Kunnallispolitiikan päiväkirja
2006
Viikko 20
Maanantai 15.5.
Toutossa (joko muistat tämän virkamieskielen kukkasen merkityksen: "toimintamallin uudistamistoimikunta") puhutaan uusista johtosäännöistä. Se onkin iso asia: sekä kaupunginhallituksen, pormestarin, apulaispormestareiden, konsernijohtajien, palvelutuotantojohtajien, lautakuntien, johtavien viranhaltijoiden että liikelaitosten johtokuntien ja toimitusjohtajien tehtävät ja valtasuhteet määritellään.
Niin, ja siinä samassa valtuuston, sillä kaikki valta jota ei muille anneta, on valtuustolla.
Kyse on niin isoista asioista, että näistä pitäisi puhua päiväkausia ja käydä johtosäännöt pykälä pykälältä läpi. Nimittäin pormestarimalliin ja tilaaja-tuottajamalliin siirtyminen muuttaa valtakuvioita merkittävästi.
Esimerkiksi nimitysvalta poistuisi lautakunnilta kokonaan. Tilaajapäälliköt ja muutkin tilaajapuolen johtavat viranhaltijat, esimerkiksi kaavoitusjohtajan, kiinteistöjohtajan ja ympäristöpäällikön, nimittäisi tilaajajohtaja (eli Lasse Eskonen).
Myöskään hyvinvointipalvelujen johtokunnilla ei olisi oikeutta nimittää toimialojen johtavia viranhaltijoita, vaan heidät nimittäisi palvelutuotantojohtaja - siis Asko Koskinen ja Päivi Sillanaukee (jahka ovat uusissa viroissaan 1.1.2007 eivätkä ole saaneet muualta töitä...).
Onneksi sentään uusimmassa versiossa kaupunginhallitukselle on palautettu valta nimittään konsernihallinnon neljä johtajaa ja kaksi palvelutuotantojohtajaa. Edellisessä versiossa nimitysvalta oli pormestarilla. Hyvä Kari Hakari, et ole teflonia, vaan kuuntelet kritiikkiä!
o o o
Illalla on valtuustoryhmän saunailta. Tosin saunomiselle jää taas liian vähän aikaa, sillä johtosäännöistä sukeutuu vilkas keskustelu. Listaamme muutostoiveita keskiviikkona olevaan valtuuston johtosääntöseminaariin.
Keskiviikko 17.5.
Vietämme Irenen ja muiden valtuutettujen kanssa valkoisessa talossa 11 tiivistä tuntia. Puolelta päivin alkaa valtuuston seminaari ja heti perään kyselytunti ja valtuuston kokous, joka jatkuu iltayhteentoista.
Johtosäännöistä käydään työryhmäkeskustelua. Kritiikki on saman suuntaista kuin vihreiden ryhmässä maanantaina: lauta- ja johtokuntia ei saa pienentää, nimitysvaltaa ei saa poistaa luottamuselimiltä ja valtuustolle on palautettava poliittista linjanvetoa edellyttävät asiat, kuten yleiskaavoituksesta, suurista maakaupoista, strategisista hankkeista ja palveluohjelmista sekä muista poliittisista ohjelmista päättäminen.
o o o
Kyselytunnilla vihreiden Maija Kajan heittää seinälle tilastoja sairaalabakteerin esiintymisestä kysyessään miksi MRSA on Taysissä ja Hatanpäällä muuta maata yleisempää. Edellisen kerran valtuutettu yritti esittää dioja vuonna 1989. Hän oli Satu Hassi, ja silloin valtuuston puheenjohtaja kielsi sen. Nyt Hanna Tainio salli Powerpointit. Näin se demokratia kehittyy Tampereellakin, eikä siihen mennyt kuin 17 vuotta!
o o o
Valtuustossa käydään 3,5 tunnin mittainen keskustelu lisäbudjetista. Puheenporina keskittyy omaishoidon tukeen. Aihe ohittaa jopa Koukkuniemen, joka saakin lisäbudjetissa 68 uutta hoitohenkilöä, ja ensi vuonna lisää. Onneksi lääni puuttui asiaan, kun valtuustosta ei tahtoa löytynyt.
Omaishoitoon sen sijaan ei tahdo löytyä riittävästi rahaa. Eilen Aamulehti tiesi kertoa, että kolmoset (kok,sd+vas) ovat sopineet 1,1 miljoonan euron lisäyksestä. Summa on rapiat suurempi kuin kaupunginhallituksessa esittämäni 1 miljoonan lisäys, jonka kolmoset äänestivät nurin.
Kaikki siis hyvin?
Ikävä kyllä ei. Tällä välin on selvinnyt, että sosiaali- ja terveystoimen budjettiin on syntymässä juuri tuon 1,1 miljoonan euron alijäämä omaishoidon tuen rahoihin. Uuden lain myötä tulleet omaishoitajien vapaapäivät, palkkioiden indeksikorotukset, sijaishoitoa antavien ostopalveluyhteisöjen hinnankorotukset, eläkemaksujen nousu ja eräät muut hinnannousut ovat syöneet rahaa enemmän kuin tämän vuoden talousarviossa omaishoitoon on varattu.
Kolmosten esitys ei tuo siis mitään uutta, vaan kattaa syntyvän alijäämän. Nimittäin lakisääteisiä palveluja ei evätä omaishoidon tuen piiriin päässeiltä, vaikka budjetissa ei olisi rahaa. Alijäämä katetaan jälkikäteen, kuten muutkin lakisääteiset menot.
Siinä mielessä kolmosten esitys on kosmetiikkaa. No, ei aivan. Riitta Koskinen (kok) esittää, että summasta 300 000 laitettaisiin vapaapäivien järjestämiseen niille, jotka eivät saa omaishoidon tukea ja joiden hakemus on hylätty. Heitä on noin 250. Tämä on uusi avaus.
Mutta se ei poista perusongelmaa: omaishoitajat jaetaan kahteen kastiin. Toiset pääsevät tuen piiriin ja saavat kaikki lakisääteiset palvelut, toisille annetaan vain muruja, kuten siivousseteli kerran kuussa. Ja kuitenkin kaikki hakijat täyttävät samat kriteerit. Tämä loukkaa kuntalaisten yhdenvertaista kohtelua.
Kolmosten esitykseen sisältyy myös koukku, jolla tämä ongelma yritetään ratkaista, mutta väärällä tavalla: Omaishoidon tuen kriteerit halutaan "tarkistaa".
Soitin aamulla asiaa valmisteleville virkamiehille ja kuulin mitä tuo tarkistus pitäisi sisällään: alimpaan maksuluokkaan (300 euroa kk) kuuluvat eivät jatkossa saisi tukea lainkaan ja toiseksi alimpaan maksuluokkaan (500 euroa kk) kuuluvat saisivat jatkossa tukea 300 euroa. Toisaalta ylintä maksuluokkaa (1100 euroa kk) korotettaisiin ja näin tuettaisiin vaativaa kotihoitoa.
Näin lyhennettäisiin omaishoidon tuen piiristä hylättyjen jonoa, kun tuen kriteerejä kiristettäisiin.
Esitys on pöhkö ja epäoikeudenmukainen. Kaupungin kannattaa tukea myös alimpaan maksuluokkaan kuuluvia, koska se on niin edullista. Yksi hoitopäivä esimerkiksi Ylisellä maksaa 345 euroa, eli enemmän kuin yksi omaishoitaja saa kuukaudessa! Tuki mahdollistaa sen, että omaishoitaja voi hankkia tukipalveluita, kuten päivätoimintaa hoidettavalle tai sijaishoitajan kotiin tai virkistyspalveluja - ja näin sekä hoidettava että hoitaja jaksavat paremmin.
Sinänsä kriteerejä voidaan toki uudistaa, mutta tavoite pitää olla omaishoidon kehittäminen: kaikkien kriteerit täyttävien tulee päästä omaishoidon tuen piiriin ja kaikkien tulee saada samat palvelut. ALin tukisumma tulisi nostaa 500 euroon.
Keskustelu valtuustossa on välillä aika kitkerää. Kolmosten ryhmyrit ovat tuohtuneita, kun esitän 2,5 miljoonaa euroa lisää omaishoitoon. Minua syytetään nokittamisesta. Siitä ei kuitenkaan ole kysymys. Kun kerta 1,1 miljoonan alijäämä on tiedossa, katettakoon se. Sen päälle on lisättävä 1,4 miljoonaa euroa, jolloin omaishoidon tuen piiriin voidaan ottaa ne 250 hakijaa, jotka ovat hylättyjen jonossa rahan puutteen vuoksi.
Olen tarkistanut summat useammaltakin virkamieheltä, eikä niitä kukaan valtuuston keskustelussakaan kiistä.
Kyse on vain siitä, että kolmoset eivät halua laajentaa omaishoidon tuen saajien piiriä. Se on minusta kova arvovalinta. Käsittämättömän kova.
o o o
Hämmästelen myös kahta sivujuonnetta keskustelussa.
Moni kolmosten valtuutettu puhuu lämpimästi omaishoitajien puolesta. Ja äänestää korotusesitystämme vastaan, vaikka myöntää että meidän esittämä summa on kuvaa todellista tarvetta.
Ryhmäkuri saa monet kokoomuksen, demarien ja vasemmistoliiton valtuutetut painamaan "väärää nappia". Vain Antti Hervonen (kok), Aila Dündar-Järvinen (kok) ja Anna Kontula (vas) tukevat tekemääni 2,5 miljoonan euron esitystä. Sen takana ovat kaikki vihreiden, sitoutumattomien, keskustan, kristillisten ja skp:n valtuutetut.
Olen varma että ilman ryhmäkuria esitykseni olisi mennyt läpi. Taas tuli todistettua, että kolmosten ryhmäkuri estää valtuuston todellisen tahdon toteutumisen. (Muuten, vain kokoomuksella, demareilla ja vasemmistoliitolla on ryhmäkuri).
Hämmästyn myös "pitkien poikien" hermoilusta. Seppo Rantanen ja Pauli Ruoholahti uhoavat, että yhteistyö vihreiden ja ilmeisesti koko ryhmä 20:n kanssa ei jatku enää.
Aika mikä yhteistyö, voisin kysyä. En ole saanut viime syksyn budjettineuvottelujen jälkeen kutsua yhteenkään neuvotteluun kolmosten kanssa. Hämmästelen vain, ketä tällainen uho palvelee.
Väitän että vihreiden yhteistyö kolmosten valtuutettujen kanssa sujuu aivan mainiosti. Tämän päiväinen valtuuston johtosääntöseminaari oli siitä yksi hyvä esimerkki. Vain "pitkät pojat" ovat yhteistyön esteenä ja jarrumiehinä. Miksi? En ole keksinyt muuta selitystä kuin sen, että he eivät halua jakaa nyt pienellä piirillä olevaa valtaa laajemman porukan kesken.
Torstai 18.5.
Olipa kiivas tunnelma Etelä-Hervannan koululla kaupungin järjestämässä kaavoitusillassa. Aiheena oli Hervantajärven osayleiskaava, jonka valmistelu on alkanut.
Enpä ole ennen kuullut Pekka Paavolaa (sit) niin äänekkäänä. Yleensä hän on hyvin hillitty, mutta Hervanta-aktivisti Esko Vuoriston mekastus sai Paavolankin korottamaan äänensä.
Myös ex-valtuutettu Kalevi Suoniemi oli paikalla ja haukkui tapansa mukaan niin poliitikot kuin virkamiehet.
Mitähän kaavan valmistelusta tulee tällaisessa epäluottamuksen ilmapiirissä? Ilmassa oli Vuores-prosessin synnyttämää katkeruutta, mutta myös aitoa erimielisyyttä. Kaupunki haluaa kaavoittaa Hervantajärven ympäristöön 1500 - 4000 asukkaan asuntoalueen, asukkaat haluavat säilyttää sen kokonaan virkistysalueena.
Siinä Paavola oli oikeassa, kun totesi että eivät hervantalaiset voi asiaa päättää, kyllä se on koko kaupunkilaisten, eli kaupunginvaltuuston, asia. Mutta kyllä hervantalaisten mielipide pitää vakavasti ottaa. Kyse on Vuores mukaan lukien yli 40 000 asukkaan virkistysalueesta.
Korostin sitä että osayleiskaavan laatiminen on järkevää, koska silloin koko aluetta tarkastellaan kokonaisuutena - niin luonto-, virkistys- kuin kesämökkiläisten tarpeen voidaan tutkia, samoin tietysti mahdolliset rakentamisalueet. Jos rakentaminen painottuu Ruskontien varteen, voidaan erilaiset tarpeet yrittää sovittaa yhteen.
Lauantai 20.5.
Valvomme Viljan kanssa puolille öin ja seuraamme Euroviisujen ääntenlaskua. Lordin menestys naurattaa ja tuo hyvän mielen. Tuukalta tulee tekstiviesti: "Kai te seuraatte ääntelaskua, uskomatonta!"
Ruotsi jää neljänneksi. Kauniit blondit eivät pärjää meidän monstereille. Örkkien sukupolvi tekstailee eurohumpan historian roskakoriin.
Sunnuntai 21.5.
Suomi saa lätkässä pronssia ja päihittää Kanadan 4-0. Ja LePa pelaa ensimmäisissä reeneissä tasatuloksen 6-6. Levonmäen Palloilijat on isien ja poikien höntsäseura, jonka Tuomaksen kanssa kutsuimme koolle.
Ei kaiken urheilemisen tarvitse olla niska limassa ja veren maku suussa kilpailemista. Vanhat kunnon korttelipelit pitää herättää henkiin. Karosen koulun kenttä on pian täynnä, kun isiä ja poikia tulee kentän laidalta mukaan.
Hiki virtaa. Ja illan makaan puutuneena ja selkävaivaisena pääsemättä sohvasta ylös.
