Kunnallispolitiikan päiväkirja
2005

Viikko 5

Maanantai 31.1.

Kaupunginhallituksessa äänestetään taas 8 - 3. Kolmoset ovat tällä kertaa "löytäneet" toisensa siinä, että haluavat kumota kasvatus- ja opetuslautakunnan päätöksen säilyttää kaikki nykyiset eskariryhmät päiväkodeissa. Asiasta väitellään puolitoista tuntia. En tunne asiaa hyvin, mutta niin minulle kuin muillekin kh:n jäsenille on tullut vanhempien yhteydenottoja, esimerkiksi Lukonmäen päiväkodin lasten vanhemman käyvät kuumana, sillä 6-vuotiaat aiotaan siirtää sieltä kolmeen eri päiväkotiin eskarivuodeksi. Lapsen kannalta siirrot ovat ikäviä, he joutuvat pois tutusta ympäristöstä vuodeksi ja taas sen jälkeen tulee siirto kouluun. Ei kuulosta hyvältä. Lautakunta vastusti eskareiden vähentämistä selkeästi äänin 7 - 4. Kokoomus oli lautakunnassa vihreiden ja sitoutumattomien linjalla, sen sijaan kaupunginhallituksessa kokoomus tukee vasemmiston lapsista piittaamatonta linjaa.

No, sen verran häpyä kokoomuksen johdolla on, että eivät suoraan halua kumota lautakunnan päätöstä, vaan palauttaa sen uuteen käsittelyyn. Toivovat, että kun uusia lautakunnan jäseniä tässä välillä koulutetaan, päätös muuttuu virkamiesjohdon mielen mukaiseksi...

Toivottavasti lautakunta pitää pintansa. Tähän asiaan liittyy muutama periaatteellinen näkökulma: lapsen kannalta eskariopetus on paras antaa siellä missä lapsi on tottunut olemaan päivähoidossa. Eihän esiopetus ole vielä koulua, vaan päivähoitoa. Jos ongelmana on henkilökunnan vähyys (kuten Tampereella on), sitä tulee lisätä, eikä keskittää päivähoitoa entisestään. Lasse Eskosen mukaan Tampereella vallitsee "laiton tila" koska eskariopetusta annetaan sekaryhmissä (3-6-vuotiaita on samassa ryhmässä). Opetuksen ajaksi ryhmät toki jaetaan eikä laki sitä kiellä. Mutta se on totta, että lastentarhaopettajia on Tampereen päiväkodeissa liian vähän. Kyse on siitä, ratkotaanko ongelmaa siirtämällä lapsia isompiin ryhmiin vai lisäämällä koulutetun henkilöstön määrää. Eskonen ajaa edellistä ratkaisua, vihreiden mielestä jälkimmäinen on lasten edun mukaista.

Toinen periaatteellinen asia liittyy siihen, kuka päättää eskariryhmistä. Eskosen mukaan tilaajalautakunta ei voi siitä päättää, vaan se kuuluu uudelle johtokunnalle, joka vastaa päivähoidon tuotannosta. Eskonen on tässä asiassa väärässä, toki tilaajalautakunta voi ja sen tuleekin päättää, millä tavoin esiopetusta annetaan. Se liittyy juuri niihin laadullisiin kriteereihin, joista lautakunta on vastuussa.

Kolmas periaatteellinen asia on se, että kaupunginhallituksen tulisi vain äärimmäisessä tapauksessa käyttää otto-oikeutta lautakunnan vallassa oleviin asioihin. Tämä on kuukauden sisällä jo toinen Lasse Eskosen alaisen lautakunnan asia, joka tuodaan otto-oikeudella kaupunginhallitukseen. (Eka oli Lassi Saressalon tapaus). Ei ole oikein, että virkamies hävittyään lautakunnassa jonkin asian käyttää kaupunginhallitusta käsikassarana muuttaakseen itselleen epämieluisan päätöksen. Virkamiehenkin pitäisi osata hävitä, jopa demarivirkamiehen, sekin kuuluu demokratiaan.

Tiistai 1.2.

Pitkästä aikaa ehdin seurakunnan ympäristötoimikunnan kokoukseen. Olen ollut sen jäsen varmaan kymmenen vuotta. Teemme toimintasuunnitelman tälle vuodelle. Luvassa on mm. matka Ouluun kirkkopäiville toukokuussa (siellä julkistetaan uusi painos kirkon ympäristödiplomin käsikirjasta, olen sen yksi kirjoittaja ja työ on loppusuoralla), linturetki, marjaretki ja seurakunnan "ympäristönystävän" palkitseminen. Tampereen seurakunnat sai pari vuotta sitten kirkon ympäristödiplomin, eli täällä noudatetaan kirkon "ympäristönjohtamisjärjestelmää". Se tarkoittaa sitä, että ympäristöasiat otetaan huomioon kaikilla toimialoilla. Pienenä esimerkkinä hautausmaat: Taisto Hietamäki kertoo kokouksessamme, että viime jouluna partiolaiset keräsivät hautausmailta kaikki hautakynttilöiden muovikuoret, puhdistivat ne ja toimittivat energiahyötykäyttöön.

Flunssa vaivaa edelleen, juoksen kokousten välillä vessassa nyysäämässä. Ihana päästä illalla kotiin ja vetäytyä sohvannurkkaan viltin alle lukemaan Seppo Jokisen dekkareita. Olen ostanut divareista kaikki mitä käsiin olen saanut. Kun Wallanderit on nyt kahlattu läpi, päätin lukea Jokisen tuotannon. Koskinen ei ehkä vedä vertoja Wallanderille, mutta on tutkijana saman oloinen yksinäinen ja sitkeä susi - ja tutuille kulmille Hervantaan, Kaukajärvelle ja Tampereen keskustaan sijoittuvia dekkareita on jo siksikin mukava lukea.

Keskiviikko 2.2.

Aamujunalla Helsinkiin. Teen juttua Kehittyvään kauppaan luomutuotteista, tapaan kauppias Janne Rinteen ja Ruokakeskon ympäristöpäällikön Marja-Riitta Jarvan. K-market Kaisaniemi on vuoden 2003 luomukauppa, Janne Rinne kertoo, että luomutuotteiden myynti on kasvanut 24 prosenttia vuodessa, kun elintarvikemyynnin kokonaiskasvu on vain 2 prosenttia. Ja minä kun luulin, että luomun kasvu on tyrehtymässä!

Paluumatkalla tutustun junassa TTY:n arkkitehtiopiskelijoiden visioihin itäisen ohitustien ja Kaukajärven kehittämiseksi. Sain ne eilen tutkija Samuli Alpilta, jonka tapasimme Juha Kostiaisen kanssa. Opiskelijat ovat piirtäneet viherkannen itäisen ohitustien päälle Kaukajärven kohdalle Kangasalantien ja Santaharjuntien välille. Viherkannen idea on yhdistää katkennut historiallinen harju yhtenäiseksi viheralueeksi. Se synnyttäisi viherväylän joka yhdistäisi Iidesjärven ja Kaukajärven. Viherkannella voisi olla puistoa ja vaikka pelikenttiä. Eikä tässä vielä kaikki. Opiskelijat ovat ideoineet myös Hankkion alueen maankäytön uusiksi. Kangasalantie on siirretty Kaukajärven rantamaisemista pohjoisemmaksi rautatien kupeeseen ja Kaukajärven etelärinteeseen on muodostettu "Tampereen Riviera", pientalo- ja virkistysalue rantakahviloineen. Myös Messukylän teollisuusalue on muutettu asuntoalueeksi, siellä on tiivimpää kerrostalorakentamista liittyen pikaratikkaan, jolle on tehty asema ohitustien ja rautatien leikkaukseen. Sielläkin on kansi ohitustien päällä - ja kannella pikaratikan asema.

Mielenkiintoisia visioita. Muistelen, että Kangasalantien siirtoa Kaukajärven kohdalta rautatien viereen on esitetty ennenkin. Jos ajatellaan 20 vuotta eteenpäin, Hankkion ja Messukylän teollisuusalueiden muuttaminen asuntoalueiksi saattaa olla hyvinkin mahdollista ja tarpeellista - se tietysti edellyttää, että näillä alueilla oleville yrityksille löydetään toimitilat muualta.

Myös viherkansi on tutkimisen arvoinen idea. Tosin jos sen päälle ei rakenneta muuta kuin pelikenttiä ja puistoa, kyse on aika kalliista ideasta, joka tuskin aivan heti toteutuu. Mutta nyt täytetään vanhaa Vilusenharjun sorakuoppaa, siitä aiotaan muotoilla uudestaan Vilusenharju! Siinä mielessä viherkannen mahdollisuudet kannattaisi selvittää juuri nyt. Ylijäämämaiden käyttäminen vanhojen sorakuoppien täytteeksi on hyvä tapa korjata aikanaan tehdyt maisemavauriot. Sen sijaan maankaatopaikan tekeminen Niihaman metsiin - mikä myös on selvitysten alla - on järjen köyhyyttä. Vaikka paikka olisi logistisesti järkevä, se on ekologisesti järjetön!

Lauantai 5.2.

Ilta kuluu rattoisasti Jorma Sipilän ja Anneli Anttosen 110-vuotisjuhlissa. Väkeä on paljon ja juhlapari komea ja hyväntuulinen, kuten aina. Ohjelmasta vastaavat heidän lapsensa ja lastenlapset, on sirkusta, musiikkia, tanssia ja laulua. Tällä viikolla olisi ollut muitakin juhlia, kuten eilen Filharmonian 75-vuotiskonsertti. Irene on ollut vetovastuussa Sosiaalityön tutkimuksen päivistä, jotka päättyivät eilen. 300 ihmisen tapahtuma on vetänyt vaimon maitohapoille ja filharmonia jäi väliin - ja aikaisin lähdemme kotiin Sipilän ja Anttosenkin juhlista. Nuoripari jää tanssimaan, kun me livahdamme kotisaunan lauteille...