Kunnallispolitiikan päiväkirja
2006

Viikko 11

Maanantai 13.3.

Toutossa (joko muistat? se on "toimintamallin uudistamistoimikunta") käsitellään pormestarimallin aikataulua ja apulaispormestareiden toimenkuvaa. Valinta siirtyy syksyyn. Ihmettelen hiljaa mielessäni, miten hiljaa asiaa valmistellaan. Sama keltä kysyy, kukaan ei tiedä mitään. Yhtään virallista ehdokasta ei ole, neuvotteluja ei käydä, nimistä vain supistaan kahvipöytäkeskusteluissa.

Ja alkuperäisen aikataulun mukaan parin kolmen kuukauden päästä olisi pormestari pitänyt valita!

Tamperelaiseen perinteeseen kuuluu, että silloin kun hiljaisuus vallitsee, tehdään isoimmat ratkaisut pienimmässä mahdollisessa piirissä.

Tiistai 14.3.

Käväisen pitkästä aikaa ylioppilastalolla. Samat vanhat seinät, ulkoa arvokkaat, sisältä hieman nuhjuiset. Syllin vaikuttajia istuu pohtimassa, miten vaikutetaan kunnan päättäjiin. Kerron muutaman simppelin vinkin: ottakaa aktiivisesti yhteyttä valtuustoryhmiin ja johtaviin virkamiehiin, kertokaa tavoitteistanne ajoissa ja usein, älkää tyytykö ensimmäiseen vastaukseen, nostattakaa opiskelijoiden asiat myös julkiseen keskusteluun - ja lähtekää itse politiikkaan mukaan. Tampereen valtuustossa taitaa olla vain neljä opiskelijaa, vaikka päätoimisia opiskelijoita on Tampereella 25 000. Sillä määrällä saisi valtuustoon vaikka kymmenen opiskelijaa.

o o o

Ympäristö- ja rakennuslautakunnan esityslistalla ei näytä olevan Toivonen Oy:n maisematyölupaa. Yhtiöstä soitetaan minulle: he ovat luopuneet hankkeesta. Ovat pettyneitä siihen, että vihreät nousivat vastustamaan kierrätystä harjoittavan yrityksen toimintaa.

Vakuutan että emme vastusta jätteen lajittelua ja kierrätystä. Se on arvokasta työtä, mutta suurimittakaavainen teollinen kierrätys pitäisi tapahtua muualla kuin virkistysalueen vierellä. Sopiva paikka olisi Tarastenjärven kaatopaikan tienoo, josta aikanaan aiottiinkin tehdä kierrätysteollisuuden alue.

Keskustelemme pitkään ja päätämme jatkaa yhteydenpitoa. Olen iloinen lopputuloksesta. Houkanoja ja Taivalpirtin latu voittivat - eikä Toivonen Oy:n liiketoimintakaan kärsi kohtuuttomasti. He toteuttavat vaihtoehto B:n, eli siirtävät betonimurskauksen Ylöjärvelle. Mikä onkin järkevää, koska murske ajetaan sinne suunnalle tienpohjiksi.

o o o

Illalla vierailemme Irenen kanssa erään omaishoitajan luona. Hän kutsui meidät kotiinsa, koska on turhautunut siihen, että Tampere ei myönnä hänelle ja hänen kaltaisilleen kotona puolisoaan, vanhempiaan tai vammaista lasta hoitaville omaishoitajan tukea.

Käynti on mieleenpainuva. Vanhaa äitiään kotona hoitava nainen on jättänyt yrittäjän työnsä, jotta äiti voisi asua kotona mahdollisimman pitkään. Ongelmaksi on tullut toimeentulo: kaupunki on kerta toisensa jälkeen hylännyt omaishoidontuen hakemuksen ja koska yrittäjätulot ovat ehtyneet, he elävät äidin eläkkeen ja satunnaisten tulojen varassa. Nainen on joutunut hakemaan toimeentulotukea.

Eikä hän ole yksin. Saamme kuulla, että omaishoidontuen hylkäyspäätöksiä on tehty 230. Ja valtuustolle kerrottiin, kun tämän vuoden budjettia laadittiin, että hylättyjä hakemuksia on noin 100. Sillä perusteella kotihoitoon ja omaishoitoon lisättiin budjettineuvotteluissa 500 000 euroa. Tarve olisi ollut paljon suurempi!

Voi Tampere, miten sinä kohtelet parhaimpia asukkaitasi!

Lupaamme Irenen kanssa selvittää asiaa ja nostaa omaishoidon tuen määrän taas kerran valtuuston esityslistalle.

Keskiviikko 15.3.

Seutuhallitus päättää laittaa seutujohtajan viran uudelleen hakuun.

Keskustelemme asiasta pitkään. Hakijoiden joukko oli monipuolinen, mutta kaikki kriteerit täyttävää hakijaa ei löytynyt. Koska en ole ollut ehdokkaita haastattelemassa, en pane vastaankaan. Ihmettelen vain, miksi seutujohtajan valinta venyy ja vanuu. Se hidastaa seutuyhteistyötä ja käytännössä tämä ensimmäinen vuosi menetetään.

Pormestarin valinta siirtyi syksyyn, nyt siirrettiin seutujohtajan valintaa.Tulossa on monia muitakin tärkeitä valintoja: uuden hyvinvointipalvelujen kehittämiskeskuksen johtaja, pysyvä elinkeinojohtaja, tiedotusjohtaja, yleissivistävän koulutuksen johtaja, uusien palveluyksiköiden johtajat ja muita tilaaja-tuottajamalliin liittyviä päällikön paikkoja. Ja apulaiskaupunginjohtajillekin pitäisi keksiä uusia hommia.

Ettei vain jossain valmisteltaisi kaikkien aikojen poliittista virkapakettia?

Torstai 16.3.

Muiden töiden lomassa selvittelemme omaishoidon tilannetta. Irene on yhteydessä toimeentulotuken, sosiaalityöntekijöihin ja vanhushuollon ohjaajiin eilen tapaamamme omaishoitajan tilanteesta ja minä tarkistan luvun 230 omaishoidontuen toimistosta. Se on totta, hylkääviä päätöksiä on kertynyt kahdessa vuodessa 230.

Onko valtuustolle annettu väärää tietoa omaishoidontuen tilanteesta? Minäkin alan kohta epäillä, kuten Anneli Kivistö ja Erkki Axen, että tietoa pimitetään luottamusmiehiltä ja valtuustolle kaunistellaan asioita!

Tilanne on katastrofaalinen, valittavat asiaa hoitavat virkamiehet.

Omaishoitajien joukko on jaettu kahtia: toiset saavat rahallista tukea ja myös kotiapu keskitetään heille, toiset jäävät paitsi rahasta ja saavat kotiapuakin heikommin.

Julkisuudessa kohistaan Koukkuniemen henkilökuntavajeesta, joka onkin iso kysymys. yhtä paljon pitäisi kohista omaishoitajien huonosta asemasta. Tampere on laittanut vanhusten kotihoidon painopisteeksi, koska se on vanhuksille hyvä ja myös kaupungille edullinen vaihtoehto. Mutta ei se toimi täysin ilmaiseksi. Vähin mitä kaupungin pitäisi tehdä, on maksaa kaikille kriteerit täyttäville hakijoille omaishoidon tukea. Se tulee silti huomattavasti halvemmaksi kuin laitospaikkojen lisääminen.

Väsäämme Irenen kanssa ensi hätiin Tampereen vihreiden kotisivuille kommentin aiheesta.

Perjantai 17.3.

Teen ensi viikon Lankaan jutun Tramwest-suunnitelmasta. Se on pikaratikka Espooseen -hanke, jonka takana on raideliikenteen puolesta toimiva yksityisten kansalaisten ryhmä, mm. Antero Alku Helsingistä ja Mikko Laaksonen Turusta.

Tramwest olisi ratikan ja pikaratikan yhdistelmä. Linjat lähtisivät Elielinaukiolta Helsingistä ja menisivät Länsiväylää Tapiolaan ja kaikkiin Etelä-Espoon suuriin asutuskeskuksiin. Matkustajat pääsisivät siis ilman vaihtoa Helsingin keskustaan.

Tramwest maksaisi 320 ME ja sillä saisi 54 kilometriä ratikkalinjoja. Summa on aika hyvin vertailukelpoinen Tampereen laskelmien kanssa.

Kysyn kommenttia Helsingin kaupungin raideprojektipäällikkö Eija Kivilaaksolta ja Osmo Soininvaaralta. Kivilaakso pitää suunnitelmaa ongelmallisena Helsingin niemen osalta: pikaratikka ei mahdu pinnassa eikä maan alla keskustaan. Ode esittää ratkaisua, jossa metro menisi Tapiolaan saakka ja sieltä alkaisi Espoon sisäinen pikaratikka ja poikittaisliikenteen Raide-Jokeri.

Ongelmat ovat siis samoja kuin Tampereella: miten viedään raideliikenne keskustaan ja sen läpi? Meillä on vielä maan alla tilaa, ehkäpä maan päälläkin, jos joitain katuja, esim. Rautatienkatu ja Hämeenkatu tai Satakunnankatu, rauhoitetaan joukkoliikennekaduiksi.

Lisätietoa: Tramwest