Politiikan päiväkirja
2007

Viikko 5

Maanantai 29.1.

Demarit aloittelivat tänään vaalikampanjansa julkistamalla vaalijulisteensa ja -sloganinsa. ME pistää julisteesta silmään. Ja se, että demaritkin ovat tehneet graafisen julisteen, kuten keskusta. Ei enää kukkia, lapsia eikä perheenäitejä, vaan julisteen omaa kielioppia. Kokoomuksen "Korva"-grafiikka on samaa pataa. Mistähän tämä tyylivalinta kertoo?

Äkkipäisiä päähänpistoja: Ehkä mainostoimistoissa on ajateltu, että ihmiset eivät enää samaistu politiikkaan eikä siksi kannata tehdä julisteita, joissa olisi ihmisten kuvia tai kukkasia samaistumiskohteina. Sen sijaan viitekehys otetaan mainonnan kielestä, jota hallitsevat logot ja brändit. Tyyli ennen sisältöä.

Demareiden ME haluaa erottaa heidät muista puolueista, jotka ilmeisesti ovat MINÄ-puolueita, egoisteja siis. "Näissä vaaleissa toiset äänestävät itseään, toiset yhteisen hyvän puolesta", julistaa SDP.

Omahyväistä. Minusta demareiden vaalilauseeksi sopisi säe Juicen biisistä: "On valtio kylään tullut, ja on siellä kuin kotonaan." Siinä olisi reipasta itsetutkiskelua johon äänestäjäkin voisi samaistua.

o o o

Shellin hallituksen pj Jorma Ollila näkyy ottaneen Hesarin sunnuntailiitteessä kantaa ilmastonmuutokseen. Vihreä politiikka saa tukijan yllättävältä taholta:

"Ollila kiittelee varsinkin EU:n päästökauppaa. Hänen mukaansa päästökauppaa tarvitaan, jotta hintakuilu fossiilisten ja uusiutuvien energialähteiden välillä saadaan kurottua umpeen."

"Ollilan mielestä tärkein keino vähentää hiilidioksidipäästöjä on energiatehokkuuden kaksinkertaistaminen eikä ydinvoima."

Siinä se on sanottu simpukankuoressa.

Torstai 1.2.

Morossa on tutunnäköinen valokuvapalapeli. Mietin pääni puhki, ketä se muistuttaa. Sitten keksin: Homer Simpsonin sänkihän se siinä!

Viime viikolla samaa kuvaa arveltiin Kiira Korven tai Irja Tulosen huuliksi. Olen imarreltu...

Telkkarissa on ensimmäinen puoluejohtajien vaalitentti. Alkuosa ympäripyöreää lätinää työpaikkojen säilyttämisestä, loppuosa päällepuhumista verotuksesta. Mielenkiintoista oli, että Eero Heinäluoma ei luvannut veronkevennyksiä lainkaan. Puhuiko siinä puoluejohtaja vai valtiovarainministeri?

Jyrki Katainen naamaan oli valahtanut värivoidemuki, muuten mies selvisi kyllä mukiinmenevästi. Samoin Matti Vanhanen, joka on oppinut puhumaan sujuvasti ja pääministerin itsevarmuudella.

Tarja Cronbergin tyylistä pidän myös. Hän puhuu asiaa, mutta on rennon hymyilevä. Vetosi useamman kerran Pohjois-Karjalaan, josta hänen (vihreiden) täytyisi saada lähes 12000 ääntä läpimenoon. Se ei ole ihan mahdoton tehtävä, mutta vaatii kansanliikemäisen tuen.

Rkp:n puheenjohtaja, ympäristöministeri Stefan Wallin vaati ekologista verouudistusta. Tap tap.

Mukavaa oli seurata Perussuomalaisten Timo Soinin esiintymistä. Hänessä on jo alkuperäistä Isä Veikkoa, sananvalintoja ja pulleaa olomuotoa myöten. Veikkaan äänivyöryä Uudeltamaalta.

Lauantai 3.2.

Talven hienoin päivä: sininen taivas, kultainen aurinko, syvän vihreä metsä kääriytyneenä kirkkaan valkoiseen vaippaan.

Kävelemme Irenen kaa perinteisen lenkin: Levonmäestä Kaukajärven kotileipomoon iltapäiväkahveille. Sopivanpituinen lenkki, jotta Runebergin tortun kalorit sulavat paluumatkalla.

Jari Niemelä kirjoittaa mukavasti pormestari Niemisen alkutaipaleesta: "Nieminen pisti tuulemaan. Pormestariaika on alkanut jokseenkin ripeästi. Timo P. Nieminen pukkasi viikolla vauhtiin Rantaväylän sekä Kino-Palatsin kehittämiseen nimeämällä kumpaankin omat työryhmät. - Niemisen dynaamiselta näyttävä alku saanee jatkoa aivan lähiaikoina. Hän on tiettävästi asettamassa myös Keskustorityöryhmää, jonka tehtäväksi tulisi pohtia muun muassa mitä tehdä ns. Molinin tontille."

Dynaamiselta tuntuu elo myös Niemisen esikunnassa. Fiilis on hyvä ja homma kulkee. Eräs tärkeä uusi ilmiö on sekin, että em. työryhmiä johtavat luottamushenkilöt. Valtuuston valta kasvaa ja luottamushenkilöt pääsevät virkamiesten rinnalle valmistelemaan asioita. Tämä on uutta Suomen maassa."

Sunnuntai 4.2.

Hiihdämme Tompan kanssa Kisapirtille. Tuomaksella on maanantaina koulussa kisat ja täytyy ottaa tuntumaa latuun. Keli on raskas ja mulla on liikaa pitoa, suksen pohja on paksuna lumesta jokaisen mäen päällä.

Saunan jälkeen luen puolueiden vaaliohjelmia. Etsin sieltä konkreettisia ehdotuksia pienimpien sosiaalietuuksien korottamiseksi ja perusturvan uudistamiseksi. Jostain syystä en saa auki keskustan ohjelman pdf-tiedostoa, mutta muiden puolueiden ohjelmat aukeavat kiltisti.

Sdp:n ohjelmassa ei ole yhtään konkreettista, euromääräistä lupausta perusturvan tason kohottamiseksi. Esimerkiksi opintorahan korottamiseen demarit ovat valmiit vasta opintotuen kokonaisuudistuksen yhteydessä. Puolue lupaa paikata sosiaaliturvan aukkoja, mutta näkemystä nykyisen tilkkutäkin kokonaisvaltaisesta uudistuksesta ei ole.

Yllättävää kyllä, myöskään vasemmistoliiton puolueohjelmasta en löydä euroja, joilla he olisivat valmiita korottamaan työttömän peruspäivärahaa, opintorahaa, kansaneläkkeen perusosaa tai pienimpiä äitiys- ja sairauspäivärahoja. Puolue kyllä haluaa korottaa niitä, mutta ei kerro, paljonko. Isille Vasemmistoliitto lupaa kaksi kuukautta lisää vanhempainvapaata, hieno homma. Sdp lupaa kuukauden ja kokoomus 2 viikkoa.

Myös Rkp on ympäripyöreä. Sen sijaan Kokoomus ja kristillisdemokraatit lyövät lukuja pöytään.

Molemmat lupaavat korottaa opintorahaa 15 % eli noin 300 euroon. Sehän on opiskelijajärjestöjen vaatimus. Kokoomus lupaa korottaa kansaneläkettä 20 eurolla ja sitoa lapsilisät indeksiin. Kristilliset lupaavat sitoa kaikki perusturvaetuudet indeksiin ja nostaa minimiäitiys- ja vanhempainrahan työttömyysturvan peruspäivärahan tasolle. Kristilliset lupaavat laajentaa lapsilisät 17-vuotiaille, demarit lupaavat selvittää sitä.

Entäs vihreät? Vihreät julkistivat tällä viikolla perustulomallinsa, jossa esitetään kokonaisvaltaista uudistusta sosiaaliturvan repaleiseen tilkkutäkkiin. Kaikille aikuisille maksettaisiin perustuloa 440 euroa kuukaudessa. Se korvaisi kaikki sitä pienemmät sosiaaliturvan muodot, kuten työmarkkinatuen, minimiäitiys- ja sairauspäivärahan, opintorahan ja minimikansaneläkkeen. Esimerkiksi opintoraha nousisi näin 259 eurosta 440 euroon.

Perustulo maksettaisiin kaikille 18 vuotta täyttäneille, myös työssä käyville. Keski- ja suurituloisilta se verotettaisiin pois. Näin sen merkitys olisi suurin pienituloisille ja työelämän ulkopuolella oleville. Se yksinkertaistaisi toimeentulotukia ja loisi turvaverkon työttömille, pätkätyöläisille, opiskelijoille, käsityöläisille, kotiäideille ja -isille, pienyrittäjille ja kaikille, jotka ovat pysyvän kokoaikatyön ulkopuolella.

Ennen kaikkea se mahdollistaisi nykyistä paremmin työn vastaanottamisen työttömille. Nythän monen työttömän ei kannata ottaa vastaan osa-aikatyötä tai matalapalkkaista työtä, koska yhdistettynä tukien vähenemiseen, se saattaa merkitä ansiotason laskua.

Mitä se maksaisi? Perustulo ei olisi kohtuuttoman kallis järjestelmä, sillä se toisi paljon säästöjä mm. toimeentulotukimenoissa ja ihmisten työllistyessä nykyistä paremmin. Rikkaimpien verotus kiristyisi hieman, keskituloisten käteen jäävät tulot pysyisivät ennallaan, pienituloisten kasvaisivat. Lisäksi rahoitusta kerättäisiin korottamalla ympäristöveroja noin miljardilla eurolla.

Tätä minä kutsuisin vuosisadan uudistukseksi. Se on se hyvinvointivaltion puuttuva reformi.