Politiikan päiväkirja
2008

Viikko 37

Syyskuu on alkanut ja minä jatkan blogiani. Tampereen vihreät julkistivat tänään sadan ehdokkaan kunnallisvaalilistan. Siellä joukossa olen minäkin. Ensimmäisen kerran saimme täyden ehdokaslistan, siitä olen iloinen. Se kertoo siitä, miten vihreiden kannatus on kasvanut ja vakiintunut. Lista on monipuolisempi kuin koskaan, nuorten ja opiskelijoiden lisäksi on paljon eri ammateissa toimivia 30-60-vuotiaita ja meitä kokeneita konkareita. Myös useita maahanmuuttajia on ehdolla. Mielenkiintoista on että listalla on nyt silmiinpistävän paljon insinöörejä ja tekniikan opiskelijoita, yrittäjiäkin.

o o o

Pyrin taas valtuustoon. Se on johdonmukaista, koska työsuhteeni pormestarin esikunnassa päättyy vuoden vaihteessa. Jouduin eroamaan vuoden 2007 alussa valtuustosta kun siirryin pormestarin viestintäasiantuntijaksi. Kun työsuhteeni päättyy, voin palata valtuustoon - jos kansalaiset vaaleissa niin päättävät.

Vaaleista tulee monella tavalla mielenkiintoiset nimenomaan Tampereella. XL-yhteistyön saavutukset ovat kansalaisten puntarissa. Aamulehden gallupin mukaan XL-ryhmät kasvattavat kannatustaa sitoutumattomia lukuunottamatta ja vasemmisto kärsii tappion. Se vastaa minunkin tuntemuksiani. Uusi yhteistyö on toiminut hyvin ja pormestari on saavuttanut kaupunkilaisten laajan luottamuksen. XL-ohjelma on toteutettu lähes sellaisenaan ja myös pormestarin ohjelma on toteutunut erittäin hyvin (oikeastaan vain keskustorin luistinrata on alulle panematta ja senkin ehtii vielä).

Toinen kiinnostava kysymys on tietysti pormestarikampanja. P-ehdokkaat saavat huomiota mediassa, ehkä liikaakin. Moni kaupunkilainen saattaa kuvitella, että lokakuussa äänestetään pormestarista. Kuitenkin kyse on nimenomaan kuntavaaleista ja valtuuston valinnasta. Valtuusto valitsee pormestarin tammikuussa 2009 eikä sillä, paljonko puolueiden pormestariehdokkaat saavat henkilökohtaisia ääniä, ole mitään merkitystä. Tai on sen verran, että heidän tulee päästä valtuustoon voidakseen olla pormestariehdokkaita.

Siitä kandidaatista tulee pormestari, joka saa puolelleen valtuuston enemmistön, oli hän itse saanut 300 tai 3000 ääntä. Eikä pormestarin tarvitse tulla suurimmasta puolueesta. Hän voi olla pienemmänkin puolueen edustaja, jos hän kerää kannatusta yli puoluerajojen. Se demarien ajatus, että automaattisesti suurimman puolueen ehdokas tulisi valita pormestariksi, on peräisin kaksipuoluemaista. Se ei sovi suomalaiseen monipuoluemalliin.

Itse toivon että XL-yhteistyö jatkuu vaalien jälkeenkin ja sen puolesta tulen tekemään töitä. Se ei sulje ketään pois ja porukkaan ovat varmasti tervetulleita uudetkin ryhmät, mutta hyväksi havaittu yhteistyökuvio jatkukoon, jos äänestäjät niin suovat.