Kunnallispolitiikan päiväkirja
2006

Viikko 5

Maanantai 30.1.

Missaan toimintamallin uudistustoimikunnan eli "touton" kokouksen. Liekö varhaisdementian oireita, en muista koko kokousta, vaikka olen lukenut sen esityslistan. Se on jäänyt merkkaamatta kalenteriin. Harmittaa, sillä touto pohti palvelufoorumeita. Outi Teittinen esittää netissä toimivia alueellisia asukaspaneeleja ja lisäksi asukastoimikuntia. Esitys sai hyvän vastaanoton, onneksi.

Kaukajärvellä toimi asukasjärjestöjen edustajista ja virkamiehistä muodostettu aluetoimikunta pitkään. Se oli hyvä tapa keskustella ennakkoo tulossa olevista hankkeista ja uudistuksista. Siellä pohdittiin poikkihallinnollisesti sekä sosiaali-, koulu- että kaavoitus-, katu- ja puistopuolen asioita.

Yhteistyö tyrehtyi pari vuotta sitten siihen, että virkamiehet kokivat hankalaksi keskustella avoimesti vireillä olevista asioista, koska osa oli viranomaisasioita, jopa yksilöasioita.

Sen jälkeen Kaukajärvellä yritettiin koota asukasfoorumia Kaukajärven yhteisötyön toimesta, mutta sekin tyrehtyi hyvän alun jälkeen. Nyt toimivaa keskustelufoorumia ei ole Kaukajärviseuran ja Kaukajärven yhteisötyön kerran pari vuodessa järjestämiä asukastilaisuuksia lukuunottamatta.

Toivottavasti aluetoimikunta ja -paneeli saadaan aikaan. Kaukajärvi voisi olla yksi pilottialue, täällä on kokemusta ja osaamista asukasdemokratiasta.

Kaupunginhallitukseen sentään muistan mennä. Pöydälle kolme viikkoa sitten jätetyt palveluohjelmat puhuttavat edelleen. Ruoholahti esittää niiden palauttamista sosiaali- ja terveyslautakunnan lausuntoa varten. Ohjelma on kyllä ollut lautakunnissa, mutta jostain syystä sotela merkitsi sen vain tiedoksi, kuten jotkut muutkin lautakunnat. Kuitenkin ohjelmissa asetetaan konkreettisia tavoitteita palvelujen kehittämiseksi - esimerkiksi kaupungin oman erikoissairaanhoidon muuttamiseksi liikelaitokseksi. Valtuusto ei ole siitä päättänyt, olisi todella hyvä kuulla lautakunnan mielipide.

Kannatan uutta lausuntokierrosta ja kiinnitän huomiota erääseen ongelmalliseen tavoitteeseen: kaupungin ostopalvelupäiväkotien sopimukset aiotaan lopettaa ja siirtyä kilpailuttamaan nämä päiväkodit yksityisten päiväkotien kanssa. Asia koskee mm. Steiner-päiväkotia, ruotsinkielistä päiväkotia ja Hiidenkiven sekä Kotipehkun päiväkoteja, joita ylläpitävät vanhempainyhdistykset.

Viime viikolla koolla olivat ostopäiväkotien edustajat. He olivat huolissaan siitä, miten päiväkotien käy jos ostopalvelusopimukset lopetetaan. Esimerkiksi vanhempainyhdistyksillä ei ole rahkeita muuttaa toimintaa yritysmuotoon, kilpailla muiden päiväkotien kanssa ja kantaa yrittäjän riski. Kuitenkin Hallilan ja Olkahisten asuinyhteisöjen yhteydessä toimivat päiväkodit ovat oivallinen esimerkki kaupungin ja vanhemnpien yhteistyönä pyöritetystä korttelipäiväkodista. Sellaisen en soisi loppuvan.

Ihmettelen myös, kenen kanssa Steiner-päiväkodit tai ruotsinkielinen päiväkoti kilpailevat, en ole kuullut että vastaavaa toimintaa tarjoaisi kukaan muu.

Tämä on taas yksi esimerkki kaavamaisesti toteuttavasta tilaaja-tuottajamallista. Toivottavasti lautakunta asettaa tavoitteeksi pedagogisen vaihtoehdon tarjoavien päiväkotien toiminnan säilyttämisen.

Tiistai 31.1.

Päivä kuluu tietokoneen ruutua tuijotellen. Eko-ostajan päivitys etenee vitkaan.

Presidentinvaalien jälkipeli jatkuu niin valtakunnallisella kuin paikallisella tasolla. Aamulehti reagoi happamasti Tarja Halosen esittämään kritiikkiin mediaa ja porvaripuolueita kohtaan. Osa kritiikistä vaikutti minustakin turhalta. En pidä porvareiden yhteistyötä outona, se on ihan yhtä perusteltua kuin vasemmistopuolueiden yhteistyö ja kuuluu suoran kansanvaalin luonteeseen.

Sen sijaan ymmärrän hyvin, että Halonen arvosteli vaaleissa esiintynyttä likaista kampanjointia, kuten perättömien tekstiviestien ja huhujen levittämistä. Mauttomin niistä oli mielestäni se, jossa kerrottiin tosiasiana Halosen vaatineen vappupuheessaan 1970-luvulla Hakaniemen torilla Suomen liittämistä Neuvostoliittoon. Vaikka juttu on päätön, huomasin eräänkin selväjärkisenä pitämäni kaupunginvaltuutetun miettivän ihan vakavasti, voisiko se pitää paikkansa.

Vaikka vastaavaa perätöntä panettelua on aina esiintynyt presidentinvaaleissa - jo Kekkosen aikanakin - nykyajan viestintävälineet, internet ja tekstiviestit, nostavat sellaisen eksponentiaalisiin mittoihin.

Olen aika varma, että osa lokaviesteistä ideoitiin kampanjatoimistoja lähellä olevissa piireissä. Ja vaikka ne olisivat olleet teinien piloja, ne ovat silti paitsi mauttomia myös ehdokkaita ja tässä tapauksessa Tasavallan presidenttiä loukkaavia.

No, kyllä minua toisaalta hymyilytti "Vapauttakaa Arajärvi linnasta" -tekstari. Se oli tehty pilke silmäkulmassa, myönsihän Pentti itsekin vaali-iltana antamassaan haastattelussa olevansa vähän "laitostunut".

Keskiviikko 1.2.

Teen Vihreään lankaan kaksi kiinnostavaa haastattelua tilaaja-tuottajamallista. Professori Pentti Meklin on vertaillut Tampereen, Turun ja Jyväskylän malleja, tutkimus julkaistaan maaliskuussa. Yliassistentti Pekka Valkama on tutkinut pääkaupunkiseudulla kilpailuttamista mm. YTV:n alueella.

Yritän selvittää haastattelujen avulla, millaiseen laajempaan kehityssuuntaan "tiltu" liittyy, miten sitä on muissa maissa toteutettu, mitkä ovat kokemukset esimerkiksi Ruotsissa ja Iso-Britanniassa, onko järkevää siirtää kunnan koko organisaatio tiltuun (kuten Tampere tekee), mitä hyötyjä ja haittoja siitä on asukkaiden, kaupungin henkilöstön tai poliittisen demokratian kannalta, mitä vaihtoehtoisia hallinnon järjestämistapoja olisi ja onko tiltu synnyttänyt poliittisia kiistoja muualla päin - Tampereellahan vain yksi valtuutettu, Skp:n Jari Heinonen, on vastustanut mallin käyttöönottoa.

Tutkijoiden ajatukset antavat itselleni paljon ajattelemisen aihetta. Kunhan ehdin, puran niitä tänne blogiinkin. Ehkä vakavin huomio on tämä: missään muussa kunnassa kuin Tampereella ei edes yritetä kerralla muuttaa KOKO kunnan hallintoa tilaaja-tuottajamalliin ja samalla siirtyä pormestarimalliin ja ns. prosessihallintoon. Kolmen uudistuksen yhtaikainen toteuttaminen on jättimäinen haaste.

Muissa isoissa kaupungeissa edetään osa-alue kerrallaan eikä uudistusta ole aikataulutettu niin kiiruulla toteutettavaksi kuin Tampereeella. Emme todellakaan kunnallishallinon uudistajina ole hitaita hämäläisiä!

Torstai 2.2.

Tuukka lähtee aamulla Turkuun. Heitän hänet kahdeksan junalle ja vien samalla auton määräaikaishuoltoon. Se jää sinne koko päiväksi, joten palailen bussilla kotiin jatkamaan Eko-ostajan päivittämistä. Perehdyn kosmetiikan ympäristövaikutuksiin. Kiinnostavaa, varsinkin kun en itse käytä muuta kosmetiikkaa kuin saippuaa - jos se nyt lasketaan kosmetiikkaan.

Irene on Ruotsissa tämän viikon, kiertää haastattelemassa neljässä yliopistossa - Göteborgissa, Lundissa, Falunissa ja Tukholmassa - kollegoitaan, eli sosiaalipolitiikan, sosiaalityön ja varsinkin yhdyskuntatyön tutkijoita.

Sillanpään Tapani, vanha koulukaveri Kokkolasta ja Kansan Tahdon toimittaja, lähettää minulle lehtensä 100-vuotishistoriikin. Se julkistettiin maanantaina. Vankan opuksen on kirjoittanut Tauno Saarela, mutta Silttu on ollut Yrjö Mäkelin -seuran sihteerina hankkeen taustavoima.

Yrjö Mäkelin lähti Tampereelta Kansan Lehdestä pian Punaisen julistuksen jälkeen vuonna 1906 Kansan Tahdon päätoimittajaksi Ouluun ja oli tehtävässä aina vuoteen 1918 saakka.

Kiinnostava kirja. Enpä esimerkiksi tiennyt, että Kansan Tahdon ilmestyminen kiellettiin vuosina 1914, 1918-19, 1923-24 ja 1930-45 ja sen toimittajia suljettiin vankilaan.

Onneksi Vihreää lankaa ja sen toimittajia ei uhkaa moinen kohtalo, on sananvapaus sentään mennyt sen verran eteenpäin tässä maassa.

Vai olemmeko me nykypäivän toimittajat niin hampaattomia vallanpitäjiä kohtaan?