Kunnallispolitiikan päiväkirja
2005
Viikko 42
Maanantai 17.10.
Portaiden laatoitus eteni viikonloppuna otollisesti, sain tehtyä ulkoportaan ylätasanteen lähes valmiiksi. Saumaus vielä ja pesu. Kellarinportaat saavat jäädä ensi kesään, jos pakkaset tulevat.
Maanantai kuluu puhelimessa ja tietokoneen ääressä. En ehdi edes suunnittelujaoston kokoukseen, vaan hätyytän Pertun sinne suoraan henkilöstöjaostosta (heja), jossa onkin kiperä asia lisälistalla: kaupunginjohtajan palkankorotus.
Siitä soitti jo lauantaina Aamulehti, olivat saaneet jostain käsiinsä hejan lisälistan, jota ei oltu lehdistölle vielä jaettu. Aamulehdestä luin palkankorotusaikeesta minäkin. Jostain syystä nämä tällaiset asiat tulevat aina vähän kuin tiskin ala.
Länsiön Matti, hejan puheenjohtaja, soitteli pariinkin otteeseen viikonloppuna. Hän perusteli yli tonnin palkankorotusta sillä, että Rantasen palkka on jäänyt jälkeen kuuden suurimman kaupungin kaupunginjohtajien palkkavertailussa. Aiemmin Rantanen oli kolmas, nyt viides.
Ihmettelin, miksi korotus tehdään nyt, jos nämä ovat perusteet. Jyväskylä, Espoo, Turku ja Helsinki korottivat johtajiensa palkkoja jo viime vuonna. Ja Espoota lukuunottamatta tekivät sen kaupunginjohtajan vaihdoksen yhteydessä. Kaupunginjohtajat ovat sopimuspalkalla ja sopimukset tehdään kun töihin otetaan. Sen jälkeen he saavat normaalit työehtosopimuskorotukset.
Noin 10 prosentin kuoppakorotus keväällä saadun yleiskorotuksen päälle ei ole hyvä signaali kaupungin henkilöstölle ja kaupunkilaisille tilanteessa, jossa Tampere elää säästökuuria ja menojen kasvu on kutistettu 3 prosenttiin.
Ja eikö palkkakuoppien oikaisu tulisi aloittaa matalapalkkaisista sosiaalityöntekijöistä, kirjastonhoitajista tai kotiavustajista?
Tästä väittelimme Matin kanssa, emmekä päässeet yksimielisyyteen - vaikka usein juuri Länsiön Matin kanssa olemme kaupunginhallituksessa samalla puolella.
Perttu sen sijaan oli kanssani samaa mieltä ja esitti palkankorotuksen hylkäämistä. Häntä tukivat hejassa Jari Heikkilä ja Satu Sipilä. Mutta demarien ja kokoomuksen äänin Jarmo Rantanen sai kuoppakorotuksen ja on taas kaupunginjohtajien vertailussa kolmannella sijalla - vai liekö peräti kakkonen.
Tiistai 18.10.
Aamupäivän rustaan Wood Focus Oy:lle selvitystä ympäristöargumenttien käytöstä rakennustuotteiden mainonnassa. Viherpesua - eli kuluttaja-asiamiehen ohjeiden vastaisia mainosväittämiä - löytyy yllättävän paljon. Mainosten totuuksia ei juuri perustella.
Iltapäiväksi riennän Tekulle Pirkanmaan kuntarakenneseminaariin. Sali on täynnä, noin 500 kuntapäättäjää on tullut kuuntelemaan ministeri Hyssälää (jonka alustuksessa ei esitetty ensimmäistäkään kiinnostavaa mielipidettä asiasta), valtiosihteeri Pertti Rautiota (joka lähinnä kertasi jo julkisuudessa olleet mallit peruskunnasta, aluekunnasta ja palvelupiireistä). Kuntaliiton ruotsinkielinen johtaja Christel von Martens näytti toimitusjohtaja Risto Parjanteen kalvot ja ensimmäisenä esitti myös selkeitä näkemyksiä asiasta:
Kuntaliiton hallitus liputtaa vahvojen peruskuntien puolesta ja korostaa kuntien itsehallintoa. Peruskuntien vähimmäiskoko pitäisi olla 20 000 - 30 000 asukasta. Se vähentäisi kuntayhtymien määrää ja yksinkertaistaisi hallintoa. Nykyisin kuntien KESKIKOKO on 4900 asukasta!
Toisaalta von Martens/R.Parjanne myönsi, että alueiden erityispiirteet tulee ottaa huomioon. Samaa kaavaa ei voi soveltaa Lapissa ja Pirkanmaalla. Eli hän tarkoitti kai sitä, että Lapissa täytyy hyväksyä pienemmät kunnan väkiluvut, muuten niiden pinta-alat kasvavat liian suuriksi.
Jarmo Rantanen puolusti myös peruskuntamallia ja katsoi kaupunginhallituksen suunnittelujaostossa käydyn keskustelun mukaisesti, että työssäkäyntialueet ovat luontevia pohjia peruskunnille. Sitä hän ei sanonut, että Tampereen seudun osalta se tarkoittaisi todella isoa kuntaa - Hämeenkyröstä Orivedelle ja Kurusta Viialaan.
Pauli Ruoholahti ehätti markkinoimaan tätä mallia myös Demarissa - heti sen jälkeen kun kj. oli esitellyt sen sujassa. Minusta se on epärealistisen suuri kuntakoko, se vastaa lähinnä aluekuntamallia, joka edellyttäisi lähikuntien muodostamista. Parempi olisi tulkita työssäkäyntialue 50 prosentin mukaan, jolloin se vastaisi lähinnä nykyistä Tampereen seutukuntaa - siis Pirkkala, Nokia, Ylöjärvi,Kangasala, Lempäälä ja Tampere - hynttyyt yhteen!
Kunnanjohtaja Hannu Maijala Urjalasta nauratti yleisöä ja runttasi aluekuntamallin maanrakoon: "Lähikunta on kuin kollikissa, joka juoksee naapurissa perumassa vanhoja tilauksia."
Kaupunginjohtaja Tapani Leppänen Virroilta piti parhaan puheenvuoron. Hän esitti neljättä mallia, jossa muodostettaisiin nykyisten maakuntaliittojen ja kuntayhtymien tilalle maakunnat, joiden valtuustot valittaisiin suorilla vaaleilla. Maakunnilla olisi verotusoikeus ja ne vastaisivat mm. erikoissairaanhoidosta, toisen asteen koulutuksesta, palo- ja pelastustoimesta, maakuntakaavoituksesta, kehitysvammahuollosta ja TE-keskusten toiminnoista. Suuri määrä kuntayhtymiä voitaisiin lopettaa ja hallinto kevenisi ja demokratisoituisi. Aluekuntamallia ja palvelupiirimallia ei tarvittaisi, eikä pakkoa kuntaliitoksiin. Säilyisi monipuolinen ja toimiva kuntarakenne ja peruskunnilla myös verotusoikeus. Hän arveli, että kuntaliitoksia tulisi silti ja kuntien määrä putoaisi noin 100 - 150:llä. Itse hän ehdotti "Näsijärven kaupunkia", johon liittyisivät Ylä-Pirkanmaan kunnat. Siitä tulisi yli 40 000 asukkaan kaupunki.
Selkeää ja järkevää puhetta Virroilta!>
Keskiviikko 19.10.
Lapsilla on syysloma ja yritämme Irenen kanssa raivata vapaata loppuviikoksi, huonolla menestyksellä. Perumme aikeet lähteä Sotkamoon tai Kokkolaan mummolamatkalle. Sen sijaan saumaan ulkoportaiden laatat ja peittelen portaat taas yöksi matoilla - pakkasta kohti mennään.
Aamulehdessä aprikoidaan, onko pormestarimalli menossa uusiksi, koska Ruoholahti on esittänyt demarien jäsenlehdessä, että pormestarin rinnalla tulisi säilyttää kaupunginjohtajan virka tai vastaava "johtajien johtaja". Tämä on vastoin pormestarimallin ideaa. Siinähän nimenomaan lähdettiin siitä, että pormestari on yhdistetty kaupunginjohtaja ja luottamusmiesten ykkönen, eli kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Mietimme Irenen kanssa, mistä nyt kiristää. Ehkä demarit valmistautuvat henkisesti siihen, että eka pormestarin palli menee kokoomukselle. Vastineeksi halutaan korottaa joku nykyisistä konsernijohtajista (Asko Koskinen?) ykkösvirkamieheksi, eli pormestarin päällystakiksi.
Vastenmielinen ajatus. Se ei voi pitää paikkaansa. Eihän...
Torstai 20.10.
Kaivelen kellarista vanhoja valokuvia vihreiden alkuajoilta. Vaatekeräys Namibiaan, Ruokapiiri Rehu ja Rouskeen talkoot Antti Kallion pellolla Pälkäneellä, mielenosoitus paperinkeräyksen puolesta Tarastenjärven kaatopaikalla, virastotalon valtaus, ensimmäinen vihreän liikkeen kokous Varalan urheiluopistolla...
Keräilen kuvia Vastedeksen 20-vuotishistoriikkiin. Tapaan Kauko Tuovisen hänen kotonaan Viinikassa, käymme kuvia ja Kaukon kokoamia lehtileikkeitä läpi. Monessa asiassa vihreät ovat olleet tienraivaajia. Virastotalon valtauksen jälkeen Tampereella ei ole purettu yhtään jugend-aikakauden tai sitä vanhempaa asuintaloa - teollisia rakennuksia kylläkin. Huomaan myös, että esimerkiksi pikaratikkaseminaarin Vastedes järjesti Tampereella jo vuonna 1994!
Lauantai 21.10.
Tompalla on eka pelimatka - harjoitusotteluun Jyväskylään JYPpiä vastaan. Lähdemme Irenen kanssa kaukalon reunalle jännittämään ja palelemaan. Eka peli päättyy tasan ja toisen pelin Ilveksen pojat voittavat 2-0. Hyvä me!
Jäämme Jyväskylään nauttimaan viikonlopusta. Ihmettelemme viihtyisää kävelykatua, joka on täynnä kansaa syyssäälläkin. Katettuja kauppakäytäviä on useita molemmilla puolin kävelykatua. Tällaista Tampereellekin!
