät saivat 9 kansanedustajaa. Satu Hassi uusi paikkansa selvästi. Ylöjärvelle perustettiin vihreä yhdistys, samoin Toijalaan. Vihreästä liitosta tuli hallituspuolue. Pekka Haavistosta tuli maailman miltei ensimmäinen vihreä ympäristöministeri. Koijärven kahleista oli kulunut noin 15 vuotta ja ensimmäisistä eduskuntavaaleista 12 vuotta!

1996: Valtaa ja vaikutusvaltaa.

Kunnallisvaaleissa vihreät kokivat vaihteeksi pienen tappion. Tampereella paikkamäärä putosi kuuteen ja myös maakunnassa vaalit menivät huonommin kuin neljä vuotta sitten. Hallituspuolueena vaikutusvaltamme on kuitenkin selvästi noussut myös Pirkanmaalla. Sitä varmasti edesauttoi Satu Hassin valinta Vihreän liiton puheenjohtajaksi.

1999: Jokaisessa meissä asuu pieni vihreä.

Eduskuntavaaleissa mentiin taas eteenpäin, 11 paikkaa. Satu Hassi uusi paikkansa selvästi ja kannatuksemme kasvoi. Syksyn europarlamenttivaaleissa saimme Pirkanmaalla vihreiden historian parhaan vaalituloksen. Tästä on hyvä edetä kohti vuoden 2000 kunnallisvaaleja.

Pirkanmaan vihreät ovat vaikuttaneet aktiivisesti omien kuntiensa asioihin, mutta myös valtakunnalliseen politiikkaan Vihreän liiton kautta. Liiton johtotehtävissä tai muina vaikuttajina ovat olleet Pirkanmaalta puheenjohtaja Satu Hassin lisäksi mm. Anne Brax (eduskuntasihteerinä ja ministerin erityisavustajana) Katariina Poskiparta (puoluesihteerinä ja ministerin erityisavustajana), Pauli Välimäki (Vihreän Langan päätoimittajana ja liiton varapuheenjohtajana). Lisäksi liiton valtuuskunnassa ja hallituksessa on säännöllisesti ollut pirkanmaalaisia edustajia (mm. piirin nykyinen puheenjohtaja Martti Lundén).

Vihreiden toiminta on muuttunut paljon vuodesta 1983. Olemme kasvaneet kahden kansanedustajan poliittisesta liikkeestä 11 kansanedustajan puolueeksi. Vaikutusvaltamme on lisääntynyt oppositioliikkeestä hallituspuolueeksi. Tampellaliikkeessä kannuksensa ansainnut ympäristöaktivisti ja vihreiden keulakuva on nyt maan ympäristöministerinä.

Ehkä tärkein vihreiden saavutus on ollut ympäristöaatteen läpimurto politiikan parrasvaloihin. Enää ympäristöasioita ei pidetä näpertelynä eikä ympäristönsuojelijoita hihhuleina. Jopa yritykset ymmärtävät, että ekologisesti kestävä kehitys on myös talouden perusta. Kaikissa meissä asuu pieni vihreä.

PAULI VÄLIMÄKI
Pirkanmaan vihreiden pj joskus 1994.


	Etusivu Henkilöesittely Politiikkaa Usko tai älä Kirjoitukset ja puheet Linkit BLOGI In english	Vihreitä vuosia Pirkanmaalla ja Tampereella on vihreän liikkeen historiassa oma tärkeä merkityksensä. Palautan lukijan mieliin joitan muistikuvia, jotka ehkä valottavat nykyihmiselle vihreiden lyhyttä mutta kiintoisaa historiaa. 1983: Kaksi kansanedustajaa villeiltä listoilta. Vihreät osallistuivat aluksi eduskunta- ja kunnallisvaaleihin itsenäisinä valitsijayhdistyksinä. Sekin oli poliittista historiaa, on ainutlaatuista, että vapaat kansalaisryhmät saavat kansanedustajia - vieläpä kaksissa vaaleissa. Pirkanmaalla oli kolme ehdokasta, luonnonsuojelija, naisaktivisti ja Kauppahallin virastotalon suojelija. Vihreiden aktiivit tulivat useista vaihtoehtoryhmistä, myös vammaisliikkeestä, rauhanliikkeestä ja opiskelijaliikkeestä. Alkuaikoina aktiivista toimintaa oli varsinkin yliopistopaikkakunnilla. Vaalien jälkeen vihreät kokoontuivat Tampereelle Varalan opistoon. Koolla oli noin 300 ihmistä. Media odotti puolueen perustamista, mutta vihreät päättivät pysyä villinä ja vapaana liikkeenä, jossa jäsenkirjoja ei kysellä. 1984: Läpimurto kunnallisvaaleissa. Vihreät saivat läpi yli 100 valtuutettua noin 50 kunnassa. Vihreät levittäytyivät suurista kaupungeista myös maalaiskuntiin. Tampereella meni läpi 4 ehdokasta ja saimme valtuutettuja myös Kangasalle, Lempäälään, Nokialle, Pirkkalaan, Ylöjärvelle, Valkeakoskelle ja Mänttään. Pirkanmaalaiset vihreät järjestäytyivät Vastedes-yhdistykseksi - sen idea oli toimia sekä kulttuurin, politiikan että vaihtoehtoisen talouden alalla. Kaksi ensin mainittua tavoitetta toteutuivat, kolmas jäi vähemmälle huomiolle. Nykyisin Vastedes jatkaa toimintaansa vihreänä kulttuuriyhdistyksenä. 1986: Puolue vai liike? Vihreät kävivät reipasta keskustelua, perustaako puolue vai ei. Osa porukasta halusi jatkaa vapaana kansanliikkeenä, osa halusi järjestyneempää toimintaa. Tampereella pidettiin kaksikin kokousta asian tiimoilta - Kauppaoppilaitoksella ja UKK-instituutissa. Edellisessä esiteltiin lukuisia järjestäytymismalleja (tyyliin: ameeba - verkosto - yhdistys - kassakaappipuolue - "erilainen" puolue), jälkimmäisessä päätettiin perustaa valtakunnallinen yhdistys, joka sai myöhemmin nimekseen Vihreä liitto. Seuraavana vuonna se päätettiin muuttaa puolueeksi. Mutta ei vihreissä vieläkään jäsenkortteja kysellä. 1987: Kahdesta neljään. Vihreät saivat neljä kansanedustajaa. Pirkanmaalta ei vielä mennyt ketään läpi, vaikka ehdokkaita oli 7 kunnasta. 1988: Pientä takapakkia. Kunnallisvaaleissa vihreät menettivät paikkoja: Tampereella meni läpi 3, Pirkkalassa 2, Lempäälässä 1 ja Nokialla 1. Kangasalla meni läpi 5 sitoutumatonta, joukossa myös vihreitä. Nyt oli tarvetta tehostaa toimintaa ja Pohjois-Hämeeseenkin perustettiin vaalien jälkeen Vihreän liiton piirijärjestö, Pohjois-Hämeen vihreät. Ensimmäinen puheenjohtaja oli tamperelainen Jouko Havu. 1991: Komea vaalivoitto. Eduskuntavaaleissa vihreät saivat komean voiton: 10 kansanedustajaa, joukossa Satu Hassi Tampereelta, nykyinen Vihreän liiton puheenjohtaja ja ympäristöministeri. Hän oli noussut kärkiehdokkaaksi mm. aktiivisen Tampellaliikkeen keulakuvana. Liike vastusti Tampellan vanhan tehdasalueen tuhoamista uudisrakennussuunnitelmilla. Vaalitunnuksemme oli: Lapsesi äänestää vihreitä. Taisivat lapsen vanhemmatkin äänestää. 1992: Voittoputki jatkuu. Kunnallisvaaleissa Tampereelta meni läpi 7 valtuutettua ja valtuutettuja saatiin lisää useissa Pirkanmaan kunnissa. Nokialla, Pirkkalassa ja Lempäälässä valtuutettujen määrä kasvoi ja uusina kuntina läpi saatiin ehdokkaita Pälkäneellä, Hämeenkyrössä ja Orivedellä. Vaalien jälkeen perustettiin myös uusia yhdistyksiä: Koillis-Pirkanmaan Vihreät, Tampereen Vihreät, Hämeenkyrön Vihreät, Pälkäneen Vihreät ja Ikaalisten Vihreät. Jo aiemmin oli perustettu Vihreä Pirkkala, Lempäälän Vihreät ja Nokian Vihreät. - Yhdistyksiä siis kasvoi kuin sieniä sateella. Silti vihreät olivat yhä enemmän liike kuin puolue - vaaleissa kannattajia oli yli 100 000, mutta puolueessa jäseniä vain 1000. 1995: Liituraitaan kiinni. Eduskuntavaaleissa vihreät saivat 9 kansanedustajaa. Satu Hassi uusi paikkansa selvästi. Ylöjärvelle perustettiin vihreä yhdistys, samoin Toijalaan. Vihreästä liitosta tuli hallituspuolue. Pekka Haavistosta tuli maailman miltei ensimmäinen vihreä ympäristöministeri. Koijärven kahleista oli kulunut noin 15 vuotta ja ensimmäisistä eduskuntavaaleista 12 vuotta! 1996: Valtaa ja vaikutusvaltaa. Kunnallisvaaleissa vihreät kokivat vaihteeksi pienen tappion. Tampereella paikkamäärä putosi kuuteen ja myös maakunnassa vaalit menivät huonommin kuin neljä vuotta sitten. Hallituspuolueena vaikutusvaltamme on kuitenkin selvästi noussut myös Pirkanmaalla. Sitä varmasti edesauttoi Satu Hassin valinta Vihreän liiton puheenjohtajaksi. 1999: Jokaisessa meissä asuu pieni vihreä. Eduskuntavaaleissa mentiin taas eteenpäin, 11 paikkaa. Satu Hassi uusi paikkansa selvästi ja kannatuksemme kasvoi. Syksyn europarlamenttivaaleissa saimme Pirkanmaalla vihreiden historian parhaan vaalituloksen. Tästä on hyvä edetä kohti vuoden 2000 kunnallisvaaleja. Pirkanmaan vihreät ovat vaikuttaneet aktiivisesti omien kuntiensa asioihin, mutta myös valtakunnalliseen politiikkaan Vihreän liiton kautta. Liiton johtotehtävissä tai muina vaikuttajina ovat olleet Pirkanmaalta puheenjohtaja Satu Hassin lisäksi mm. Anne Brax (eduskuntasihteerinä ja ministerin erityisavustajana) Katariina Poskiparta (puoluesihteerinä ja ministerin erityisavustajana), Pauli Välimäki (Vihreän Langan päätoimittajana ja liiton varapuheenjohtajana). Lisäksi liiton valtuuskunnassa ja hallituksessa on säännöllisesti ollut pirkanmaalaisia edustajia (mm. piirin nykyinen puheenjohtaja Martti Lundén). Vihreiden toiminta on muuttunut paljon vuodesta 1983. Olemme kasvaneet kahden kansanedustajan poliittisesta liikkeestä 11 kansanedustajan puolueeksi. Vaikutusvaltamme on lisääntynyt oppositioliikkeestä hallituspuolueeksi. Tampellaliikkeessä kannuksensa ansainnut ympäristöaktivisti ja vihreiden keulakuva on nyt maan ympäristöministerinä. Ehkä tärkein vihreiden saavutus on ollut ympäristöaatteen läpimurto politiikan parrasvaloihin. Enää ympäristöasioita ei pidetä näpertelynä eikä ympäristönsuojelijoita hihhuleina. Jopa yritykset ymmärtävät, että ekologisesti kestävä kehitys on myös talouden perusta. Kaikissa meissä asuu pieni vihreä. PAULI VÄLIMÄKI Pirkanmaan vihreiden pj joskus 1994.