Kunnallispolitiikan päiväkirja
2005
Viikko 26
Maanantai 27.6.
Aamulenkillä näen iloisen yllätyksen: kaupunki on korjannut rojut pois lenkkipolkuni varresta. Kannatti soittaa virkamiehille!
Perttu tuuraa mua kh:ssa. Olin kuvitellut pääseväni kesälomalle juhannukselta, mutta ainakin tämä viikko menee vielä töiden parissa. Roskalehden lisäksi pitäisi väsätä pari pientä materiaalia Woodfocus Oy:lle puun käytön ympäristövaikutuksista rakentamisessa.
Soitan Miljoonasateen Heikki Salolle ja pyydän häntä Roskalehden "kompostimannekiiniksi". Hän vastaa kesämökiltään ja kertoo olevansa rakentamassa parhaillaan kompostikäymälää! Hänellä on kolme kompostia, yksi talousjätteille Pispalassa ja toinen kesämökillä ja kolmas puutarhajätteille. Kovin kelpo kompostimannekiini siis. Sovimme tapaamisesta torstaille, täytyy houkutella Kimmo Torkkeli kuvaajaksi.
Tiistai 28.6.
Kalenteri on tyhjentynyt kokouksista. Ehdin kirjoittaa juttuja ja jakaa Tuukalle töitä. Hän on luvannut pari viikkoa olla Remontti-Reiskana. Parvekkeet pitäisi maalata, ovat kovin rapistuneet sateessa. Hamme maaleja ja innostun ostamaan samalla peltikattomaalit: grafiitin harmaata Uulan maalia. Kiva olisi saada talo näyttämään valmiilta seitsemän vuoden asumisen jälkeen. Kauhistun vain laskun loppusummaa: 550 euroa. No, tänä kesänä ei tehdä etelänmatkaa, eikä tuolla summalla olisi päässyt kuin yksi perheenjäsen Kreikkaan...
Keskiviikko 29.6.
Aamulehdessä Pirkkalan kunnanjohtaja Risto Koivisto kuittaa Aamulehden viime viikon valtuuston kokouksesta nostamat jälkimainingit Suur-Tampereesta tokaisemalla, että yhtynyt Tampere olisi "vain" Tampere, sen sijaan nyt kehitelty seutuyhteistyö on todellinen suur-Tampere.
No näinkin se on. Itse asiassa minä taisin virittää keskustelun Tampereen seudun kuntaliitoksesta tällä kertaa, kun otin sen puheeksi valtuuston seutuhallintokeskustelussa. Pidin yhtä suurkuntaa parempana demokratian ja kaupunkiseudun toimivuuden kannalta kuin erilaisia kuntayhtymiä ja ylikunnallisia hallintomalleja. Pauli Ruoholahti ja Seppo Rantanen peesasivat, sen sijaan Sirkka-Liisa Virtanen (joka käy työssä Pirkkalassa) ja Pekka Paavola kehottivat itsesensuuriin, jotta naapurit eivät hermostu.
Helsingin seudulla vihreät ovat ottaneet kannan pääkaupunkiseudun kuntien kuntaliitoksen puolesta. Minusta Tampereen seudun vihreät voisivat tehdä saman. Kuntalaisten kannalta kuntaliitos olisi demokraattinen vaihtoehto. Se ei tarkoittaisi kuntien kulttuurisen itsenäisyyden ja identiteetin menettämistä. Itse asiassa kulttuuri-identiteetti voisi jopa vahvistua, sillä Pirkkalalla, Nokialla, Kangasalla, Ylöjärvellä, Lempäälällä ja Vesilahdella olisi itse kullakin entistä tärkeämpää korostaa kulttuurista erityislaatuaan - ja toisaalta yhteisen kaupunkiseudun resurssit tehdä niin.
Kuten Irene aamukahvia juodessamme sanoi, eihän Lontoon eri kaupunginosien identiteetti ole murtunut yhteisen Lontoon suurkaupungin synnyttyä, päinvastoin, se on vain vahvistunut suurkaupungin sisällä.
Vettä sataa kaatamalla. Katonmaalaus saa odottaa ensi viikkoon, hain aamulla sisämaaleja. Työhuoneeseeni asti tulee öljymaalin haju kodinhoitohuoneesta, jonka seiniä Tuukka sutii. Kun saan kolme Roskalehden juttua naputeltua, liityn maalarikillan jäseneksi.
Perjantai 1.7.
Irenen ja Tuukan kanssa Vammalan vanhan kirjan päivillä. Ilma on lämmin ja tunnelma teltassa kirjahyllyjen ja -pöytien välissä vielä lämpimämpi. Tuukka ostaa Paul Austeria ja Vonnegutia ja M.A.Nummisen Baarien miehen, Irene Martti Haavion elämänkerran ja Aale Tynnin runoja, minä Heikki Ylikankaan Tie Tampereelle-tutkimuksen ja Friedellin Uuden ajan kulttuurihistorian. Sitten menemme kuuntelemaan esitelmiä 50-luvun modernismista. Jaksamme kuunnella kaksi puheenvuoroa, sitten lähdemme telttaravintolaan nauttimaan hyvin ansaitut oluet.
Lauantai 2.7.
Ajelemme aamuvarhain Nilsiän Aholansaareen kummityttömme Hilja Mäkisen rippijuhlaan. Paavo Ruotsalaisen kotisaaressa Syvärillä ovat päässeet ripille myös meidän lapsemme Tuukka ja Vilja. Kahden viikon rippileiri on edelleen hyvä "aikuistumisriitti", sieltä saa paitsi hyviä kavereita, myös juurevia aineksia maailmankuvan rakennustyöhön.
Sunnuntai 3.7.
Haiharan ensimmäisellä kartanokäveltllä on 40 osanottajaa. Tutustumme Haiharan kartanomiljööseen nukketeatterin ja kahvion vetäjän, Anneli Kurosen johdolla. Kartanomiljöö on monilta osin muuttunut, vaikka paljon vanhoja rakennuksia on jäljellä. Päärakennus oli alunperin kaksikerroksinen, vanha kivinavetta on purettu, samoin huvimaja, rantasauna ja uimapaviljonki - sekä lasiset kasvihuoneet. Puutarha on villiintynyt ja kasvaa koiranputkea, kun se oli vielä 60-luvulla hyvin hoidettu englantilaistyyppinen kartanon puutarha. Irene tuohtuu kaupungin piittaamattomuudesta ja päättää tehdä valtuustoaloitteen puutarhan palauttamisesta entiseen loistoonsa.
