Kunnallispolitiikan päiväkirja
2006

Viikko 10

Maanantai 6.3.

Aamulehdessä on hiihtolomamme aikana käyty vilkasta keskustelua vanhustenhuollosta. Pariskunta Erkki Axen (kok) ja Anneli Kivistö (sd) syyttävät virkamiehiä salailusta ja Koukkuniemen hoitajavajeen vähättelystä. Myös Tampereen Aterian ruoan tasoa arvostellaan. "Missä on kunnon kotiruoka?" kysyy Axen.

Ilkka Järvelä (vas) puolestaan ihmettelee Al:ssä, miten Tampereen Ateria ja soten virkamiehet aikovat suunnilleen ilmoitusasiana lopettaa Nekalan palvelutalon ruokailun. Hän on lukenut asiasta lehdestä, vaikka on sotelan jäsen!

o o o

Vanhusten asiat nousevat esiin myös kaupunginhallituksessa.

Läänin tarkastaja on puuttunut Koukkuniemen henkilöstömitoitukseen. Vanhainkodissa on noin sadan hoitajan vaje. Siitä on tulossa huomautus kaupungille ja vaatimus laittaa asia kuntoon.

Ihmettelen joidenkin kh:n jäsenten reaktiota: He kyselevät, miten yksi henkilö voi määrätä kaupunkia palkkaamaan sata hoitajaa Koukkuniemeen. Onko kyseinen tarkastaja tiukempi kuin muissa lääneissä?

Ja minä kun luulin, että hoitajapula on ihan oikea ongelma Koukkuniemessä!

Nekalan palvelutalon ruokailusta puhutaan myös. Kyse on liikelaitokseksi muuttunen Tampereen Aterian hinnoittelusta. Liikelaitos ei suostu maksamaan palvelutalon ruokailun järjestämisestä korkeampaa hintaa kuin muissa laitoksissa. Korkeampi hinta johtuu siitä, että talon omistaja, Kotilinnasäätiö (siis kaupunki!) on remontoinut keittiön ja on sovittu, että investointi maksetaan vuokrissa takaisin. Kumpi maksaa korotetun vuokran, sote vai Tampereen Ateria?

Taas yksi esimerkki sotkuista, joita tilaaja-tuottajamalliin siirtyminen aiheuttaa kaupungin sisällä. Kun raja-aitojen piti madaltua, ne tuntuvat vain kasvavan hallintokuntien välillä. Virkamiehet kinastelkoot asian selväksi, mutta vanhusten täytyy saada ateriansa Nekalassakin!

Tiistai 7.3.

Istun Finlaysonilla työväenmuseon auditoriossa kuuntelemassa Pentti Meklinin ja kumppaneiden esityksiä Jyväskylän, Turun ja Tampereen tilaaja-tuottajamalleista. Tampereen yliopistolta tilattu vertailututkimus on valmistunut ja tuloksia on tullut kuuntelemaan lähes sata uteliasta virkamiestä ja päättäjää näistä kaupungeista.

Väännän aiheesta myös jutun Vihreään lankaan. Se löytyy täältä jos tiltu kiinnostaa.

o o o

Mutta minua kiinnostaa enemmän Kaukajärviseuran "ympäristökatselmus" Ruskossa. Se on tänään. Käyn tapaamassa lupatarkastaja Timo Toivoa rakennusvalvonnassa. Hän näyttää, millainen tie ja silta Houkanojan yli tulisi. Hanke on isompi kuin osasin kuvitella: puro ja hiihtolatu pantaisiin liki 20 metriä pitkään betoniputkeen. Silta nousisi puron kohdalla 5 metrin korkeuteen. Aikamoinen rakennelma väliaikaiseksi maisematyöksi!

Kiiruhdan Houkanojalle - suksilla. En ehdi laittaa niihin pitoa ja siksi meno on varmaan huvittavaa seurattavaa. Onneksi katselijoita ei Houkanojan varrella ole muutamaa oravaa lukuunottamatta.

Mutta Toivonen Oy:n lajittelulaitoksen nurkalle Houkanojan rannalle on tullut toistakymmentä Kaukajärviseuran aktiivia - ja myös Toivonen Oy:n edustajat projektipäällikkö Ossi Sippola ja ympäristövastaava Seppo Uusitalo.

Käymme vilkkaan, välillä kipakan, mutta lopulta ihan rakentavan keskustelun siitä, soveltuuko tie ja silta puistoon ja voiko puron ja hiihtoladun laittaa 20 metriä pitkään putkeen.

Kaukajärviseuran aktiivit Ari ja Marjatta Hyvärinen ovat tiukkana: Toivonen Oy:n lajittelulaitos likaa ja pilaa Houkanojan puron ja perinteisen Taivalpirtin ladun. Lumi onkin aivan harmaata laitokselta lentävästä puupölystä. Aidan takana murskataan rakennusjätettä.

Aamulehti on tehnyt ison jutun aiheesta ja huomenna on luvassa jatkoa.

Olen positiivisesti yllättynyt Toivonen Oy:n edustajien valmiudesta keskustella hankkeesta. He ovat hyvin asiallisia ja lupaavat miettiä vaihtoehtoja.

Keskiviikko 8.3.

Aamulehdessä on hyvä juttu eilisestä Houkanojan katselmuksesta. Laitan vielä ympäristö- ja rakennuslautakunnan jäsenille tiedoksi Kaukajärviseuran ja ympäristövalvonnan kielteiset lausunnot - vaikka ehkä he ovat ne saaneet virallistakin tietä.

Sara Löyttyjärvi (vihr) vastaa heti. Lautakunnan jäsenet ovat käyneet katsomassa paikkaa ja ainakin hän vastustaa tien rakentamista.

Torstai 9.3.

Soitan Arto Huhtiselle eilisen Aamulehden koko sivun naistenpäivän onnitteluilmoituksen johdosta. Siinä Irene ja minä satojen muiden mukana toivotimme hyvää naistenpäivää suomalaisille ja lupasimme ostaa 20 eurolla aiempaa enemmän suomalaisia tuotteita. Näin olemme luomassa 20 000 uutta työpaikkaa.

Vetoomuksen takana on Suomen Kumitehtaan toimitusjohtaja Arto Huhtinen. Hän on tuttavamme lasten Montessori-päiväkodin ja koulun kautta. Arto on lähtenyt taistoon kotimaisen työn puolesta - ja valmistamiensa Kontio-kumisaappaiden puolesta.

Kontiot ovat joutuneet bränditalouden uhreiksi. Arto kertoo minulle tarinansa. Teen aiheesta kolumnin, jonka läydät täältä

Bränditalous ei ole minun mieleeni. Haluaisin tukea kotimaista työtä, mutta kotimaisistakaan brändeistä ei voi nykyään tietää, missä ne on valmistettu! Sitä paitsi Arto Huhtinen väittää, että serbialainen Kontio ei ole yhtä laadukas kuin nokialainen Kontio. Tiedä häntä, mutta nokialaisen Kontion laatuun uskon. Minulla on ollut sellaiset iät ja ajat. Ei ole tarvinnut uusia ostaa, sillä SA-int-malliset Kontiot kestävät entisen sivarinkin käytössä.

Tätä en viitsi kertoa kolumnissa, se vaikuttaisi jo mainokselta!

Perjantai 10.3.

Nämä maisemat eivät ole Vuokatista tai Kuusamosta, vaan Kaukajärven jäältä. Sen verran jäi hiihtoputki päälle, että olemme Irenen ja Tompan kanssa käyneet tällä viikolla useamman kerran Kaukajärvellä hiihtelemässä. Viljahan siellä ja Kisapirtillä käy harva se päivä, mutta minulla kilometrit ovat jääneet tänä talvena vähiin. Siksi tasajäällä hiihto kulkee paremmin kuin mäkisellä Kisapirtin ladulla...

Sunnuntai 12.3.

Kaukajärven talvipäivillä on tungosta - kuten kaikissa muissakin ulkoilutapahtumissa tänään. Taitaa olla vuoden kaunein talvipäivä! Hiihdämme Irenen kanssa suksilla paikalle ja ennätämme jopa jumalanpalvelukseen Haiharan kartanoon kuulemaan Tuula Haaviston saarnaa ja laulamaan körttivirsiä. (Irene laulaa, minä myhäilen mukana.)

Pentti Antola annostelee hernerokkaa kuten ties kuinka monena vuonna. Hervannan Sanomat on eilen kertonut Houkanojan ympäristökiistan lopputuloksesta. Kaukajärviseuran väki on tyytyväinen, kansalaisaktiivisuus tuotti tällä kertaa tuloksen, joka vastaa kaukajärveläisten toiveita.