Kunnallispolitiikan päiväkirja
2006

Viikko 18

Tiistai 2.5.

Harvinaisen lämmin Vappu! Piipahdimme Helsingin kauppatorilla ja Espalla väen paljoutta väistelemässä. Emme sekaantuneet Makasiinien mielenosoituksiin...

Käväisen Naapurihuoneella tapaamassa Kaukajärven Yhteisötyön työntekijöitä. Jaana Uotila on aloittanut uutena toiminnanjohtajana, kun Anja Virtanen siirtyi Kangasalle töihin. Jaana on vanha naapurimme ja peruskaukajärveläisiä, yhteisötyöntekijä jo luonnostaan!

Suunnittelemme joka kotiin jaettavaa Lähilehteä, sen pitäisi ilmestyä toukokuun lopulla.

Kaupunginhallituksessa keskustellaan kolme tuntia lisäbudjetista. Koukkuniemi saa lopultakin lisää hoitajia. Vanhusten laitoshoitoon on luvassa yli 100 uutta hoitajaa. Nostan omaishoidon tuen keskusteluun. Pidän epäreiluna sitä, että laitoshoitoon osoitetaan määrärahoja kotihoidon kustannuksella. Kuitenkin vanhusten kotona asumisen tukeminen on inhimillisin ja myös edullisin tapa järjestää vanhusten hoito.

Tilanne on Tampereella sietämätön paitsi Koukkuniemessä, myös omaishoidossa. Jo 230 hakemusta on jouduttu hylkäämään, koska rahat eivät riitä uusiin omaishoidontukiin. Tämän vuoden hakemukset vaativat jo miljoonan euron lisärahaa. Se on minimi, ensi vuonna tarvittaisiin lisää yhteensä 2-3 miljoonaa euroa.

Vaikka kaikki myöntävät asian olevan juuri näin, esitykseni kaatuu äänestyksessä 8 - 3. Kokoomus, demarit ja vasemmistoliitto tyrmäävät lisäyksen. Keskustelun voi tulkita kuitenkin toiveikkaasti: ehkä valtuustossa asiaan palataan ja omaishoitajiakin muistetaan lisäbudjetissa!

Keskiviikko 3.5.

Kaupunginjohtaja valitsee kaupungin viestintäjohtajaksi Korkeimman Oikeuden viestintäpäällikön Anna-Maria Maunun. En ylläty siitä, että Rantanen jatkaa yllätysnimityksiä. Enkä ole isommin pettynyt etten itse virkaan päässyt, jo neljän testatun joukkoon pääseminen oli enemmän kuin etukäteen odotin. Valintaprosessi oli reilu eikä jättänyt mitään hampaan koloon.

Onnittelut Anna-Maria Maunulle!

Torstai 4.5.

Hieno viikko, kesä tulee kohisten! Aloitin aamulenkit tällä viikolla, katselin Kaukajärven jäiden sulamista, ensimmäisten leskenlehtien ja sini- ja keltavuokkojen puhkeamista Levonmäen metsissä - ja vanhoja sohvakalustoja Ruskontien varrella. Niitä hylätään sinne joka talvi - enää ei sentään näy sähkö- ja elektroniikkaromua kuten vuosi sitten. Sen saa palauttaa ilmaiseksi hyötyjätekeskuksiin, toisin kuin sohvat. Hintatietoisia nämä tamperelaiset!

Lauantai 6.5.

Pirkanmaan vihreiden piiripäivät Valkeakosken Sääksmäellä, komeassa vanhassa seuraintalossa kirkon kupeessa. Puhun ekokylistä ja pohdin, miten marginaali-ilmiöstä saataisiin valtavirtaa. On ilahduttavaa, että ekokyliä taas puuhataan Suomeenkin, tai nimenä on usein "yhteisökylä". Hankkeita on mm. Vihdissä, Kirkkonummella, Kuopion Riistavedellä ja Turun saaristossa Askaisissa.

Ekokylät tai yhteisölliset asuinalueet voisivat olla kestävä asumismuoto, jolla jarrutetaan maaseudun tyhjenemistä ja toisaalta yhdyskuntarakenteen hajaantumista. Se edellyttäisi kahta asiaa:

Ekoasumisen kynnystä pitäisi madaltaa ja tehdä siitä arkinen, ei ideologinen vaihtoehto.

Kuntien tulisi kaavoittaa yhteisökyliä erillistontteihin perustuvien omakotialueiden sijaan. Yhteisökylissä olisi ryhmärakentamista, yhteinen lämmitysjärjestelmä, ehkä yhteinen jätevesihuolto ja paljon yhteisiä toimintoja kuten puutarha ja kylätalo päiväkoteineen.

Porukka jää pähkäilemään ekoasumisen malleja, me lähdemme Irenen kanssa kotiin, ajelemme vanhaa tietä ja nautiskelemme alkukesän heleydestä.