Kunnallispolitiikan päiväkirja
2005
Viikko 2
Maanantai 10.1.
Vanha kaupunginhallitus istuu viimeisen kokouksensa. Keskiviikkona valtuusto valitsee uudet luottamushenkilöt. Tosin puolueet ovat valinneet pääasiassa vanhat jatkamaan kh:ssa.
Ainut sananvaihto syntyy siitä, ovatko lautakunnat käyttösuunnitelmista päättäessään ohjanneet oikeisiin kohteisiin valtuuston budjettikokouksessa myöntämät lisärahat. Ruoholahti ja Virtanen arvostelevat tehtyjä päätöksiä, ihmettelen ensin, mistä on kyse, mutta pian se selviää: Kaupin junnupuiston rahoista. Kolmoset, eli kokoomus, demarit ja vasemmistoliitto, myönsivät kulttuuri- ja vapaa-aikatoimelle 100 000 euroa "lasten ja nuorten syrjäytymistä estäviin hankkeisiin". Rivien välissä oli ajateltu että sillä aloitetaan junnupuiston rakentaminen. Mutta jostain syystä rahat osoitettiin käyttömenoihin, ei investointeihin. Lautakunta ei siksi voinut käyttää tätä lisärahaa junnupuistoon, vaan antoi sen kirjaston, museon, liikuntatoimen ym. käyttöön. Varmaan ihan hyviin tarkoituksiin, mutta kolmosten tahto ei toteutunut.
Minua kolmosten moka vähän huvitti, sillä en pidä ajatuksesta raivata Kaupin metsää Tuomikallion juurelta jalkapallokentiksi. Myös tekonurmi on tarpeeton, se ei lisää kentän käyttöä lainkaan, sillä hiekkakentällä voidaan itse asiassa pelata enemmän kuin tekonurmella. Junnu-urheilua tulisi tukea kunnostamalla ja rakentamalla eri kaupunginosiin kenttiä. On tyhmää keskittää lasten urheiluharrastus yhteen paikkaan, jonne täytyy lähteä autolla ja vanhempien on oltava aina mukana. Cup-kisoja varten Kauppi riittää nykyiselläänkin ja kaikkein suurimmat cupit voidaan hajauttaa eri kentille.
Illalla on uusi valtuustoryhmä koolla. Joudumme tekemään joitain muutoksia lauta- ja johtokuntiin valittaviin, koska tasa-arvolaki ei muuten täyty. Muutoksista on sovittu ryhmyreiden ja sihteerien kesken päivällä ja jokainen ryhmä joutui näihin talkoisiin. Lopputulokseen olen tyytyväinen: vihreillä on yli 60 luottamushenkilöä astumassa nyt remmiin, suurin osa uusia, mutta osaavia ihmisiä.
Tiistai 11.1.
Aamulla istuin Pysäköintitalon hallituksessa. Näsinkulman suunnittelu on alkamassa toden teolla. Se on yksi ruma aukko keskustan ruutukaavassa, joka pian menee umpeen - eli kyse on Anttilan P-talon sisäänajorampista. Tälle tontille tulee iso toimistotalo, jonka sisälle ramppi jää. Tämä on järkevää tiivistysrakentamista. Tyhjiä tai tehottomasti rakennettuja "reikiä" on keskustassa muitakin, kuten Anttilan toisella puolella Satakunnankadun ja Kuninkaankadun kulmassa oleva tyhjä tontti. Kaupunki panttaa sitä jotain arvokasta tarkoitusta varten. Olen aina ihmetellyt myös Kyttälässä olevia yksikerroksisia liikesiipiä, miksi ison kaupungin ydinkeskustaan on sellaisia tehty!? Ne voisi purkaa ja rakentaa kunnon kerrostalot tilalle.
Kun lähdin kotiin, ihailin hotelli Tampereen kunnostettua julkisivua, se on kuorittu paketistaan. Kaunis vaalean harmaa funkistalo! Mutta enpä mene kehumaan hotellin laajennusosaa, jonka tyylilajia en edes osaa määritellä, olisiko postmodernismia...
Alkuvuoden surkeimpia uutisia paikallistasolla (en nyt puhu globaaleista murheista kuten Aasian hyökyaallosta) on vanhan värjäämön purkaminen. Kauan Varma jaksoi sinnitellä ja käyttäytyä herrasmiesmäisesti. Vaan ei loppuun asti. Kauhuri alkoi purkaa värjäämön paksuja tiiliseiniä pari tuntia ennen kuin asiasta kerrottiin julkisuuteen. Pelkäsivät että suojelijat valtaavat talon. Ehkä olisimme sen tehneetkin!
Hurskastelua on Varmalta myös selittää, että värjäämö piti purkaa eläkkeensaajien varojen turvaamiseksi. Yhtiö, joka on paljon suurempi ja varakkaampi kuin Tampereen kaupunki, olisi voinut huoletta jättää kaksi kerrostaloa vaikka rakentamatta ja kunnostaa värjäämön toimisto- tai ravintolatilaksi. Se olisi ollut kulttuuriteko, josta me tulevat eläkeläiset olisimme Varmaa kiittäneet.
Hurskastelua harrastivat myös Timo P. Nieminen ja Pauli Ruoholahti, jotka sunnuntain Aamulehdessä ilmoittivat, että jos päätös tehtäisiin nyt, he olisivat kannattaneet värjäämön suojelua. Helppo sanoa, kun paikalla on enää tiilikasa! Kun useita kertoja otin värjäämön säilyttämisen puheeksi kaupunginhallituksessa ja valtuustossa, nämä kaksi herraa eivät puhua pukahtaneet. Eikä kukaan muukaan kaupunginhallituksessa, virkamiehistä puhumattakaan.
Värjäämön kohtalo kertoo se, että rakennussuojelu ei Tampereella ole nykypäivän vaatimusten mukaista. Vuosisadan alun jugend kyllä suojellaan, samoin isoimmat 1800-luvun tehdasrakennukset. Mutta 1800-luvun historiasta kertovia teollisia rakennuksia, kuten värjäämöä tai Finlaysonin puuvillamakasiineja ei arvosteta. Ne ovat olleet aikanaan vähempiarvoisia rakennuksia, mutta niiden arvo on kasvanut, koska tuolta ajalta on niin vähän rakennuskantaa säilynyt. Tätä Tampere ei halua tunnustaa, vaan piiloutuu Finlaysonin ja Tampellan suojeltujen päärakennusten taakse.
Seuraavat kiistat saattavat nousta linja-autoaseman funkiskortteleista: Koskikeskus haluaa laajentaa toimintaansa ja nielaista Vuoltsun ja Autotuonnin korttelit. Vuoltsun säilyttämisestä vallitsee aika suuri yksituumaisuus, mutta Autotuonnin talo (eli Vuoltsun takana oleva funkistalo, jossa myös on pyöreä nurkka) on vaarassa. Minusta molemmat tulee säilyttää, samoin tietysti linja-autoasema. Katsokaa mitä teki Helsinki: pääkaupungin ydinkeskustassa, parhaalla liikepaikalla, on upea yksikerroksinen linja-autoasema ja Lasipalatsin matala liiketalo - hienoa arkkitehtuuria ja näyttävä maamerkki, juuri mataluutensa ansiosta!
Keskiviikko 12.1.
Uuden valtuuston ensimmäinen kokous oli pääasiassa luottamushenkilövalintoja. Ne oli etukäteen sovittu ryhmien kesken, joten äänestyksiä ei nähty. Itse asiassa eräästä asiasta olisi pitänyt äänestyttää: kaikki puheenjohtajuudet menivät kokoomukselle, demareille tai vasemmistoliitolle. Tampereella valta-akseli nappaa yksinkertaisella enemmistöllä kaikki puheenjohtajan paikat, niitä ei jaeta suhteellisuuden mukaan, kuten monissa muissa kaupungeissa. Tämä on yksi surkea jäänne tamperelaista aseveliakselia.
Osaltaan tästä johtuu myös se ongelma, jonka Aamulehden haastattelussa Eila Rimmi, Aila Dündar-Järvinen, Anne Tervo ja Irene Roivainen nostavat tänä aamuna esiin: vain neljäsosa luottamuselinten puheenjohtajista on naisia, vaikka valtuuston jäsenistä puolet on naisia - ja tamperelaisista enemmistö. Kokoomuksen kaikki puheenjohtajat ovat miehiä!
Jos puheenjohtajuudet olisi jaettu tasapuolisesti, ryhmä 20 olisi saanut joka kolmannen puheenjohtajuuden, ja naisia olisi ollut 10 lauta- ja johtokunnan puheenjohtajana. Nyt ryhmä 20 ei saanut yhtään puheenjohtajaa ja naispuheenjohtajiakin on vain viisi.
Muuten kokous sujui sutjakkaasti uuden pj:n Hanna Tainion johdolla. Onnittelut kaupungin ensimmäiselle naiselle! Toivottavasti hänen johdollaan siirrytään taas askelen lähemmäksi tasa-arvoa.
Uusista valtuutetuista nostivat päätään ensimmäisessä kokouksessa vasemmistoliiton Anna Kontula ja demareiden "virallinen nuori" Joonas Lepistö, joka kommentoi lähes joka asiaa - toki sinänsä asiasta. Kontula kyseli valtuuston kyselytunnilla, miksi koulujen kuntoarviot ovat salaisia. "Eivät ole, mutta ne eivät myöskään ole julkisuuslain tarkoittamia virallisia asiakirjoja", vastasi Esa Kotilahti. Kotilahden mukaan valtuutetut ja muut päättäjät saavat ne nähdäkseen, muille niitä ei näytetä. Kontula ihmetteli aivan aiheellisesti, miksi esimerkiksi koululaisten vanhemmat eivät saa nähdäkseen kuntoarvioita omien lastensa koulutiloista.
Kokouksen jälkeen osa valtuutetuista lähtee Plevnaan oluelle. Mielellämme liittyisimme Irenen kanssa iloiseen seuraan, mutta arki-ilta ja kaksi lasta kutsuvat kotiin... 10-vuotias Tomppa oli jo päivällä pari tuntia yksin, kun kävin eräässä palaverissa. Puhelin soi kesken palaverin: "Milloin sää tuut, mua pelottaa kun uunin luukku kolisee ja siellä näkyy näkymätön käsi..."
