Politiikan päiväkirja
2007

Viikko 7

Maanantai 12.2.

Kaupungin viime vuoden tilinpäätösennuste kertoo 21 miljoonan euron ylijäämästä. Siitä on tosin 9 miljoonaa Science Park Oy:n myynnistä kertynyttä tuottoa. Silti 12 miljoonan ylijäämä kertoo, että Tampereella menee hyvin. Sama sävel on kaikissa suurissa kaupungeissa. Verotulot ja valtionosuudet ovat kasvaneet ennakoitua enemmän. Se on hyvä, sillä myös menot ovat kasvaneet ennätystahtia. Viime vuonna sosiaali- ja terveyspuolen menot kasvoivat 9,6 prosenttia. Pirkanmaan sairaanhoitopiiriltä ostettiin palveluja 9,7 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna.

Nousu erikoissairaanhoidossa on ollut kova: 2000-luvulla menot ovat kasvaneet yli 40 prosenttia!

Ovatko palvelut parantuneet samaa tahtia kuin hinnat nousseet? Sitä sopii miettiä. Kyllä hoitotakuu näkyy tamperelaisten hyvinvoinnin lisääntymisenä. Tuhannet lonkkavaivaiset ovat saaneet tekonivelen ja leikkausjonot ovat lähteneet vetämään. Se maksaa, mutta on se sen arvoista.

Tiistai 13.2.

Aamulehti on kysynyt kansalaisten kantaa subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen. 58 % vastaajista olisi valmis rajoittamaan oikeutta kunnalliseen päivähoitoon, jos lapsen molemmat vanhemmat ovat kotona.

Olen eri mieltä. Päivähoito-oikeus on lapsen oikeus, joka ei saa riippua siitä, ovatko vanhemmat työssä vai työttömiä. Totta kai vanhemmat yleensä ottavat lapsen hoidosta pois työttömyyden koittaessa, tai siirtyvät puolipäivähoitoon. Se mitä ihmiset vaativat pakolliseksi, toteutuu nyt jo vapaaehtoisesti. Oikeus päivähoitopaikkaan täytyy kuitenkin olla, koska työttömyysjakson päättyessä lapsen tulee päästä samaan päivähoitopaikkaan. Se on lapsen etu. Ja vanhemman etu on siinä, että hän voi laittaa tarvittaessa lapsen vaikka puolipäivähoitoon ja etsiä töitä ja hoitaa asioitaan. Lapsen etu myös se, että hän ei vanhempien työttömyyden takia menetä päivähoitoryhmän tuomaa toiminnallista yhteisöä.

Muuten, sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kari Välimäki (ei sukua!) oli Aamulehdessä myös sitä mieltä, että päivähoito-oikeutta ei pidä rajoittaa.

Torstai 15.2.

Elinkeinojohtajan valinta on loppusuoralla. Ihme ja kumma, kärkiehdokkaiden nimet ovat tällä kertaa pysyneet vain valitsijan eli pormestarin ja hänen asettamansa haastatteluryhmän tiedossa. Se on tällä kertaa perusteltua, sillä hakijaksi on voinut eka kerran tulla myös suostumusmenettelyllä. Tätä tapaahan yritykset käyttävät, silloin saadaan monipuolisempi hakijakaarti, kun hakijat voivat luottaa siihen, että nimi ei mene julkisuuteen - ja nykyinen työnantaja tykkää kyttyrää!

Aamulehden vaalipaneelissa Orivedellä on otettu kantaa perintöveroon. Itse olen esittänyt, että tavalliset kotitalouden perinnöt tulisi olla verottomia. Se tarkoittaisi sitä, että puolison ja rintaperillisten ei tarvitsisi maksaa veroa esimerkiksi omasta asunnosta.

Veronmaksajien keskusliitto esittää verottoman perinnön alarajaksi 25 500 euroa ja veroprosenttiasteikkojen alentamista.

Se on vähintä mitä pitäisi tehdä.

Vaalinumerot vahvistettiin tänään. Olen herra numero 159.

Perjantai 16.2.

Tampereen uuden elinkeinojohtajan nimi paljastetaan Raatihuoneen Punaisessa salissa. Tilaisuus kiinnostaa mediaa. Pormestari on kutsunut paikalle myös etujärjestöjen edustajat Kauppakamarista SAK:hon. Se onkin fiksu veto, kaikki saavat tuoreeltaan kommentoida valintaa. Kari Kankaalan nimi herättää pelkästään positiivisia mietteitä, hän on tuttu mies elinkeinoelämän piirissä ja arvostettu osaaja.

Minä en miestä tunne, mutta jo se, että Kankaala tulee median ja sidosryhmien eteen rennosti ilman kravattia, nostattaa odotuksia.

Lauantai 17.2.

Hytisen Sorsapuistossa perinteisessä Vihreän Lohikäärmeen juhlassa, eli vihreiden laskiaistapahtumassa. Kasvishernekeitto lämmittää, lapset laskevat mäkeä, vanhemmat kuuntelevat Tarja Cronbergia, joka moittii aivan oikeutetusti Suomen hallitusta siitä, että Suomi on heittäytynyt jarruttajaksi EU:n ilmastopolitiikassa. Hallitus ei halua EU:n sitoutuvan yksipuolisiin päästövähennyksiin, jos kansainvälistä sopimusta Kioton jatkosta ei saada. Samaan aikaan maailman suurimmat yritykset vaativat valtioita toimiin ilmastonmuutosta vastaan. Se on todellinen uhka talouskasvulle, ei EU:n aktiivisuus. Edelläkävijät saavat myös edelläkävijän edut: puhdas teknologia on yhä tärkeämpi kilpailuvaltti.

Sunnuntai 18.2.

Paljonko puolueiden vaalilupaukset maksavat? Aamulehti kauhistelee summaa: kolmen suurimman puolueen vaalilupausten hintalappu on 5 miljardia euroa. Valtiovarainministeriön mukaan jakovaraa on 3 valtion menoissa seuraavalla vaalikaudella kolme miljardia euroa.

Jos näin on, ainakaan en laittaisi tieinvestointeihin 1,2 miljardia euroa, kuten keskusta ja demarit lupailevat. En myöskään laskisi verotusta 2 miljardilla, kuten kokoomus ja keskusta lupaavat. Sen sijaan nostaisin opintorahaa, kansaneläkettä, pienimpiä äitiys- ja sairauspäivärahoja ja työttömyyskorvausta, pidentäisin isyysvapaata, korottaisin lapsilisää, lisäisin virkoja vanhushuoltoon ja ottaisin käyttöön suurten kaupunkien joukkoliikenteen tuen. Niin, ja kehitysyhteistyövaroja nostaisin myös.

Nämä vaatisivat lisärahaa noin 1,5 miljardia euroa, joten muuhunkin hyvään jakovara vielä riittäisi.

o o o

Myös työtulojen veroja pitäisi edelleen alentaa, mutta niin että samalla nostetaan erilaisia ympäristöveroja (päästöverot, jätevero, pakkausmaksut, uusiutumattoman energian verotus, autojen hiilidioksipäästöjen mukaan laskettu käyttömaksu jne). Näin ohjataan taloutta kestävän kehityksen suuntaan: työn tekeminen on entistä kannattavampaa, mutta luonnonvarojen kulutus ja saastutus käy kannattamattomaksi.