Vihreää valtaa -
kabineteissa ja kaduilla
(Juttu Tampereen vihreiden jäsentiedotteessa 1999)
Koskenniskansilta, kansanäänestys, Vuores, patosilta, Ranta-Tampella,
Hämeenkadun pyörätie, Puu-Tampella, Annikinkatu, vanha
värjäämö, Tampere 21, keskustori, Green Zone...
Hei - Tampereella tapahtuu taas! Keskustelu on vilkasta, osallistuminen ja vuorovaikutus päivän sanoja.Vihreät ovat olleet täysillä mukana - niin kabineteissa kuin kaduilla. On ollut kiehtovaa huomata, miten monelle tasolle valta - myös VIHREÄ VALTA - verkostoituu.
Vihreillä on Tampereella kuusi kaupunginvaltuutettua. Käytännön työstä on kaksi vahvaa naista poissa. Jossain vaiheessa pidin sitä heikkoutena, mutta en enää. Olemme selvästi kokoamme isompi ryhmä. Satu Hassi on ympäristöministeri ja Vihreän liiton peejii, Katariina Poskiparta ministerin erityisavustaja. He ovat läsnä poissaollessaankin. Heidän asemansa maan hallituksessa nostaa selvästi vihreiden kunnallispoliittista painoarvoa Tampereella. Joissain asioissa se on pelote, toisissa houkute. Se tekee meistä kiinnostavampia kuin luontainen ujoutemme uskaltaa arvatakaan.
Sitä paitsi varavaltuutettujen jatkuva läsnäolo kokouksissa on ollut hyvää sisäänajoa viime vuonna itselleni, nyt Irene Roivaiselle ja Ayla Dundar-Järviselle. Ryhmä on ollut aina täysilukuinen.
Meillä on poliittisesti kiintoisa rooli Tampereella juuri nyt. Olemme - ottaakseni ajankohtaisen symbolin - sillanpääasemassa. Poliittisten kuohujen toisella rannalla on yhteistyö maan hallituksessa - osana VANHAA VALTAA. Toisella rannalla on mielenosoituksia Koskenniskansiltaa vastaan, Vuoresta vastaan, Puu-Tammelan purkua vastaan - ja vaatimuksia kansanäänestyksestä ja suorasta demokratiasta. Toisella rannalla rakentuu UUTTA VALTAA. Me siinä välissä - eikä siltaa ole! Vain huutoetäisyys - ja koski kuohuu...
Ihan totta - ajattelen, että vain vihreät kykenevät puolueista kommunikoimaan aidosti kahtaalle - ymmärtämään uusien liikkeiden tarpeet ja viestit - ja kääntämään ne kunnallispolitiikan ja valtakunnan politiikan esityslistoille. Ei se helppoa ole ja jatkuvasti törmäämme kommunikaatiopulmaan: miten neuvotella kuurojen puolueen kanssa? Itse vasta opettelen sitä kaupunginhallituksessa. Aina ei voi olla suuna päänä vastaan. Välillä pitää joustaa ja ymmärtää "vastustajienkin" näkökantoja. Ja olisi osattava argumentoida heidän kielellään! "Kaupunkipuisto on matkailuvaltti. On arvioitu, että Tukholman kaupunkipuisto on tuottanut kuntaan jo miljardin kruunun matkailutulot..."
Tuo kaupunkipuistoasia oli muuten minulle karvas oppitunti. En sanonut noin (koska vedin miljardin hatusta), vaan perustelin puistoa luonnonsuojelullisilla, maisemallisilla, kulttuurisilla ja hyvään kaupunkisuunnitteluun liittyvillä seikoilla. Kaikki oli tyhjää puhetta ja kaikui kuuroille korville. Tai kääntyi jopa minua ja asiaa vastaan. En löytänyt aukkoa heidän (minulle) pimeään mieleensä. Heille olin ilmeisesti fanaatikko ja he sulkivat halunsa ymmärtää.
Sama logiikka toimii niin monessa asiassa. Ei ole hyvä, että tietyt samat "kansanliikkeiden" äänitorvet ovat suuna päänä kaikissa asioissa. Eihän se meitä kiusaa, mutta se antaa väärän viestin ulkopuolisille. Se näkyy nyt jo puheina joka paikan osallistujista ja ammattivalittajista. Koskenniskansilta-kansanäänestysaloite oli hyvä murtuma tähän kohtaan. 10 000 kansalaisen nimet paperilla ovat vahva viesti. Vaikka hävisimme kansanäänestysaloitteen, voitimme jotain muuta. Tässä kaupungissa ei tehdä enää yhtäkään merkittävää kaavahanketta ilman vuorovaikutteista suunnittelua. Kiitos Kaija Helle ja co!
Huvittava esimerkki: Jouko Havu esitti kaupunginvaltuustossa alkuvuodesta, että Ranta-Tampellan suunnitteluryhmä velvoitettaisiin tekemään ensi töikseen osallistumissuunnitelma. Esitys hävisi äänestyksessä. Lasse Eskonen tyrmäsi sen sanomalla, ettei ennen kaavoitusvaihetta voi tehdä osallistumissuunnitelmaa. Miten kävi? Valtuuston päätöksestä huolimatta työryhmä, jota johtaa L.Eskonen, teki ensi töikseen osallistumissuunnitelman - ja vielä hyvän sellaisen.
Tämä kuvaa myös päätöksenteon logiikkaa Tampereella. Älkää katsoko äänestyksen tuloksia, katsokaa mitä alkaa tapahtua sen jälkeen. Älkää pitäkö äänestyshäviötä tappiona, ratkaisu nähdään vasta sen jälkeen. Meille ei anneta pistevoittoja, mutta asiat saattavat silti edetä vihreään suuntaan. Iloinen esimerkki: ympäristöministeriö päätti suojella Annikinkadun, kaupunginhallitus päätti jääräpäisesti jatkaa valitusta KHO:een, vaikka kaupunginjohtaja ja hallintojohtaja pitivät valittamista epätoivoisena tekona. Ei pistevoittoja vihreille, vaikka kaikki tietävät, että Annikinkatu ON VIHREIDEN TYÖVOITTO.
Sama vaivaa Hämeenkadun pyörätietä. Sitä ei merkitä, koska se olisi vihreiden pistevoitto. Mutta se toteutuu, tiedän sen. Mikko Närhi muuten tekee hyvää työtä - hänestä on tullut virallinen kevyen liikenteen ja (melkein) autottoman keskustan puolestapuhuja. Keskustan osalta asiat menevät hyvään suuntaan: Hämeenkadun läpiajo vähenee, autot eivät katoa, mutta menevät maan alle, keskustorista saadaan iso pala jalankulkijoille, kävelykatu tulee Tuomiokirkonkadullekin, Finlaysonin alueesta tulee se kauan kaivattu vanha kaupunki kävelykujineen, patosilta tuo uuden kevyen liikenteen väylän keskustan läpi...
Toki voisimme vaatia enemmänkin, mutta edetään askel kerrallaan, sillä takapakkiakin voi tulla. Yksityisautoilijoiden puolue on ärhäköitynyt. Ei kannata leimata keskustasuunnitelmia "vihertouhuksi". On hyvä että saamme olla kerrankin taputtamassa selkään Lasse Eskosta, Risto Laaksosta ja Mikko Närheä. Tuntuu kuulkaa hyvältä kuunnella, kun he puolustavat autoilun rajoitustoimia Hämeenkadulla!
On hienoa, että vihreät ovat taas mukana kansalaisliikkeissä keräämässä nimiä vetoomuksiin, tekemässä rakennussuojeluesityksiä, osoittamassa mieltään valtuustosalin edessä, puhumassa Vuorestilaisuuksissa ja kokoamassa Tampere 21-ideapankkia. Minua harmittaa, kun oma aikani ei riitä kaikkeen tähdelliseen - ja ne tylsät luottamustoimet on pakko asettaa kiehtovampien suorien toimien edelle. Mutta olkoon se politiikan työnjakoa. Ja onneksi sähköposti ja nettikeskustelu eivät tunne rajoja - vihreät voisivat ottaa entistä enemmän osaa niin kaupungin kotisivuilla, Mansefoorumin sivuilla kuin Aamulehden sivuilla käytävään kunnallispoliittiseen väittelyyn.
Ilmeisesti kansalaiskeskustelun aalto siirtyy nyt Koskenniskan sillasta takaisin Vuorekseen. YVA-selvitykset on tehty ja pian on päätöksen aika. Alkaako kaavoitus? Veikkaan, että alkaa - ja siksi meidän tulisi esittää sille tarkat reunaehdot. Syksyllä keskustelu palaa taas Koskenniskan siltaan, sillä rahaa sen rakentamiseen esitetään jo ensi vuoden budjettiin. Kansanäänestyskeskustelussa vihreät ajoivat sitä linjaa, että olkoon siltavaraus, mutta lykättäköön rakentamista ainakin vuoteen 2010, jotta nähdään, millainen tarve sillalle oikeasti on. Ajammeko tätä linjaa edelleen budjettineuvotteluissakin?
Viime vuonna budjetti koottiin yksimielisesti. Vihreät saivat useita tavoitteitaan läpi. Muistattehan vielä: Tallipiha, omaishoidon tuki, vanhushuollon lisäresurssit, Hallilan pallokenttä, nuorisorahaa, patosilta, ei liikennelaitoksen taksojen korotusta. Toki ne olivat muidenkin ryhmien listoilla, mutta oleellista oli neuvottelujen avoimuus ja asiallisuus.
Jatkuuko sama linja? Ilmassa on vaalien värinää, pientä eron tekemistä ja porvareiden ja demareiden kaivautumista omaan kahden miehen kabinettiinsa. Sinne emme ole vielä päässeet, enkä tiedä onko väliksikään. Meidänkin on alettava valmistautua lokakuun 2000 kunnallisvaaleihin. Minussa kutisee jo - edessä on kaikkien aikojen vihreät vaalit. Ensi vuosituhannella ryhmämme koko on kaksinumeroinen luku.
PAULI VÄLIMÄKI
Kaupunginhallituksen jäsen
etunimi.sukunimi@tt.tampere.fi
