Kunnallispolitiikan päiväkirja
2006
Viikko 44
Maanantai 30.10.
Päivän uutinen tulee kännykkääni viisi minuuttia ennen kaupunginhallituksen kokouksen alkua: Kolmosten tekninen vaaliliitto on purkautunut.
Pormestarinvaalin jälkiseuraukset ovat olleet Tampereen kunnallispolitiikassa dramaattisia: ensin meni aseveliakseli, nyt haudattiin kolmoset.
En jää kaipaamaan kumpaakaan. Tampere siirtyy nyt normaaliin, avoimeen demokratiaan, joka on ollut todellisuutta muissa suurissa kaupungeissa jo pitkään.
Helsingissä on kolme suurta, kokoomus, vihreät ja demarit, jotka neuvottelevat saman pöydän ääressä. Eikä muitakaan jätetä mopen osalle esimerkiksi puheenjohtajuuksia jaettaessa. Sama juttu Turussa: kokoomus, demarit ja keskiryhmät (johon vihreät kuuluvat) muodostavat suuren koalition. Vain vasemmistoliitto ja piskuinen äärioikeisto ovat jääneet omasta tahdostaan ulkopuolelle. Espoossa asioista keskustellaan kaikkien ryhmien neuvottelukunnassa ja esimerkiksi metropäätös hiottiin siellä niin pitkälle, että mahdollisimman suuri enemmistö löytyi. Paikat jaetaan pisteyttämällä ne valtuutettujen määrän mukaan ja pienetkin voivat saada osuutensa puheenjohtajuuksista. Oulussa on vasemmiston ja vihreiden tekninen vaaliliitto, mutta politiikasta neuvotellaan viiden suurimman ryhmän kesken asiakohtaisesti ja puheenjohtajuuksia saavat kaikki suhteellisuuden mukaan. Näin myös Jyväskylässä. Vantaalla vihreillä on edustajansa kaupungin johtoryhmässä. (Hän on muuten Tampereelta siirtynyt asukaspalvelujohtaja Katariina Poskiparta).
Toki isot ryhmät ottavat kaikkialla tärkeimmät paikat, mutta sellainen toisten ryhmien systemaattinen ulossulkeminen, jota Tampereella on harrastettu, on muualla ollut jo kauan historiaa.
Tervetuloa nykyaika Tampereellekin!
Juttelemme Riitta Koskisen ja Pekka Paavolan kanssa kokouksen jälkeen. Kokoomuslaiset ovat olleet tuohtuneita Kansan Lehden syytöksistä. Päätämme laittaa yhteisen vastineen Aamulehteen - seuraava Kansan Lehti kun ilmestynee vasta keväällä.
o o o
Illalla istun omaishoitajien yhdistyksen kokouksessa yhdessä sitoutumattomien Hannu Soron, kristillisten Leena Rauhalan, kommunistien Taavi Lintusen ja meidän sotelan jäsenemme Mervi Janhusen kanssa. Tupa on täynnä omaishoitajia ja keskustelu vilkasta. Lupaamme viedä omaishoitajien asian budjettineuvotteluihin. Kiitän omaishoitajien yhdistystä aktiivisuudesta: heidän näkyvän toiminnan ansiosta kaikki valtuustoryhmät ovat asettaneet omaishoidon tuen lisäämisen tärkeimmäksi budjettitavoitteeksi.
Koukkuniemen jälkeen onkin nyt omaishoidon ja kotihoidon vuoro. Jonossa on lähes 300 omaishoitajaa, he täyttävät kriteerit, mutta eivät saa tukea. Rahaa tarvitaan lisää 1,5 - 2 miljoonaa euroa. Se on pieni summa Tampereen budjetissa, mutta iso summa budjettineuvotteluissa, joissa lisäykset ovat yhteensä olleet puolentoista miljoonan luokkaa.
Namurahojen sirottelun sijasta nyt kannattaisikin laittaa yksi tai kaksi asiaa kuntoon. Olkoon yksi niistä omaishoito, toinen satsaus täytyisi saada joukkoliikenteeseen.
Tiistai 31.10.
Pitäisi vääntää Vihreään lankaan juttua seutuyhteistyön jännitteistä suurilla kaupunkiseuduilla, mutta työn teosta ei tahdo tulla mitään kun puhelin soi ahkerasti. Akselin hajoaminen lopullisesti on aamun pääuutinen ja toimittajat kyselevät, olenko iloinen.
Olen. Hymyilyttää oikein. Ei vahingonilosta ketään kohtaan, vaan siitä ilosta, että tiedän vihreiden 20 vuotta kestäneen ja monesti niin turhauttavan oppositiokauden nyt päättyvän Tampereella.
"Onko tämä vihreiden voitto?" utelee Aamulehden Aki Taponen.
"Tämä on tamperelaisten voitto, laajempi yhteistyö on kaupungin kannalta parempi kuin suljettuihin blokkeihin perustuva hallitsemistapa", vastaan, mutta myönnän toki, että vihreät ovat tehneet vuosia tavoittelemansa läpimurron.
"Miten politiikka muuttuu?" kysyy Tamperelaisen Jari Niemelä. "Syntyykö pormestaripuolueiden koalitio?"
"Toivottavasti avoimemmaksi", vastaan. "Katsotaan nyt rauhassa, miten luottamuspaikkaneuvottelut sujuvat. Sen vihreät ovat sanoneet, että vasemmistoakaan ei jätetä mopen osalle, kuten meidät on jätetty tähän saakka."
"Muuttuuko päätöksenteko arpapeliksi?" provosoi Tampereen Radion Emma Toivanen.
"Ei tietenkään, vaan neuvotellen haetaan mahdollisimman laajaa enemmistöä. Se voi vaihdella asioista riippuen, sellaista on demokratia. Eihän se niin voi olla, että demarit ja kokoomus olisivat aina samaa mieltä ja muut eri mieltä."
Keskiviikko 1.11.
Pyryn päivä on nimensä veroinen. Lunta on pyryttänyt pihalle lähes puoli metriä. Vilja ei ehdi kouluun, kaksi bussia on jämähtänyt Kuuselanmäkeen. Yritän lähteä budjettineuvotteluihin kokoomuksen puoluetoimistoon omalla autolla, mutta juutun heti Tillikadulla lumikinokseen. Aura-autoja ei näy Lukonmäen perukoilla. Lapioin lunta renkaiden alta, hikoilen ja sadattelen. Tekstaan Koskiselle, Paavolalle ja Ruoholahdelle: "Olen juuttunut lumeen, aloittakaa vaan neuvottelut."
Myöhästyn yli puoli tuntia ja harmittelen, kun en lähtenyt suksilla.
Kyse on "lähetekeskustelusta", jossa ryhmät kertovat alustavia tavoitteitaan ja katsotaan, mikä on lisäysten katto. Ihmettelen taas erästä seikkaa. Vihreillä ja ryhmä 20lla on lähes valmiit esitykset, muilla vain muutama yleinen painopiste.
Ovatko isot ryhmät hitaampia liikkeissään, vai varovaisia avauksissaan?
Päivän kysymys on tietenkin: haluavatko demarit mukaan budjettisopuun, vai jäävätkö ulos. Kukaan ei heitä sinne ole työntämässä. Timo P. Nieminen linjaa tavoitteeksi 1 - 1,5 miljoonan lisäykset, eli saman suuruusluokan kuin yleensä. Ruoholahti puhuu jopa 5 miljoonan lisäystarpeesta, eikä suostu asettamaan kattoa. Demarit haluavat selvästi jättää oven raolleen oppositiopolitiikalle.
Tilanne on uusi. Tähän saakka sd ja kokoomus ovat kahdestaan sopineet budjettimuutosten pääkohdat ja vasta sen jälkeen on muut kutsuttu mukaan, jos on.
Muistan senkin kerran, kun vihreiden ryhmä istui 30 minuuttia työväentalon eteisessä odottamassa, että demarit, kokoomus ja vasemmistoliitto pääsevät yksimielisyyteen siitä, voiko vihreitä ottaa mukaan. Se oli nöyryyttävä hetki, meidän piti anoa pääsyä budjettisopuun! Mutta emme lähteneet ulos. Lopputulos oli, että vihreät otettiin (siitä kiitos demareille!), mutta tasapainon vuoksi otettiin myös kristillisdemokraatit (siitä kiitos kokoomukselle!).
Nyt istun pöydän äärellä jo eka kierroksella, joskin puoli tuntia myöhässä. Mutta kauanko istuvat demarit? Niin muuttuu maailma, Pauliseni!
o o o
Aamulehdestä on pakko siteerata Sari Torvisen kommenttia: "Paavolan ja Välimäen työvoitto. -- Täytyy pelimielessä oikein nostaa hattua ryhmänjohtajille Pauli Välimäelle (vihr) ja Pekka Paavolalle."
Kiitos vain, mutta nythän se työ vasta alkaa!
Torstai 2.11.
Punatulkut ovat miehittäneet keittiön ikkunan vieressä kasvavan pihlajan. Popsivat halukkaasti punaisia marjoja, kuoret lentelevät lumihangelle.
Ikkunaton piharakennus on peittynyt lumeen, ja polkupyörät, ja rimat joista ajattelin tehdä pyöräkatoksen sisäkaton, ja seinälaudat, joista olisi saanut autokatoksen sisäkaton. Ja puutarhatuolitkin ovat vielä terassilla lumen alla, grillistä puhumattakaan.
Pihahommat jäivät pyryn ja politiikan jalkoihin.
Pitäisi mennä tekemään ne, mutta lähden selvittämään sähköpostiruuhkaa.
o o o
Taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa ollaan huolissaan kuvataiteen opetuksen kohtalosta. Rehtori esittää itsenäisen kuvataiteen linjan lakkauttamista ja kuvataiteen opetuksen sulauttamista viestintälinjaan. Opetusministeriön toiveita kuulemma. Samaan aikaan kuvataiteen opetus jatkuisi Kankaanpäässä, Lapissa ja itä-Suomessa. Eikö Tampere ole suurena kulttuuri- ja taidekaupunkina ja valtakunnan kasvukeskuksena sopivin mahdollinen kuvataiteen amk-tutkinnon paikka?!
Lieneekö taustalla kepulaisten aluepolitiikka. Juhantalo pitää Kankaanpään puolta, mutta kuka pitää Tampereen puolia?
Ensi maanantaina asia esitellään koulussa. Tästä voi syntyä iso poru.
o o o
Saan tutulta omaishoitajalta postia: Matkojen yhdistely ontuu Tampereellakin. Äidin pitäisi päästä jokaviikkoiseen liikuntakerhoonsa, mutta "tuttu taksi" ei tulekaan, kaupunki ei anna lupaa siihen. Palvelubussi sopii huonosti tällaisiin matkoihin, missä pitää olla juuri tiettyyn aikaan. Saattajakin pitäisi hankkia mukaan, sillä Alzheimeria sairastava äiti ei pärjää yksin - tutun taksin seurassa pärjäisi.
Kuulemma matkojen yhdistely ei ole edes tuonut säästöjä, vaikka se oli homman tärkein perustelu. Niin monella on tarve yksilölliseen kyytiin, että kustannuksia ei ole saatu laskemaan.
o o o
Musiikkiluokista ja Pellervon koulusta tulee myös postia. Työryhmä esitti minusta aika hyvän ratkaisun musiikkiluokkien kehittämiseen, osa saa vuosittaisen sisäänoton, Aleksanteri ja Pispa jatkavat vuorovuosina ja Linnainmaa saa oman musiikkiluokan. Näin koillinenkin alue pääsee tämän tärkeän toiminnan piiriin.
Mutta Pellervon koululta musiikkiluokat loppuvat, ja niin loppuu koko koulu, kunhan Sammon koulun laajennus valmistuu. Budjetissa se on vuosille 2007-08.
Asia ratkaistaan lopullisesti 13.11. budjettikokouksessa. Toistaiseksi mikään valtuustoryhmä ei ole vaatinut Pellervon koulun säilyttämistä, vaikka sillekin olisi perusteensa. Toisaalta koulu vaatisi ison remontin, se on ollut vajaakäytössä, oppilasmäärä on vähenemään päin ja integraatio-opetus voidaan välimatkojen puolesta siirtää myös Sammon kouluun, koska välissä on vain Kalevan puisto. Se avaa myös uusia mahdollisuuksia, koska kyse on yhtenäiskoulusta.
Vai nousevatko pellervolaiset vielä viimeiseen taistoon, joka kääntää valtuuston päät?
o o o
Myös luottamuspaikkaneuvotteluihin täytyisi valmistautua. Vihreät ovat ekaa kertaa sitten vuosien 1992-96 ehkäpä saamassa myös puheenjohtajuuksia. Silloin niitä oli tasan yksi: Jukka Järvinen sai ympäristölautakunnan pj:n paikan, kiitos silloinkin vihreiden, sitoutumattomien ja porvareiden vaaliliiton. Eli ei tämä sinivihreä yhteistyö aivan ainutlaatuista ole Tampereellakaan.
Itse asiassa vihreät ja porvarit ovat liittoutuneet noin kymmenen vuoden välein, sillä myös 1984-88 syntyi vihreiden ja porvareiden tekninen vaaliliitto. Sen allekirjoitti muuten kokoomuksen puolelta silloinen ryhmänjohtaja Timo P. Nieminen. Se oli rohkea teko, sillä vihreät olivat uusi ja puolueiden ulkopuolelta noussut valtuustoryhmä, joka ei luvannut noudattaa ryhmäkuria.
Soittelen vihreitä ehdokkaita läpi ja kyselen mahdollisia pj-kandidaatteja. Vihreän valtuustoryhmän tilanne on sikäli vaikea, että kahdeksasta valtuutetusta kaksi on eduskunnassa, kaksi yliopistolla kiireisiä professoreja ja yksi ulkomailla opiskelemassa. Onneksi meillä on motivoituneita ja päteviä varavaltuutettuja ja lautakuntien jäseniä - ensi kauden valtuutettuja...
o o o
Illalla, ennen nukkumaanmenoa, ryhdistäydyn, vedän saappaat jalkaan ja tarvon lumikinosten keskelle siirtämään pyörät ja puutarhatuolit pihavarastoon. Siihen ikkunattomaan. Lunta on tuprunnut sisällekin, patistan itseäni laittamaan heti viikonloppuna muovit ikkunoihin. Bauhausista tilaamani ikkunat tulevat vasta parin viikon kuluttua.
Tähtitaivas on kirkas, kun sitä katselen lumisen pihan pimeydessä.
