Kunnallispolitiikan päiväkirja
2005
Viikko 24
Maanantai 13.6.
Hikinen kokouspäivä. Hanna Tainio on kutsunut ryhmyrit koolle keskustelemaan valtuuston työjärjestyksestä. En ennätä yhdeltätoista alkavaan palaveriin, mutta kuulen, että siellä on lähinnä palautettu mieliin jo aiemmin sovittuja sääntöjä puheiden rajoittamisesta viiteen minuuttiin. Syksyksi on tiedossa taas valtuuston puheenjohtajien ja ryhmyreiden kaupunginosakiertue.
"Touto" eli toimintamallin uudistamistoimikunta (miksei "toutain", pirkanmaan oma uhanalainen kalalaji!) istuu ja päättää, että pormestarit valitaan aikaisintaan kesäkuussa 2006. Keskustelemme myös demokratiatilinpäätöksestä. Outi Teittisen laatimasta raportista käy ilmi, että nuoret äänestävät laiskasti eivätkä nekään jotka uurnille vaivautuvat, äänestä nuoria. Niinpä valtuustossa nuoret ovat selvästi aluedustettuina, mutta niin on myös 30-50-vuotiaiden ikäluokka, eli me keski-ikäiset lapsiperheiden edustajat. Selvästi yliedustettuna on 50-60-vuotiaiden suuret ikäluokat. Heitä on väestöstä alle 20 prosenttia, mutta valtuutetuista yli 40 prosenttia!
Keskustelemme pitkään siitä, miten äänestysprosenttia saataisiin hilattua ylöspäin. Esitän, että ennakkoäänestys vietäisiin myös oppilaitoksiin, kuten yliopistoille ja ammattikorkeakouluihin. Tavoitteeksi voisi ottaa Tampereen äänestysprosentin nostamisen 60 prosenttiin, eli yli valtakunnallisen keskiarvoon, mikä oli viime kuntavaaleissa 59 %.
Puolueiden nuorisojärjestöt voisivat kampanjoida yhdessä sen puolesta, että nuoret äänestäisivät nuoria ehdokkaita. Naiset ovat jo sen oivaltaneet: naisia on valtuustossa hieman yli puolet. Naiset äänestävät myös aktiivisemmin kuin miehet ja ilmeisesti suurin osa äänestää naisia.
Tiistai 14.6.
Aamulenkillä kierrän taas vanhan Saarenmaantien kautta tsekatakseni, ovatko viikko sitten löytämäni romut jo kadonneet. Eivät ole. Mihinkähän soittaisin seuraavaksi? Päätän ottaa yhteyttä ympäristövirastoon. Josko sieltä lähtisi joku liikkelle, kun puisto-osasto ei viikossa liikahtanut. Ympäristövirastolle asia kuulunee, koska tien poskessa on ongelmajätteitä.
Soitan ympäristötarkastaja Pasi Päivärinteelle ja hän lupaa ilmoittaa asiasta kiinteistötoimelle, jolle asia kuuluu, koska kyse on kaupungin metsäalueesta, ei katu- eikä puistoalueesta. (Byrokratian kanssa toimiessa reviirirajat pitää tuntea, niitä ei ole helppo ylittää!).
Suunnittelujaosto pitää kevätkauden viimeisen kokouksen Finlaysonin palatsissa. Keskustelemme Luova talous -hankkeesta. Väittelen tovin elinkeinojohtaja Harri Airaksisen kanssa siitä mitä luovalla taloudella tarkoitetaan. Airaksinen perustaa hankesuunnitelman luovan talouden "laajaan tulkintaan", joka tarkoittaa kaikkien talouden osa-alueiden innovatiivista puolta. Minä puolustan luovan talouden alkuperäistä tulkintaa, jossa tarkoitetaan talouden luovia aloja, kuten kulttuurin, taiteen, muotoilun, arkkitehtuurin, median ja erilaisten suunnittelualojen ympärille syntynyttä taloutta - jotka ovat länsimaissa nopeimmin kasvavia talouden aloja.
Pelkään, että jos luova talous määritellään niin laajasti kuin Tampereen hankkeessa nyt tehdään, kulttuurialat jäävät (taas) marginaaliin. Airaksinen vakuuttaa että ne ovat yksi tärkeä painopiste.
Keskiviikko 15.6.
Lähden tuuraamaan Perttua henkilöstöjaoston kokoukseen, mutta menen ensin väärään paikkaan, virastotalolle. Kokous onkin liikennelaitoksella. Suunnistan sinne, olen kaksikymmentä minuuttia myöhässä. Astun sisälle pahoitellen, ja puheenjohtaja Matti Länsiö näyttää minulle hejan jäsenlistaa: Pertun varajäsen onkin Irene enkä minä!. Nyt olen kesäloman tarpeessa...