Kunnallispolitiikan päiväkirja
2006

Viikko 13

Maanantai 27.3.

Kiirehdin tavallista aikaisemmin virastotalolle. Tilaajapäällikkö Eeva Päivärinta esittelee ryhmä 20:n ryhmäkokouksessa Kotitori-hanketta. Se oli jo kerran esillä toutossa, mutta haluamme lisätietoja, koska asia on uusi ja (taas kerran) aikataulu tiukka.

Eniten minua ihmetyttää, miksi kaupungin kotipalvelua ei voisi kehittää "kotitoriksi". Mihin tarvitaan ulkopuolinen "palveluintegraattori"? Sinänsä idea on hyvä: yhdestä toimistosta saisi kattavasti kaikkea kotipalvelua siivouksesta aterioihin, kotisairaanhoidosta remonttiapuun, kuljetuksista ystäväpalveluun. Integraattori koordinoisi palveluntarjoajia, jotka olisivat pääosin yksityisiä, näin ymmärsin.

Olen tyytyväinen että aikataulu ei olekaan niin tiukka kuin aluksi esitettiin: ensin tehdään kotipalvelun tilaajastrategia, sitten vasta kilpailutetaan Kotitorin pyörittäjä, jos strategiassa niin päätetään.

Tiistai 28.3.

"Pauli Välimäki ja 37 muuta hakee viestintäjohtajaksi", otsikoi Aamulehti. Huvittavaa, enpä arvannut että hakemukseni herättää näin paljon huomiota.

Täytyy heti todeta, että jätin hakemukseni keskustelematta kenenkään johtavan poliitikon tai virkamiehen kanssa. En tiedä, onko paikka petattu jollekin, ei minulle ainakaan.

Hakijoiden joukossa on päteviä ihmisiä, talon sisältä esimerkiksi Heikki Näreikkö ja Aila Rajamäki. Iloinen yllätys mulle oli että vihreiden ex-valtuutettu, ympäristöministeriön viestintäpäällikkö Anne Brax hakee virkaa.

Kattellaan. En aio ottaa paineita asiasta.

o o o

Käyn yliopistolla Tamyn ympäristöpäivän paneelissa kertomassa, miten ympäristöasioihin voi vaikuttaa kunnallispolitiikassa.

Onnettoman vähän kuulijoita, muuten mukava rupattelutuokio luonnonsuojeluliiton, Maan ystävien ja Pirkanmaan ympäristökeskuksen edustajien kanssa.

Huomaan yllättäen että luonnonsuojelijat ovat aika pessimistejä vaikutusmahdollisuuksiinsa. Ajan henki ei suosi ympäristöarvoja, tehokkuusajattelu ja taloudellinen globalisaatio jyräävät. Myös vapaaehtoisten määrä kansalaisliikkeissä on laskenut, se on ikävä kuulla. Onneksi ympäristöviranomaiset pitävät nykyään kohtuullisen hyvin luonnon puolta. Ehkä se on yksi syy vapaaehtoisten vähenemiseen? Luonnonsuojelijoiden huolenaiheetkin ovat loitonneet paikallistasolta globaaleihin kysymyksiin, mikä on toki tänä kasvihuoneilmiön aikana ymmärrettävää.

Yliopiston aulassa törmään Pentti Linkolaan. Hän on esittelemässä Metsänsuojelusäätiönsä toimintaa. Kerron että Vastedeksen tilaisuuden järjetelyt etenevät, mutta opponentteja on ollut vaikea löytää. Linkola aprikoi, että niinköhän tämäkin tilaisuus perutaan. Vakuutan, että Sampolassa tavataan ensi viikon lauantaina ihmisen luonnon merkeissä.

Keskiviikko 29.3.

Käymme Irenen kanssa pankissa järjestelemässä asuntolainaamme. Otamme pienen lisälainan piharakennuksen ja autokatoksen rakentamista varten. Hyypän Mikolta, siskoni mieheltä, on tullut alustavat luonnokset piharakennuksen piirustuksista.

Laina järjestyy ja saamme tiristettyä marginaaliakin alemmaksi. Tosin korko on nousussa, joten sinne se säästö hupenee.

Juomme Siilinkarilla perinteiset lainannostokahvit ja toteamme tyynen rauhallisesti, että pankkitorpparius jatkuu hamaan 60-vuotispäivään saakka.

Torstai 30.3.

Käyn näyttämässä piharakennuksen kuvia kaupunkikuva-arkkitehti Jalo Virkille. Hän pitää suunnitelmaamme hyvänä. Avoimesta pihasta tulee suojaisa sisäpiha autokatoksen ja varaston myötä.

Muuten päivä kuluu talousasioiden parissa. Innostuin lainajärjestelyjen myötä tsekkaamaan muitakin sopimuksia. Huomaan että olen maksanut turhan kovaa hintaa kännykkäoperaattorille, hinnat ovat vuoden aikana laskeneet. Käyn läpi myös vakuutukset ja sieltäkin löytyy säästettävää. Vertaa.net on kätevä kuluttajan apuväline. Vertaan siellä myös sähkösopimustani ja yllätyn: Tampereen sähkölaitos osoittautuu sähkölämmittäjälle edullisimmaksi!

Perjantai 31.3.

Lääninhallitus velvoittaa kaupungin palkkaamaan 103 uutta hoitajaa Koukkuniemeen.

Hanna Tainio ja Timo P. Nieminen ilmoittavat Aamulehdessä, että kaupunki tyytyy läänin ratkaisuun. Hyvä juttu. Muu olisikin ollut vastuutonta.

Tosin tiedän, että kaupungin johdossa läänin päätös herättää ankaraa kritiikkiä. Kh päätti jo etukäteen tehdä vertailun eri läänien käytännöistä. Sinänsä ok, mutta ei se tosiasioita muuta: Koukkuniemessä on liian vähän hoitajia. Läänin vaatimusten toteuttaminenkin merkitsee sitä, että nousemme välttävältä tasolta vasta tyydyttävälle tasolle.

Muistelen, että sosiaali- ja terveyslautakunta hyväksyi jo muutama vuosi sitten ohjelman henkilöstön lisäämiseksi valtakunnallisten suositusten mukaisesti. Valtuusto ei ole siihen myöntänyt varoja. Hanke pysähtyi, kun kaupungin talous kiristyi ja alkoi säästökuuri.

No, nyt talous on taas ylijäämäinen. On aika panostaa palveluihin.

Lauantai 1.4.

Aamulehden yleisönosastossa on Irenen ja mun mielipidekirjoitus "Omaishoidontukea jonottaa jo 230 henkilöä Tampereella". Kirjoitus löytyy myös täältä.

Saamme heti palautetta: eräs omaishoitaja soittaa Irenelle ja haluaa kertoa vammaisten lasten kotihoidosta ja tuen puutteesta. Se onkin yhtä tärkeä kysymys kuin vanhusten kotihoito. Päivän mittaan tulee jutusta positiivista palautetta useilta ihmisiltä - jopa kauppareissulla saamme kuulla, että on hyvä, että Koukkuniemen lisäksi muistetaan myös kotihoitoa.