Politiikan päiväkirja
2008
Viikko 15
Viikko oli töissä rauhallinen, ehdin jopa järjestellä papereita ja kansioita. Ehkä siihen vaikutti sekin, että pormestari oli kolme päivää tsekkiläisessä ystävyyskaupungissamme Olomoucissa. Pormestarin läsnäolo tuo työpäiviin säpinää, aamulla ei tiedä, mitä kaikkea päivä tuo tullessaan. Se on tietysti dynaamisen johtajan merkki.
o o o
Tiistaina oli yliopistolla "Autoton keskusta" -paneeli. Olin siellä vihreiden edustajana.
Tilaisuus alkoi kaupungin projektiarkkitehti Mikko Järven diashowlla, jossa hän perusteli autottoman keskustan ajatusta ja esitteli esimerkkejä maailmalta ja visioi miten sen voisi Tampereella toteuttaa. Esitys oli erinomainen.
Järven visio Tampereelle oli se, että autoton keskusta voidaan toteuttaa, kun joukkoliikenne toimii hyvin ja autot ohjataan maan alle tai kehällä oleviin parkkitaloihin. Silloin Hämeenkatu ja sen poikkikadut yhden korttelin matkalla voisivat olla autottomia, muilla kaduilla voitaisiin sallia asiakasliikenne, mutta ei läpiajoa. Näin keskustaan pääsisi myös autoilla.
Minusta ehdotus on realistinen ja se voitaisiin toteuttaa heti kun P-Hämppi on valmis. Järven mallissa se toteutettaisiin sitten kun myös P-Kunkku on tehty. Hän esitti sitäkin, että Rantaväylän tunnelista tehtäisiin eritasoliittymä MAAN ALLA Mustalahden kohdalta Hämeenpuistoon tai jopa suoraan Kunkun parkkiin. Näin Hämeenpuisto rauhoittuisi ja liikenne siirtyisi maan alle.
Järvi perusteli esitystään useiden eurooppalaisten kaupunkien esimerkeillä. Pääsääntö on se, että vanhan kaupungin pääkatu on kävelykatu tai sitä pitkin menee korkeintaan ratikka. Autot on ohjattu keskustaa kiertäville kehäkaduille tai ohikulkutunneleihin.
Yrittäjät vastustavat Tampereella kävelykatuja sillä että ne tappavat liike-elämän. Järvi vastasi tähän Köpiksen esimerkillä. Ströget muutettiin kävelykaduksi joskus 1970-luvulla. Kauppiaat vastustivat ankarasti samalla tavalla kuin Tampereella nykyisin. Miten kävi? Liike-elämä alkoi kukoistaa ja 80- ja 90-luvulla viereisten katujen yrittäjät vaativat että heidänkin katunsa muutetaan kävelykaduiksi ja nyt Köpiksen keskustassa on viisinkertainen kävelykatujen verkosto.
Paneelissa keskustelu meni kovin yleiselle tasolle, puhuttiin aika paljon raideliikenteestä, mikä on paras, pikaratikka, katuratikka vai lähijuna, ja tulisiko ottaa käyttöön ruuhkamaksut. Vasemmiston edustajat esittivät ideologista yksityisautoilun kritiikkiä, itse edustin pragmaattisempaa kantaa: joukkoliikenne tulee tehdä autoja kilpailukykyisemmäksi vaihtoehdoksi. Se edellyttää sekä raideliikenteen että bussiliikenteen kehittämistä - ja autojen painamista keskustassa maan alle, jotta kadut saadaan ihmisille.
Vaadin myös keskustan liikenneosayleiskaavan kevyen liikenteen tavoitteiden toteuttamista:
- Tuomiokirkonkadun eteläosa kävelykaduksi, muu osa Kyttälää, yliopiston ja Itsenäisyydenkadun välinen kampusalue ja Kauppakatu kävelypainotteisiksi kaduiksi,
- Pyöräilyreitit toimiviksi: Rongankadun kevyen liikenteen väylä radan ali Tammelaan rakennettava, samoin Palatsinsilta Finlaysonin ja Tampellan välille, etelä-pohjoissuuntaiset pyöräkaistat Aleksis Kivenkadulle, Tuomiokirkonkadulle ja Rautatienkadulle.
- Hämeenkadulle ja Itsenäisyydenkadulle pyöräkaistat.
o o o
Torstaina innostuin leikkaamaan omenapuut, uskoin kesän koittavan piankin. Vielä lauantainakin aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti, kun teimme perinteisen Kaukajärven kävelylenkin Irenen kanssa. Päätin vaihtaa sunnuntaina kesärenkaat autoon. Mutta kun heräsin sunnuntaiaamuna, maa oli valkoinen ja satoi lunta. Että semmoinen kevät.
Viikonloppuna laitoin ruokaa oikein urakalla: lauantaina ahvenfileitä ja uuniperunoita, sunnuntaina uunisiikaa ja lohkoperunoita. Viljalla oli kylässä viisi riparikaveria ja sunnuntaina Tuukka ja Päivi tulivat syömään. Oli mukava fiilis kun talo oli täynnä nuoria. Kertooko se siitä että me alamme olla Irenen kanssa jo vanhoja? Ei kai sentään! Mutta jälkikasvun kasvua on hienoa seurata.
