Millainen oli Pirkanmaan luonto ennen vanhaan?
(Puhe Pirkanmaan journalistien eläkeläiskerhossa syyskuussa 2001)

Pirkanmaalta on löydetty eräitä maailman vanhimpia fossiileja. Tarkoitan tietysti Aitolahden liuskekivistä köydettyjä hiilipusseja, jotka sisältävät eloperäistä hiiltä, jonka iäksi on arvioitu noin 2000 miljoonaa vuotta. Ne löysi 1800-luvun lopulla J.J.Sederholm, joka antoi niille nimen Corycoum enigmaticum eli arvoitukselliset hiilipussit.

10 000 vuotta sitten Pirkanmaa oli mannerjään peitossa. Jää kuitenkin vetäytyi noin 100 metriä vuodessa ja ensimmäiset ihmiset asustivat jo eteläisimmässä Suomessa. He olivat mammutin metsästäjiä - ja metsästivät ilmeisesti aikanaan myös mammutin sukupuuttoon.

9000 vuotta sitten Pirkanmaa oli Ancylus-järven peitossa. Se oli Euroopan suurin järvi ulottuen Ruotsinkin yli. Näsijärvi kuroutui erilleen Ancylus-järvestä 8000 vuotta sitten. Muinais-Näsijärvi oli iso järvi, siihen kuuluivat mm. Palovesi, Ruovesi, Tarjannevesi, Vaskivesi ja Toisvesi ja se ulottui Tampereelta Alavudelle saakka. Näsijärvi laski tuolloin Lapuanjoen uomaa pitkin Pohjanlahteen. Noin 5400 vuotta sitten järvi mursi Pyynikinharjun ja alkoi purkautui Tammerkoskena Pyhäjärveen ja sieltä edelleen Nokianvirran kautta kohti merta.

Kun Tammerkoski syntyi, oli Pirkanmaan alueella lauhkea ilmasto. Valtapuusto oli lehtimetsää, koivikoita ja tervaleppää, jopa keskieurooppalaisia jalopuumetsiköitä. Luultavasti täällä asusti ahkeria hirvenmetsästäjiä. Hirvi on toinen iso nisäkäs, jonka suomalaiset ovat useaan kertaa metsästäneet sukupuuttoon. Myös monni, metsäpeura, majava ja susi on metsästetty vuosisatojen kuluessa sukupuuttoon. Ja Saimaan norpan pikkusekku, Päijänteen norppa. Ei voi väittää, että muinaissuomalainen tai -pirkanmaalainen metsästäjä-kalastaja-keräilijä olisi elänyt tasapainossa luonnon kanssa - hän taisteli olemassaolostaan ja muutti luontoa niin paljon kuin kykeni. Ei ihme, että parhaat saaliseläimet metsästettiin sukupuuttoon, sillä Pirkanmaa oli kytketty osaksi maailmantaloutta jo ennen ajanlaskumme alkua - pirkkalaiset olivat turkiskauppiaita, joiden kauppa-alue ulottui Lapista Germaniaan. Yksi karhunnahka vastasi arvoltaan 120 oravannahkaa.

Ilmasto kuitenkin alkoi viiletä tultaessa kohti ajanlaskumme alkua. Atlanttinen ilmasto muuttui aubatlanttiseksi. Jalopuut ja lehtipuumetsät väistyivät, mänty valtasi alaa. Nyt kun elämme ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen aikaa, on hyvä verrata kasvihuoneilmiön vaikutuksia menneisyyden ilmastonmuutoksiin. Atlanttisella ajalla 7000 - 5000 vuotta sitten ilmasto oli Suomessa kaksi astetta nykyistä lämpimämpi. Ennusteiden mukaan keskilämpötila voi sadassa vuodessa nousta 4 astetta nykyisestä, eli enemmän kuin jääkauden jälkeisenä lämpimänä kautena. Suomi ja Pirkanmaa saisivat silloin uudelleen keskieurooppalaisen ilmaston - ja myös metsät muuttuisivat - eli havumetsät vähenisivät ja lehtimetsät lisääntyisivät.

Ilmastonmuutoksen seurauksia on kiintoisa pohtia. Tosin se on yhä paljolti spekulaatiota, koska epävarmuus on niin suuri. On jopa esitetty, että ilmastonmuutoksen takia Golfvirta voi muuttaa suuntaa tai heikentyä, minkä seurauksena Skandinavian ilmasto ei lämpenisikään, vaan alkaisi jäähtyä!

Jos kuitenkin ennustettu lämpeneminen toteutuu, tapahtuu mm. seuraavaa:
- Ilmasto lämpenee keskimäärin 4 astetta ja äärevöityy: tuulet, sateet, myrskyt ja kovatkin pakkaset yleistyvät
- Kasvukausi pitenee 1 - 2 kuukautta vuoteen 2100 mennessä.
- Vuotuinen sademäärä saattaa kasvaa jopa kolmanneksella.
- Kasvituholaiset ja kasvitaudit lisääntyvät.
- Lumettomat talvet ovat normaaleja Pirkanmaalla.

1600-luvulta lähtien terva oli Suomen päävientituote. Se ei ollut kuitenkaan Pirkanmaan ykköstuote, vaan täällä kehittyi kaskitalous. Mutta myös kaskitalous muutti luontoa armottomasti. Yhdistettynä väestönkasvuun se johti helposti metsien hävittämiseen ja maaperän kulumiseen. Esimerkiksi metsävarakartta vuodelta 1850 osoittaa, että vain Pohjois-Pirkanmaalla oli enää metsää yltäkylläisesti, etelä-Pirkanmaalla oli jo pulaa tukkipuusta.

Näillä muutamilla esimerkeillä haluan korjata sen yleisen käsityksen, että menneenä aikana ihmisen ja luonnon suhde oli jotenkin tasapainossa. Ei se sitä ollut, mutta ihmisen tekniikka oli sen verran alkeellista, että ekologiset katastrofit jäivät paikallisiksi.

Nykysuomalaisen ja -pirkanmaalaisen kyky muuttaa luontoa on monta kertaluokkaa suurempi kuin muinaissuomalaisen. Eikä kyse enää ole olemassaolotaistelusta, vaan taloudellisen vaurauden ja elintason jatkuvasta kohottamisesta. Olemme ohittaneet kauan sitten hengissäpysymisen rajan, nyt taistelemme sen puolesta, että huomenna voisimme syödä ravintolassa sisäfilepihvin kotona käristetyn sianlihakyljyksen sijasta tai ostaa upouuden tila-auton 5 vuotta vanhan farmarin sijasta.

Pirkanmaan luonto on varsin tyypillistä suomalaista luontoa. Tampereen läpäisee eräs maamme komeimmista harjujonoista. Se alkaa toiselta Salpausselältä Lammilta ja kulkee Tuuloksen, Hauhon, Pälkäneen (Syrjäharju) ja Kangasalan (Vehoniemenharju, Keisarinharju ja Kirkkoharju) kautta Tampereelle (Vilusenharju, Kalevankangas, Pyynikki, Pispalanharju ja Epilänharju). Täältä se jatkuu Ylöjärven kautta Hämeenkyröön yhtyen Hämeenkankaaseen.

Harjujensuojelu onkin yksi Pirkanmaan luonnonsuojelun erityiskysymys. Siinä ollaan tietysti paljon menetetty - ajatellaanpa vaikka Ylöjärven tai Tampereen harjuja. Mutta toisaalta parhaita paloja on myös suojeltu pysyvästi. Rakentaminen ja soranotto ovat yksi esimerkki ihmisen ja elintason kasvun ympäristövaikutuksista.

Metsät ovat tietysti keskeinen luontotyyppi Pirkanmaalla. Yli puolet maakunnan maa-alasta on metsien peitossa. Metsätaloudella onkin ratkaiseva merkitys luonnon monimuotoisuuden säilyttämiselle. Tehometsätalous avohakkuineen ja metsänaurauksineen on yksipuolistanut metsäluontoa. Varsinkin vanhan metsät lajisto on käynyt vähiin. Se on johtanut myös konflikteihin luonnonsuojelijoiden ja metsähallituksen välillä. Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistot ovat tärkeitä metsäluonnon suojelun kannalta, mutta eivät riitä. Natura-ohjelman yhteydessä kartoitettiin myös Pirkanmaan arvokkaat metsä- ja muut luontokohteet ja osa niistä saatiin ohjelman piiriin. Etelä-Suomen metsien suojeluohjelmaa valmistellaan parhaillaan ja siihen ehkä otetaan joitain kohteita myös Pirkanmaalta.

Soiden määrä Pirkanmaalla on vähäinen, vain Suomenselän puuttomat nevat ovat merkittäviä suoalueita. Toisaalta rämeitä ja korpia on pienialaisina ja nekin ovat tärkeitä. Siikaneva on suurin suojeltu suo Pirkanmaalla. Soidensuojelussa kyseeseen tulee myös ojitettujen soiden ennallistaminen, mitä on tehty myös vapaaehtoisvoimin mm. Seitsemisessä.

Pirkanmaalla on merkittäviä vesireittejä, jokia, järviä ja linnustonsuojelualueita. Kokemäenjoen alue, Näsijärven - Ruoveden, Vanajanveden - Pyhäjärven vesistöalueet sekä Längelmäveden ja Hauhon reitit. Yksi ympäristönsuojelun tärkeimmistä saavutuksista on vesien puhdistuminen. Vielä 1970-luvulla teollisuuslaitokset saastuttivat Pirkanmaalla järviä ja jokia niin, että monet laajat vesireitit olivat punaisia, eli kuuluivat huonoon käyttökelpoisuusluokkaan. Tällaisia olivat mm. Näsijärvi Lielahden sellutehtaan takia, Mäntän alapuoliset vesistöt sekä Valkeakoskea ympäröivät vesistöt ja koko Pyhäjärvi. Kaikkien tila on kehittynyt myönteiseen suuntaan.

Vesiensuojelu on tärkeää silti yhä. Rantarakentaminen lisääntyy ja maatalouden ja haja-asutusalueiden ravinnepäästöt aiheuttavat vesien rehevöitymistä, mikä on yhä vakava ongelma. Se näkyy kesäisin sinileväkukintoina. Esimerkiksi kesämökkiläinen voi monin tavoin vaikuttaa kotijärvensä puhtauteen:
- huolehtimalla pesuvesien imeyttämisestä maahan, ei veteen.
- käyttämällä kompostikäymälää, esi vesivessaa.
- varmistamalla, että umpikaivo toimii eikä vuoda.
- käyttämällä fosfaatittomia pesuaineita.
- rakentamalla saunan ja mökin rittävän etäälle rannasta.
- kunnostamalla järveä, jos se on rehevöitymässä umpeen.
- suojelemalla lintujen pesimäalueita.

Monet lintuvedet vaativat erityissuojelua, koska arat lintulajit häiriintyvät esimerkiksi liikenteen tai talojen tullessa liian lähelle. Lintuvesiensuojeluohjelma on kuitenkin eräs huonoiten toteutuneita luonnonsuojeluohjelmia - myös Pirkanmaalla. Esimerkiksi Iidenjärvi ennätti taantua huomattavasti lintyjärvenä, koska sitä ei haluttu suojella, vaan kaupunki rakensi Hervannan tien aivan järven itäpään ohi. Kangasalan Kirkkojärvi on myös arvokas ja arvonsa yhä säilyttänyt lintujärvi, jonka kaavoituksesta on viime aikoina kiistelty. Se on myös tärkeä muuttolintujen levähdysalue.

Positiivistakin kehitystä on tapahtunut: esimerkiksi laulujoutsen yleistyi myös Pirkanmaalle 1970-luvulta lähtien. Samoin erämaajärvien kaakkuri on yleistynyt, ja Valkeakosken tunnuslintu sääksi. Ne vaativat kuitenkin yhä erityissuohjelua, sen verran harvinaisia lintuja ovat.

Pirkanmaan järvialueilla on valtakunnallisesti merkittäviä maisemakokonaisuuksia, kuten Sääksmäen - Ritvalan asutusalueet ja Rapolanharju sekä meidän Pyynikinharju, Kangasalan harjut, Kokemäenjoen viljelyalueet, Hämeenkyrön Mahnalan alue ja Muroleen kanava.

Kulttuurimaisemansuojelu ja on yhä tärkeämpi osa ympäristönsuojelua. Rakentaminen, liikenne ja väestön keskittyminen etelän kasvukeskuksiin uhkaavat perinteisiä kylämiljöitä. Maatalouden kehitys on tehnyt monista maaseudun eliölajeista - ihmisen lisäksi - uhanalaisen. Kedot ja niityt vähenevät, sen myötä niiden eläimet. Siksi luonnonsuojelijat järjestävät yhä enemmän ketotalkoita ja niittyjen kunnostusleirejä.