Kunnallispolitiikan päiväkirja
2005

Viikko 40

Tiistai 4.10.

Kesä on venynyt pitkäksi, myös kunnallispoliittisen blogini osalta. Mutta nyt saa kirjoitusloma riittää ja verhot Tampereen kunnallispolitiikkaan avataan taas.

Vaikka tämä viikko kyllä alkoi Riian lämmössä. Kävelimme Irenen kanssa kolme päivää vanhan kaupungin kivikatuja, tutkailimme jugend-, kansallisromantiikka- ja art nouveau-rakennuksia, piipahdimme 1600-luvun kotimuseossa ja miehitysaikojen museossa ja nautiskelimme hyvästä ruuasta. Kolkutimme paikallisjunalla Jurmalaan ja nautimme auringonpaisteesta hiekkarannalla aavan meren äärellä. Jurmalan puuhuvilat olivat elämys, kuin olisi palannut lapsuuteen 1950-luvulle. Sunnuntai-iltana katsoimme Riian baletin Joutsenlammen ja jopa minä pysyin hereillä, niin hehkeä esitys oli kullankimalteisessa oopperasalissa.

Voisi sitä hopeahääpäivää huonomminkin viettää.

Keskiviikko 5.10.

Paluu arkeen: sähköpostissa odottaa yli sata viestiä kahlaajaansa. Suurin osa tosin on erilaisten sähköpostilistojen keskustelua ja tiedotteita, jotka voi ohittaa otsikot silmäilemällä. Kaksi Tampere-viestiä poimin ensimmäiseksi. Matkani aikana olen saanut virkamiehiltä vastauksia kysymyksiini, jotka koskevat Takahuhdin vanhusten palvelukeskusta ja Vuohenojalle suunniteltua A-killan hoitokotia.

Molemmat ovat ensi vuoden budjettiin liittyviä, kimurantteja asioita, joiden käsittelytapa kiusaa minua.

Ikäihmiset ovat oikeutetusti vihaisia siitä, että kaupunki on perumassa Takahuhdin palvelukeskuksen laajennuksen ja remontin ja aikoo hajasijoittaa toiminnot eri puolille Takahuhtia - ja osa toiminnoista on loppumassa. Remonttisuunnitelmat on tehty vuonna 2003 ja valtuusto on ajoittanut sen vuodelle 2006.

Se mikä minua riepoo tässä asiassa, on se, että mikään luottamuselin ei ole päättänyt palveluskeskuksen alasajosta. Valtuuston päätös rakentaa palvelukeskukseen laajennusosa ja korjata vanha talo on yhä voimassa. Virkamiehet ovat keskenään päätyneet uuteen kantaan ja julkistaneet sen. Luottamuselimet on sujuvasti ohitettu.

Tarkkaan ottaen valtuusto päätti vuosi sitten budjettikokouksessa, että ennen lopullista päätöstä Takahuhdin palvelukeskuksen laajennuksesta selvitetään "vaihtoehtoiset palvelujen tuottamistavat". Tavoitteena oli kehittää palvelukeskuksen toimintoja Takahuhdissa.

Tätä asiaa virkamiehet sotessa ja Tilakeskuksessa ovat selvitelleet, mutta mitään kirjallista selvitystä vaihtoehdoista ja niiden kustannusvertailuja ei ole tuotu sotelaan, kaupunginhallitukseen eikä valtuustoon. Kuitenkin virkamiesjohto on selvittelyjensä perusteella ryhtynyt omin päin ajamaan alas toimintaa nykyisessä kiinteistössä ja hajasijoittamaan palveluja. Tilakeskus kuulemma suunnittelee jo kiinteistön ja tontin myymistä ja kaavamuutosta, joka mahdollistaisi asuintalon rakentamisen nykyisen palvelukeskuksen tilalle!

Se että asia tuodaan jälkikäteen valtuuston budjettikokoukseen päätösasiana ja saatetaan luottamushenkilöt tapahtuneiden tosiasioiden eteen, on näennäisdemokratiaa pahimmillaan.

Vuohenojan tapaus on vähän saman sukuinen vallankaappaus. Sosiaali- ja terveyslautakunta on aikanaan tukenut A-killan Vuohenojan hoitokodin hakemusta antaessaan lausuntoa Raha-automaattiyhdistykselle. Kyse on dementoituneiden alkoholistien hoitokodista. Nyt nämä ihmispolot ovat erilaisissa laitoksissa, kuten Koukkuniemessä ja vievät siellä paikkoja, jotka on alunperin tarkoitettu muille vanhuksille. Lautakunta tuki hanketta vielä tänä syksynä, kun asiaan liittyvää valtuustoaloitetta käsiteltiin. Kuitenkaan virkamiehet eivät esitä ostopalvelusopimuksen tekemistä Vuohenojan hoitokodin kanssa. Se on kuulemma liian kallis. A-kilta on menettämässä Ray:n investointituet hankkeelle, yhteensä pari miljoonaa euroa. Alkoholistit jäävät Koukkuniemeen ja kuka minnekin.

Voi olla että "aika on ajanut ohi Vuohenojan hankkeen", kuten Päivi Sillanaukee väittää. A-kilta kuitenkin yhä ajaa hanketta eikä kaupungilla ole esittää mitään vaihtoehtoistakaan hanketta. Minua kiusaa jälleen menettelytapa: lautakunnan kannalla ei näytä olevan mitään vaikutusta virkamiesten budjettivalmisteluun.

Perjantai 7.10.

Teen Vihreään Lankaan kolumnin Rovaniemen kuntavaaleista. Siellä yhdistyvät kaupunki ja maalaiskunta ja 23.10. valitaan yhteinen kaupunginvaltuusto. Se on järkiavioliitto, jossa 110 neliökilometrin reikä (=Rovaniemi) ja sen ympärillä olevan 17 000 neliökilometrin leipä (=maalaiskunta) lyövät hynttyyt yhteen. Kävin siellä kuukausi sitten haastattelemassa vaaleihin valmistautuvia vihreitä ja huomasin, että Lapin pääkaupungissakin puhaltavat muutoksen tuulet. Keskustaan oli tehty kiva kävelykatu, jonka varrella vihreillä oli toimisto, paljon uutta oli rakennettu ja kaupunki nuortunut - ja vihertynyt - Lapin yliopiston ja muiden oppilaitosten myötä.

Maalaiskunta on kuitenkin keskustaenemmistöinen ja sivukylillä pelätään kaupungin keskittävän palvelut ja lakkauttavan kyläkoulut ja -kirjastot. Vihreät vakuuttivat että näin ei käy, ainakaan sikäli kuin se heistä riippuu. Kuitenkin selvä kulttuuriero vanhoillisen maaseudun ja uudistushenkisen kaupungin välillä on. Saa nähdä, miten se vaikuttaa yhdistyneen kaupungin elämään.

Kulttuurierot hidastavat kuntaliitoksia ylipäätään. Tämä syksy on suuren kuntarakennekeskustelun aikaa. Oma kantani alkaa muotoutua:

Puheet 20-40 suurkunnasta ovat utopiaa tässä 440 kunnan ja suurten etäisyyksien maassa. Monet pikkukunnat ovat yllättävän elinvoimaisia, velattomia ja tulevat toimeen varsin alhaisella veroäyrillä. Asukkaat ovat tyytyväisiä, pakkoa kuntaliitoksiin ei ole. Sellaisten tulee minusta antaa elää niin kauan kuin haluavat. Mutta vielä useammilla kunnilla on suuria taloudellisia vaikeuksia. Sellaisten kuntien on järkevää liittoutua niin suuriksi yksiköiksi, että ne ovat elinvoimaisia. Seutukunnat ovat hyviä pohjia uusille suurkunnille. Myös kaupunkiseuduilla ja monessa mielessä varsinkin siellä. Esimerkiksi Tampereen seutu voisi muodostaa yhden suurkunnan, koska se on yhtenäinen työssäkäyntialue (esim. Pirkkalan asukkaista yli puolet käy Tampereella töissä!). Myös palvelut ja maankäytön suunnittelu onnistuvat paremmin yhtenäisessä seutukunnassa.

Lopputuloksena lienee hyvin erikokoisia kuntia. Siksi tarvitaan myös maakunnan taso. Maakunta voisi ottaa vastuulleen terveydenhoidon, toisen asteen koulutuksen, jäte- ja vesihuollon, joukkoliikenteen, pelastustoimen, maakuntakaavoituksen ym. ylikunnalliset tehtävät. Maakuntavaltuustot tulisi valita suorilla vaaleilla ja maakunnat saisivat myös verotusoikeuden. Valtion tuloverosta (ja toisaalta valtionosuuksista) voitaisiin luopua ja tuloverot kerättäisiin maakunnissa ja kunnissa. Kuntien välinen tasaus hoidettaisiin lakisääteisen rahaston kautta, mutta tasauksen tarve olisi elinvoimaisempien kuntayksiköiden ja tehokkaan maakuntahallinnon ansiosta olennaisesti nykyistä pienempi.

Sunnuntai 9.10.

Aamupäivän hytisen Hervannan jäähallin hyisen kaukalon reunalla. Ilveksen E94 Boston voittaa Kangasalan junnut 3-1 ja Tomppakin pääsee kerran (melkein) yksin läpi. Iltapäivällä riennämme Irenen kanssa nauttimaan sunnuntain viimeisistä auringonsäteistä Viitapohjan metsiin. Tunnissa molempien ämpärit ovat (melkein) täynnä suppilovahveroita. Illalla paistamme niistä makoisan sienisalaatin, jota napostelemme punaviinilasillinen ääressä vanhaa kunnon Takaikkunaa videolta katsellen.