Vuoden nuori taiteilija -näyttelyn avauspuhe

Tampereen taidemuseo 16.5.2003

Arvoisa Vuoden nuori taiteilija Samu Raatikainen, hyvä juhlayleisö!

Taide, uskonto ja tiede tavoittelevat tavoittamatonta, tekevät ihmisestä ikuisen etsijän. Niiden avulla voimme päästä lähemmäksi kauneutta, hyvyyttä ja viisautta, noita klassisia hyveitä. Niiden avulla voimme myös tajuta, kuinka kaukana olemme kauneudesta, hyvyydestä ja viisaudesta. Siksi nuo kolme ovat niin tarpeellisia ja niin turhia, niin kiehtovia ja niin pelottavia voimia.

Taiteilija tavoittelee täydellistä pistettä, uskovainen täydellistä tilaa, tutkija täydellistä tietoa, vaikkapa vain pisteestä. Täydellisyyden tavoittelu on tuonpuoleiseen kurkottamista, koska elämän rakennusaineisiin kuuluu aina myös virhe, erehdys, sattuma, mutaatio, onnettomuus, väkivalta, kuolema.

Juuri vajavaisuutemme tähden me tarvitsemme transsendenttisia voimia, kuten puhdasta kauneutta, eheyttävää uskoa tai ymmärrystä luovaa tietoa. Niiden avulla ylitämme arjen kahlitsevan itsestäänselvyyden ja pimeyden tilat - ja meille avautuu uusia näkökulmia, huimia ulottuvuuksia, toisia todellisuuksia. Näin saamme voimaa elää ja uudistaa tätä todellisuutta.

Noiden kolmen transsendenttisen voiman tulisi olla yhteiskunnassa alati läsnä. Niitä ei tulisi eristää taidemuseoihin, kirkkosaleihin tai tutkijankammioihin. Taiteen, hengenviljelyn ja tieteen tulisi näkyä ja niitä tulisi kokea kotona, kadulla ja kaupungilla. On surullista, että Tampereella on kokonaisia kaupunginosia, joissa ei ole ensimmäistäkään julkista taideteosta. Taiteen tulisi olla osa kaupunkirakennetta, se voisi puhaltaa elämän hengen talojen seiniin, pihoille, kauppa-aukioille, toreille, puistoihin, kouluihin ja päiväkoteihin. Toki näin on tehty siellä täällä, mutta liian vähän, liian irrallaan ja jälkikäteen koristellen muuten valmista tilaa, kun taide tulisi ottaa mukaan jo suunnittelun lähtökohtia mietittäessä.

Taiteen, hengenviljelyn ja tieteen tulisi olla paitsi läsnä, myös tasapainossa yhteiskunnan muiden voimavirtojen, varsinkin talouden kanssa. Vaatimus on kova, mutta perusteltu. Ihmisellä on paitsi leivän, myös luovuuden, rakkauden ja oppimisen nälkä.

1900-luvun teollinen aikakausi merkitsi taiteen, hengen, tieteen ja talouden voimien ajautumista erilleen. Leikkivä ihminen jäi rahaa tekevän ihmisen jalkoihin.

Olemme oppineet rakentamaan langattoman näköradiopuhelimen, mutta emme millään tahdo keksiä sille muuta järkevää käyttöä kuin lähettää toisillemme tekstiviestejä: "Moro mäoon bussissa missäoot?" Talous, politiikka ja niiden ehdoilla pyörivä arkielämä kaipaavat näkökulman vaihdoksia, uusia oivalluksia, luovaa sisältötuotantoa. Emme tarvitse vallankumousta, joka aina merkitsee tuhoa ja kaaosta, vaan tarvitsemme ikään kuin valaistuksen ja katsantokulman muutosta yhteiskuntaamme, elämämme pisteen näkemistä uudessa valossa.

Tampereen taidemuseo esittelee jo 19. kerran vuoden nuoren taiteilijan tuotantoa. Tämä on merkittävä taideinstituutio, joka on omalta osaltaan ollut tukemassa kansainvälisyyteen saakka maamme nuoria taiteilijoita. Tampereen kaupunki on halunnut näin antaa esiintymislavan nuorille, lupaaville taiteilijoille. Suuri merkitys tämän toiminnan kehittämisessä on ollut Tampereen taidemuseon johtajalla Anneli Ilmosella. Haluan Tampereen kaupunginvaltuuston puolesta lämpimästi kiittää sinua, Anneli, siitä työstä mitä olet tehnyt taidemuseon ja Tampereen kaupungin taide-elämän hyväksi. Olet kehittänyt Tampereen taidemuseosta eräänlaisen brändituotteen, jonka tunnemme paitsi Vuoden nuori taiteilija -näyttelystä, myös kansainvälisestikin huomattavista näyttelyistä, joista mieliin ovat jääneet mm. Etelä-Amerikan intiaanikulttuureita kuvaavat suurnäyttelyt. Myös korkeatasoinen julkaisutoiminta ja Muumilaakso ovat taidemuseomme brändejä.

Tämä kaikki on tehty vaatimattomilla resursseilla, pienellä työvoimalla, mutta laajalla ja kansainvälisellä ihmissuhdeverkostolla ja rakkaudella taiteeseen ja Tampereeseen. On tärkeää, että tämä työ jatkuu ja Tampere antaa riittävät resurssit, hyvät tilat sekä autonomisen aseman taidemuseolle myös tulevaisuudessa. Meillä on tässä kaupungissa kaksi korkeatasoista taidemuseota. On kehitettävä molempia ja annettava molemmille mahdollisuus laajentua ja vastata tulevaisuuden haasteisiin. Sen lisäksi Tampere tarvitsisi erityisesti nuorten kuvataiteilijoiden ja nykytaiteen tarpeisiin taidehallin. Eräs oivallinen paikka taidehallille olisi Finlaysonin vanha värjäämö. Tämä vinkkinä rakennuksen kohtaloa miettivälle kiinteistönomistajalle.

Haluan tässä yhteydessä kiittää myös Nokia-yhtiötä siitä, että sen myöntämä avustus mahdollisti Vuoden nuoren taitelijan apurahan korottamisen merkittävästi.

Taiteen merkitys yhteiskunnassa on perustava. Se on kulttuurista pääomaa, jonka arvo on erilainen, mutta yhtä tärkeä kuin taloudellisen pääoman. Ilman kulttuuripääomaa meistä tulee arvottomia, rahan, maineen tai vallan tavoittelijoita. Kulttuuripääoman ja taloudellisen pääoman yhteistyö sen sijaan ylläpitää syvempää hengen ja ruumiin viljelyä.

Elämme aikakausien taitteessa. Teollinen aika muuttuu jälkiteolliseksi tieto- tai verkostoyhteiskunnaksi. Oppiminen ja osaaminen ovat menestyksen avaimia, sanotaan että ne ovat jo tärkeämpiä kuin taloudellinen pääoma. Oppimisen edellytyksenä on verkostoituminen erilaisten osaajien kesken. Näissä verkostoissa tarvitaan myös kulttuurista osaamista, jo yksin siitä syystä, että osaisimme lukea monikulttuurista ja yhä pienempiin alakulttuureihin hajaantuvaa yhteiskuntaamme.

Toivotan taiteilija Samu Raatikaiselle mitä parhainta menestystä kuvataiteilijan urallaan. Muutosten melskeessä ja varmojen totuuksien hajotessa on hyvä pysähtyä näiden meditatiivisten taulujen äärelle. Ne välittävät harmonista kauneutta ja hiljaista tietoa, joka ei vielä löydä sanoja tullakseen esiin. Minulla on ilo ja kunnia Tampereen kaupungin puolesta julistaa Vuoden 2003 nuoren taiteilijan Samu Raatikaisen näyttely avatuksi.


	Etusivu Henkilöesittely Politiikkaa Usko tai älä Kirjoitukset ja puheet Linkit BLOGI In english	Pauli Välimäki Tampereen kaupunginvaltuuston II varapuheenjohtaja Vuoden nuori taiteilija -näyttelyn avauspuhe Tampereen taidemuseo 16.5.2003 Arvoisa Vuoden nuori taiteilija Samu Raatikainen, hyvä juhlayleisö! Taide, uskonto ja tiede tavoittelevat tavoittamatonta, tekevät ihmisestä ikuisen etsijän. Niiden avulla voimme päästä lähemmäksi kauneutta, hyvyyttä ja viisautta, noita klassisia hyveitä. Niiden avulla voimme myös tajuta, kuinka kaukana olemme kauneudesta, hyvyydestä ja viisaudesta. Siksi nuo kolme ovat niin tarpeellisia ja niin turhia, niin kiehtovia ja niin pelottavia voimia. Taiteilija tavoittelee täydellistä pistettä, uskovainen täydellistä tilaa, tutkija täydellistä tietoa, vaikkapa vain pisteestä. Täydellisyyden tavoittelu on tuonpuoleiseen kurkottamista, koska elämän rakennusaineisiin kuuluu aina myös virhe, erehdys, sattuma, mutaatio, onnettomuus, väkivalta, kuolema. Juuri vajavaisuutemme tähden me tarvitsemme transsendenttisia voimia, kuten puhdasta kauneutta, eheyttävää uskoa tai ymmärrystä luovaa tietoa. Niiden avulla ylitämme arjen kahlitsevan itsestäänselvyyden ja pimeyden tilat - ja meille avautuu uusia näkökulmia, huimia ulottuvuuksia, toisia todellisuuksia. Näin saamme voimaa elää ja uudistaa tätä todellisuutta. Noiden kolmen transsendenttisen voiman tulisi olla yhteiskunnassa alati läsnä. Niitä ei tulisi eristää taidemuseoihin, kirkkosaleihin tai tutkijankammioihin. Taiteen, hengenviljelyn ja tieteen tulisi näkyä ja niitä tulisi kokea kotona, kadulla ja kaupungilla. On surullista, että Tampereella on kokonaisia kaupunginosia, joissa ei ole ensimmäistäkään julkista taideteosta. Taiteen tulisi olla osa kaupunkirakennetta, se voisi puhaltaa elämän hengen talojen seiniin, pihoille, kauppa-aukioille, toreille, puistoihin, kouluihin ja päiväkoteihin. Toki näin on tehty siellä täällä, mutta liian vähän, liian irrallaan ja jälkikäteen koristellen muuten valmista tilaa, kun taide tulisi ottaa mukaan jo suunnittelun lähtökohtia mietittäessä. Taiteen, hengenviljelyn ja tieteen tulisi olla paitsi läsnä, myös tasapainossa yhteiskunnan muiden voimavirtojen, varsinkin talouden kanssa. Vaatimus on kova, mutta perusteltu. Ihmisellä on paitsi leivän, myös luovuuden, rakkauden ja oppimisen nälkä. 1900-luvun teollinen aikakausi merkitsi taiteen, hengen, tieteen ja talouden voimien ajautumista erilleen. Leikkivä ihminen jäi rahaa tekevän ihmisen jalkoihin. Olemme oppineet rakentamaan langattoman näköradiopuhelimen, mutta emme millään tahdo keksiä sille muuta järkevää käyttöä kuin lähettää toisillemme tekstiviestejä: "Moro mäoon bussissa missäoot?" Talous, politiikka ja niiden ehdoilla pyörivä arkielämä kaipaavat näkökulman vaihdoksia, uusia oivalluksia, luovaa sisältötuotantoa. Emme tarvitse vallankumousta, joka aina merkitsee tuhoa ja kaaosta, vaan tarvitsemme ikään kuin valaistuksen ja katsantokulman muutosta yhteiskuntaamme, elämämme pisteen näkemistä uudessa valossa. Tampereen taidemuseo esittelee jo 19. kerran vuoden nuoren taiteilijan tuotantoa. Tämä on merkittävä taideinstituutio, joka on omalta osaltaan ollut tukemassa kansainvälisyyteen saakka maamme nuoria taiteilijoita. Tampereen kaupunki on halunnut näin antaa esiintymislavan nuorille, lupaaville taiteilijoille. Suuri merkitys tämän toiminnan kehittämisessä on ollut Tampereen taidemuseon johtajalla Anneli Ilmosella. Haluan Tampereen kaupunginvaltuuston puolesta lämpimästi kiittää sinua, Anneli, siitä työstä mitä olet tehnyt taidemuseon ja Tampereen kaupungin taide-elämän hyväksi. Olet kehittänyt Tampereen taidemuseosta eräänlaisen brändituotteen, jonka tunnemme paitsi Vuoden nuori taiteilija -näyttelystä, myös kansainvälisestikin huomattavista näyttelyistä, joista mieliin ovat jääneet mm. Etelä-Amerikan intiaanikulttuureita kuvaavat suurnäyttelyt. Myös korkeatasoinen julkaisutoiminta ja Muumilaakso ovat taidemuseomme brändejä. Tämä kaikki on tehty vaatimattomilla resursseilla, pienellä työvoimalla, mutta laajalla ja kansainvälisellä ihmissuhdeverkostolla ja rakkaudella taiteeseen ja Tampereeseen. On tärkeää, että tämä työ jatkuu ja Tampere antaa riittävät resurssit, hyvät tilat sekä autonomisen aseman taidemuseolle myös tulevaisuudessa. Meillä on tässä kaupungissa kaksi korkeatasoista taidemuseota. On kehitettävä molempia ja annettava molemmille mahdollisuus laajentua ja vastata tulevaisuuden haasteisiin. Sen lisäksi Tampere tarvitsisi erityisesti nuorten kuvataiteilijoiden ja nykytaiteen tarpeisiin taidehallin. Eräs oivallinen paikka taidehallille olisi Finlaysonin vanha värjäämö. Tämä vinkkinä rakennuksen kohtaloa miettivälle kiinteistönomistajalle. Haluan tässä yhteydessä kiittää myös Nokia-yhtiötä siitä, että sen myöntämä avustus mahdollisti Vuoden nuoren taitelijan apurahan korottamisen merkittävästi. Taiteen merkitys yhteiskunnassa on perustava. Se on kulttuurista pääomaa, jonka arvo on erilainen, mutta yhtä tärkeä kuin taloudellisen pääoman. Ilman kulttuuripääomaa meistä tulee arvottomia, rahan, maineen tai vallan tavoittelijoita. Kulttuuripääoman ja taloudellisen pääoman yhteistyö sen sijaan ylläpitää syvempää hengen ja ruumiin viljelyä. Elämme aikakausien taitteessa. Teollinen aika muuttuu jälkiteolliseksi tieto- tai verkostoyhteiskunnaksi. Oppiminen ja osaaminen ovat menestyksen avaimia, sanotaan että ne ovat jo tärkeämpiä kuin taloudellinen pääoma. Oppimisen edellytyksenä on verkostoituminen erilaisten osaajien kesken. Näissä verkostoissa tarvitaan myös kulttuurista osaamista, jo yksin siitä syystä, että osaisimme lukea monikulttuurista ja yhä pienempiin alakulttuureihin hajaantuvaa yhteiskuntaamme. Toivotan taiteilija Samu Raatikaiselle mitä parhainta menestystä kuvataiteilijan urallaan. Muutosten melskeessä ja varmojen totuuksien hajotessa on hyvä pysähtyä näiden meditatiivisten taulujen äärelle. Ne välittävät harmonista kauneutta ja hiljaista tietoa, joka ei vielä löydä sanoja tullakseen esiin. Minulla on ilo ja kunnia Tampereen kaupungin puolesta julistaa Vuoden 2003 nuoren taiteilijan Samu Raatikaisen näyttely avatuksi.