Kunnallispolitiikan päiväkirja
2006

Viikko 3

Maanantai 16.1.

Kaupunginhallitus hyväksyy Santalahden osayleiskaavan esitettäväksi valtuustolle. Kyselen miten rakennussuojelu toteutuu, koska alueella on paljon vanhoja teollisuusrakennuksia ja myös niihin liittyviä asuin- ja huvilarakennuksia. Tärkeimmät kuten tulitikkutehdas, on suojeltu, mutta suurin osa on merkitty selvityskohteiksi, joiden uutta käyttötarkoitusta vasta mietitään, mutta lähtökohtana rakennusten säilyttäminen.

Illalla ovat valtuustoryhmät koolla. Isoin asia keskiviikon listalla on keskustan liikenneosayleiskaava. Lauantain Tamperelaisessa demarien Seppo Salminen ilmoitti, että hän ei ainakaan ole osallistunut sellaiseen kokoukseen, jossa kolmoset olisivat hyväksyneet "pikaratikkakaavan". Ilmeisesti kyse on kolmosten ryhmyreiden diilistä,

Kokoomuksen "ponsiryhmä" on kuitenkin sorvannut ponsia kaavan saatteeksi. Miikka Seppälä - kokoomuksen yksi järkimiehistä tässä kiistassa - kertoo, että ponsissa todetaan, että kaavan ratikkavaraus on vain maankäyttövaraus, päätös tehdään erikseen ja se edellyttää selvityksiä vaihtoehtomalleista, kustannuksista, rataverkon käytöstä, teknisistä toteutusedellytyksistä yms.

Ne ovat kaikki asioita, jotka selvitettäisiin ilman ponsiakin. Mutta mikä ettei, laitetaan ponnet kaavan saatteeksi.

Itse asiassa tarjosin kokoomukselle jo marraskuun valtuustossa vastaavaa ponsi-ideaa. Silloin se ei kelvannut. Hitaita oppimaan nuo kokoomuslaiset.

Tiistai 17.1.

Päivä kuluu palavereista toiseen juostessa. Kaupunginjohtaja on kutsunut tamperelaiset seutuhallituksen jäsenet aamukahville. Pohdimme uuden seutuhallituksen asemaa ja tehtäviä. Ajankohtaisin haaste on löytää kevään aikana seutujohtaja puljulle. Myös seudullinen maankäytön suunnittelu tulisi saada liikkeelle, samoin seudullinen elinkeinopolitiikka ja ehkä muitakin seudullisia palveluhankkeita. Lähtiessä kysäisen Rantaselta, milloin arkkitehtuuripoliittinen työryhmä asetetaan. Kuulemma pikapuoliin.

Tapaan Härmälässä K-kauppias Riitta Salosen ja hänen miehensä Kari Salosen. Haastattelen heitä Kehittyvään kauppaan, koska K-market Härmälä on voittanut sekä K-ympäristökauppakilpailun että luomukauppakilpailun. Heidän esimerkkinsä kertoo, miten pienikin kauppa voi erikoistua laadulla - ja vieläpä ympäristölaadulla! Kuulemme uusia asiakkaita on tullut, kun sana on kiirinyt siitä, että heillä on myynnissä 160 luomutuotetta.

Ennätän haastattelusta juuri ja juuri Vammaisneuvoston infoon. He ovat kutsuneet ryhmyrit keskustelemaan kanssaan siitä, mikä on Vammaisneuvoston asema tilaaja-tuottajamalliin siirryttäessä. Näen Vammaisneuvoston yhtenä asiakkaiden palvelufoorumin muotona, osana suoraa demokratiaa. Samaa sarjaa ovat eläkeläisneuvosto, nuorisofoorumi ja lasten parlamentti. Outi Teittiselle, joka uusia palvelufoorumeja kehittää, esitin myös maahanmuuttajien foorumin perustamista.

Näiden erityisryhmille tarkoitettujen, asuinalueesta riippumattomien, palvelufoorumien lisäksi tarvitaan aluepohjaisia asukasfoorumeita. Oulussa, Turussa, Espoossa, Vantaalla ja Lahdessa on ollut jo vuosia alue- tai asukasneuvottelukuntia tai toimikuntia. Osalla on myös oma toimintaraha ja kaupunki on palkannut aluetyöntekijöitä.

Suoran demokratian kehittäminen on tärkeä osa uutta toimintamallia. Se etenee kuitenkin turhan hitaasti. Ja Vammaisneuvoston kaltaisten elinten asemaa ei ole vielä edes mietitty, saati että heiltä olisi kysytty, miten he haluavat toimintaa kehittää. Myös resurssien vähäisyys on ongelma. Vammaisneuvostolla ei ole budjettiin merkittyä toimintarahaa. Heidän pitää erikseen anoa rahaa esimerkiksi valtakunnallisiin vammaistapahtumiin osallistumista varten. Naurettavaa. Ja aivan älyvapaata on se, että Vammaisneuvoston jäsenet joutuvat käyttämään henkilökohtaisia kuljetusseteleitään kokouksiin osallistumiseen. Kun niitä on vain 18 kuukaudessa, eli 9:ään matkaan, on jokainen Vammaisneuvoston kokousmatka pois omista menoista. Pöhköä.

Vammaisneuvoston jäsenet ovat kuitenkin iloisia siitä, että tämän vuoden budjetissa on maininta vammaisasiamiehen tarpeen selvittämisestä. Ja kaupungin strategiassa on päätös siitä, että Tampere tekee esteettömyysohjelman ja -suunnitelman.

Tunnen pienoista ylpeyttä, esitinhän molempia asioita budjettiin ja strategiaan.

Keskiviikko 18.1.

Seutuhallitus istuu koko aamupäivän seminaarissaan. Käymme läpi seutustrategian tavoitteet ja miten niitä on alettu toteuttaa. Meille esitellään myös valmisteilla olevaa seudullista elinkeino-ohjelmaa, koulutuskuntayhtymää ja Tase 2025-liikennejärjestelmää. Mitään linjauksia ei vielä tehdä, paitsi että seutuhallitus "tuomitsee jyrkästi" työvoimakeskusten uudistusesityksen, koska siinä ei Tampereen seutua käsitellä yhtenä kokonaisuutena vaan palastellaan useisiin osiin.

Illalla valtuuston kokous jatkuu puoli yhteen asti yöllä. Ensin pälätetään kulttuuripääkaupunkihankkeesta, sitten noin 30 puheenvuoroa liikenneosayleiskaavasta.

Saan positiivista palautetta Aamulehdessä eilen olleesta kolumnistani "Ratikassa vuonna 2025". Kuvittelen siinä, miten pormestari Hanna Nieminen viilettää pikaratikalla aamulla töihin virastotalolle kotoaan Vuoreksesta.

"Olet sinä hyvä kirjoittamaan satuja!" kommentoi Pekka Paavola hymyssä suin. Tunnelma ei muutenkaan ole niin kireä kuin voisi olettaa esimerkiksi Aamulehteä lukemalla. Kaikki valtuutetut tietävät lopputuloksen, sillä kaava on hyväksytty maanantaina vihreiden lisäksi kokoomuksen, demarien ja vasemmistoliiton ryhmissä - ponsien kera.

Puhetta silti piisaa, sillä varsinkin pikaratikan vastustajat haluavat todistaa, että kaavan hyväksyminen ei merkitse pikaratikkapäätöstä. Mikä on tietysti selvää, eihän keskeneräisestä asiasta voi päätöksiä tehdä. Itse asiassa vain se olisi päätös, jos varausta ei otettaisi - siihen loppuisi pikaratikan kehittely tältä erää. Se olisi tyhmää, koska selvittely on todellakin kesken eikä mitään vaihtoehtoja siksi pidä sulkea pois.

Vihreiden ryhmäpuheenvuorossa yritän käsitellä liikenneosayleiskaavaa kokonaisuutena. Kävelijöille kaava tarjoaa uusia kävelypainotteisia katuja, mutta ei yhtään uutta kävelykatua. Pyöräilijöille sen sijaan tulee useitakin uusia reittejä läpi keskustan. Sen sijaan Hämeenkadun jalkakäytävällä pyöräily aiotaan kieltää - mikä on pöhköä. Enpä tiedä toista kaupunkia, jonka pääkadulta olisi pyöräilijät häädetty pois. Mukulakivilla bussien joukossa pyöräilee vain kamikazepyöräilijä! Äänestytämme tästä asiasta, mutta vihreitä tukee vain muutama vasemmistoliiton valtuutettu. Tähän palataan vielä...

Autoilijoille kaava tuo 2000-3000 uutta parkkapaikkaa keskustaan, maanalle tai P-taloihin. Ei pitäisi olla valittamista. Myöskään keskustaan pääsyä ei vaikeuteta. Kun paikoitusta siirretään maan alle, tulisi katupysäköintiä vähentää. Nyt vain 50 - 150 pysäköintiruutua aiotaan poistaa koko keskustasta.

Joukkoliikenteessä pikaratikkavaraus on tietysti historiallinen päätös, jos se aikanaan lähtee toteutumaan. Keskustelun kuluessa tajuan, että kokoomuksen ja demarien ponsilla on eräs tärkeä myönteinen merkitys: ne ovat toimeksianto jatkaa pikaratikkaselvityksiä. Hankehan on noin vuoden ajan ollut pysähdyksissä, koska se päätettiin liittää osaksi laajempaa seudullista liikennejärjestelmäsuunnittelua, jossa vertaillaan kumipyörä- ja raideliikenteen eri vaihtoehtoja. Nyt valtuusto antoi selvän ukaasin selvittää pikaratikan kustannuksia ja teknisiä toteutusedellytyksiä. Hyvä niin.

Toki muitakin vaihtoehtoja selvitetään. Risto Laaksonen kertoi seutuhallitukselle, että liikenneministeriön kanssa on päätetty neljän vaihtoehdon vertailusta: bussiliikenne, pikaratikka, lähijunaliikenne ja katuverkossa kulkeva pikaratikka.

Kesken kokouksen Tuukalta tulee kotoa puhelu: Viiru on rikkonut kukkamaljakon ja hypännyt lasinsirujen päälle. Molemmat etutassut ovat auki ja veressä. Onneksi naapurin Kaisa-lääkäri on tullut apuun.

Pääsemme kotiin yhden aikaan yöllä. Rauha maassa ja kissakin unessa haavat nuoltuina. Olen aivan puhki ja nukahdan alle minuutissa.

Torstai 19.1.

Työpäivä menee piloille, sillä lapset pakottavat viemään Viirun eläinkääkäriin. Saamme ajan sinne tunnissa. Olisipa ihmisten lääkäripalvelut yhtä hyvällä tolalla...

Käynti osoittautuu hyödylliseksi, lääkäri joutuu laittamaan seitsemän tikkiä toiseen tassuun, toiseen yhden. Viiru saa kaulaansa muovisen tötterön, ettei se pääse repimään tikkejä pois.

Kannamme nukuksissa olevan kissan kuplamuoviin käärittynä pahvilaatikossa autoon ja kotiin. lVilja jää hoitamaan heräilevää Viirua, joka hoippuu ihmeissään ja törmäilee seiniin ja yrittää raapia tötteröä irti kaulasta. Ihmettelen, miten seuraavat kymmenen päivää sujuvat Viiru Tötterströmillä! Vasta sitten tikit poistetaan.

Perjantai 20.1.

Pentti Linkola ilmestyy puolen päivän aikaan pihalle Antti-Jussi Tiitolan kanssa. Hän on jokatammikuisella kalanmyyntimatkalla. Tällä kertaa olen hälyttänyt paikalle myös naapurin naiset ja kuha ja made käyvät hyvin kaupaksi. Naapurin Anne kysyy, mitä mieltä Pentti on pandemiasta. "Olisihan se oikein, että kun ihmiskunta on hävittänyt puolet lintukannoista, linnut hävittäisivät puolet ihmiskunnasta", tuumii kalastaja tyynen rauhallisesti.

Kerään Pirkanmaan vihreiden kunnanvaltuutettujen ja muiden keskeisten luottamushenkilöiden vetoomuksen Tarja Halosen taakse. Tekstiviesti on kätevä väline nimienkeruuseen. Eipä aikaakaan niin 30 nimeä on koossa Satu Hassista ja kansanedustajistamme Oras Tynkkysestä ja Rosa Meriläisestä alkaen. Lähetän vetoomuksen medialle ja laitan sen myös vihreiden sähköpostilistoille. Tarja Halonen on tänään Vihreän liiton johdon tehtattavana, Niinistö maanantaina, mutta puolue ei aio ottaa kantaa kummankaan ehdokkaan puolesta. Sitä tärkeämpää on, että puolueaktiivit ottavat kantaa.

Minulle valinta on selvä. Halonen on lähempänä vihreiden periaatteita ja linjauksia monissa keskeisissä kysymyksissä. Halonen ei kannata Natojäsenyyttä, vaikka haluaakin pitää sen mahdollisuuden avoimena. Hän vastustaa ydinvoiman lisärakentamista. Hän ajaa globalisaation hallintaa ja kannattaa aktiivisesti Kioton ilmastosopimuksen kehittämistä. Hän puolustaa ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa ja edustaa politiikassa yhä liian vähälle huomille jäävää naisnäkökulmaa. Myös hänen näkökulmansa hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseen on lähellä vihreitä: oleellista on talouden tuoman hyvän oikeudenmukainen jakaminen.

Vihreät toki menevät monissa asioissa pidemmälle kuin Halonen, mutta kun vaihtoehtona on Niinistö, joka jää puolitiehen, ellei mene aivan eri suuntaan, ei valinta ole vaikea.

Lauantai 21.1.

Hytisen koko päivän Virtain jäähallissa seuraamassa Tompan jääkiekkomatseja. Ilveksen Boston-junnuilla menee hyvin, eka ottelussa 3-0 voitto, toisessa 2-2 tasapeli. Tuomaskin saa syöttöpisteen - ja ensimmäisen jäähyn koukkaamisesta!

Kiirehdimme takaisin Tampereelle, sillä Tomppa menee elokuviin kavereidensa kanssa ja me Irenen kanssa Matti Heinivahon 70-vuotisjazzeihin Laternaan. Matti on hieno mies, sydämellinen ja viisas, eikä yhteistyötä haittaa vaikka politiikassa olemme välillä eri puolilla. Vibrafoni soi taas rytmikkäästi ja vaikka kokoonpanot Laternan estradilla vaihtuvat tiuhaan, meno on maukasta ja hyväntuulista.