Kunnallispolitiikan päiväkirja
2005

Viikko 21

Maanantai 23.5.

Matkasta väsyneenä talsin sujan kokoukseen. Siellä on liuta isoja kaavoja ja hankkeita. Pikaratikasta syntyy ihan asiallinen kompromissi: hanke kytketään seudullisen TASE-liikennejärjestelmän valmisteluun. Se merkitsee hankepäätöksen siirtämistä 1 - 1,5 vuodella, mutta myös sitä, että mitään erillisiä vaihtoehtoselvityksiä ei tehdä, koska TASEessa tutkitaan kaikki liikennemuodot (Matti Heinivahon aloite tulee näin kuitatuksi).

Puolentoista vuoden aikalisä ei vuosisadan hankkeessa merkitse mitään.

Ratinan alueen kauppakeskus puhuttaa pitkään. Se pitäisi saada pian käyntiin, jotta Lempäälän Marjamäki ja myös Lahdesjärven MAXX eivät imisi keskustaan kuuluvia erikoiskauppoja. Puhun korkeatasoisen kauppakeskusarkkitehtuurin puolesta. Linja-autoaseman ja stadionin väliin tuleva kauppakeskus on kooltaan 45 000 neliötä, se on niin iso rakennusmassa, että se voi pilata koko Ratinan ilmeen, jos sitä ei osata istuttaa vanhaan funkis-miljööseen. Tason tulee olla vähintään yhtä korkea kuin Reima Pietilän Hervannan liikekeskuksessa.

Nurmi-Sorilan osayleiskaavatyökin on alkanut perusselvityksillä. Käymme omituisen keskustelun. Joudun puolustamaan tomerasti eräiden luontoselvitysten (lepakot, tummaverkkoperhonen, liito-orava) tilaamista alan järjestöiltä. Luontoharrastajien asiantuntemus on näissä kysymyksissä ammattilaisten luokkaa, ja he tuntevat paikalliset olosuhteet kuin omat taskunsa. Epäilyt selvitysten puolueettomuudesta ovat politikointia tai aiheettomia ennakkoluuloja. Onneksi Esa Kotilahti on samaa mieltä kanssani ja se vaientaa epäilijät.

Lielahden osayleiskaava alkaa olla valmiiksi pureskeltu. Erikoiskauppa saa lisää tilaa ja S-market saa laajentua Prismaksi, minusta se on ok, koska kyse on taajamarakenteen sisällä olevasta isosta kauppa-alueesta. Toivon kuitenkin, että kaavaan tuleva asuntovaraus myös toteutuu, jotta Lielahden liikekeskusta muuttuisi vähitellen asuin- ja liikekeskukseksi, jossa olisi jopa pieniä puistikoita. Nyt alue on ankea ja sekava, jossa en käy kuin pakosta.

Kaupunkistrategian valmistelun merkkaamme lähinnä tiedoksi, sitä oli puitu perusteellisesti Murikan seminaarissa viime viikolla matkani aikana. Koska en sinne päässyt, esitin nyt toiveeni: ympäristötavoitteet loistavat poissaolollaan uudistetusta strategiasta. Toki joukkoliikenteeseen ja maankäyttöön liittyviä asioita siinä on, mutta esim. energiansäästöön, ilmastokysymyksiin, luonnonsuojeluun tai päästöjen vähentämiseen liittyviä tavoitteita ei ole lainkaan. Esitän yhdeksi tavoitteeksi ympäristön tilan parantamista ja siihen sopivia mittareita.

Tiistai 24.5.

Aamupäivä kuluu tietokoneen ääressä. Lomaviikon aikana kertynyt 500 sähköpostiviestin suma alkaa olla purettu, toki niistä suuri osa oli roskapostia. Vielä en tarvitse Viagraa...

Väännän juttua Rovaniemen ja Rovaniemen maalaiskunnan yhdistymisestä. Siellähän on syksyllä ylimääräiset kuntavaalit ja ensi vuoden alusta syntyy uusi 57 000 asukkaan Rovaniemi, jonka valtuustossa istuu peräti 75 valtuutettua (kahden eka vuoden ajan). Vihreät ovat kuntaliitoksen kannalla, vaikka maalaiskunnan valtuuston ainut vihreä Sari Hänninen pelkääkin, että kuntaliitos saattaa vauhdittaa syrjäkylien palvelujen heikentymistä ja asukaspakoa taajamiin. Toisaalta hän iloitsee kuntaliitoksesta, koska asuu itse kaupungin rajan "väärällä" puolella ja joutuu sen vuoksi viemään lapsensa 10 kilometrin päähän kouluun, vaikka kaupungin koulu olisi parin kilometrin päässä.

Samoja tilanteita on Tampereen seudulla. Täällä tuskin päästään lähivuosina kuntaliitoksiin, vaan yhteistyötä kehitetään seudullisen kuntayhtymän avulla. Se syntyy tänä vuonna. Toivottavasti niin seudullisen maankäytön kuin yhteisten palvelujen suunnittelu lähtee uuteen vauhtiin. Tampereen seudulla tulisi olla esim. yhteiset joukkoliikenteestä, jätehuollosta ja energiahuollosta vastaavat toimielimet. Veikkaan että hyvin pian siirrytään myös seudulliseen perusterveydenhuoltoon. Kaupunki luo näihin ensin omat tilaaja-tuottajamallinsa, mutta seuraavassa vaiheessa ne on järkevää muuttaa seudullisiksi. Sitten ollaan jo lähellä sitä tilannetta, onko järkeä että suuri osa palvelutuotannosta on erilaisten ylikunnallisten elinten käsissä.

Veikkaan että uudesta seutuhallinnosta tulee välivaihe noin kymmeneksi vuodeksi ja sitten seitsemän kuntaa lyövät hynttyyt yhteen. Vuonna 2015 perustetaan uusi Tampereen kaupunki, josta tulee 350 000 asukkaalla Suomen toiseksi suurin kaupunki.

Perjantai 27.5.

Irenen kanssa kirkkopäivillä Oulussa. Tuukka tuli lasten luokse, me saimme kolme "vapaapäivää", vaikka molemmilla on velvollisuuksiakin: Irene puhuu lähidemokratiapaneelissa tänään, minä vedän ympäristöpaneelin huomenna. Samassa yhteydessä julkaistaan kirkon ympäristödiplomin uudistettu käsikirja, jota olen ympäristödiplomin seurantaryhmän jäsenenä vuoden päivät vääntänyt.

Mutta ehdimme me nautiskellakin Oulun tuulisesta kaupungista. Irene vietti täällä opiskeluvuosiaan 1970-luvun lopulla, minä sivarivuoden 1976. Paljon on kaupunkikuva muuttunut niistä vuosista. Oulun talousihme näkyy katukuvassa, talot on laitettu kuntoon, liike-elämä kukoistaa, Rotuaari on täynnä ihmisiä. On se kumma että kävelykaduista saadaan vetovoimatekijä Oulussakin, vaan ei Tampereella.

Irene esiintyy tyylikkäästi lähidemokratiapaneelissa. Minä haastattelen asukastupien edustajia. Oulussa on mallikas asukasdemokratia: kaikilla suuralueilla on asukastoimikunnat ja lisäksi kaupungin tukemat asukastuvat. Kaupunki antaa tilat ja toimintarahan, mutta toiminnan sisällöstä vastaavat asukasyhdistykset. Niiden tukena on kaupungin palkkaamat työntekijät. Lisäksi asukasyhdistykset ovat palkanneet tupiin useita työllistettyjä. Tuvissa on perinteisen kerhotoiminnan lisäksi ruokailua ja remonttiapua. Ne toimivat paitsi asukashengen ja asukasdemokratian paikkoina, myös osin kotiavun jatkeena.

Tällaista Tampereellekin!

Lauantai 28.5.

Tuuli jatkaa tuiverrustaan Oulun torilla, jonne on pystytetty valtaisa teltta kirkkopäivien päätapahtumia varten. Iltapäivällä siellä vietetään kirkon 850-vuotisjuhlia presidentin ja arkkipiispan johdolla. Sen jälkeen alkaa ympäristötapahtuma kirjaston auditoriossa. Paneeli etenee letkeästi ja yleisöäänestykset vapauttavat tunnelmaa: ensimmäisessä äänestyksessä enemmistö on valmis alentamaan elintasoaan luonnon suojelemiseksi, mutta seuraavassa äänestyksessä vain harva on valmis nostamaan bensan hintaa 2 euroon ympäristöveroilla. Kirkkokansakin pitää kiinni saavutetuista eduista... Saan luvan ylittää sovitun ajan, sillä arkkipiispaa odotellaan saapuvaksi ottamaan vastaan ympäristödiplomin käsikirjan uusi laitos. Hän myöhästyy, sillä presidentin visiitti vie oman aikansa.

Pian Jukka Paarma saapuu ja pääsemme juhlalliseen julkistamistilaisuuteen. Samassa yhteydessä Oulun piispa luovuttaa noin kymmenelle Oulun hiippakunnan seurakunnalle kirkon ympäristödiplomin. Jo nelisenkymmentä seurakuntaa on saanut ympäristödiplomin, mm. Tampereen ev.lut.seurakuntayhtymä. Itse asiassa sen päivitys pitää jo aloittaa ensi syksynä.

Seminaarin jälkeen siirrymme seurapiiriosuuteen: käymme piispan vastaanotolla ja loppuillan bongaamme vanhoja opiskeluaikojen tuttuja - keski-ikäistyneitä mutta ikinuoria kirkon 60-luvun radikaaleja - Seurahuoneella.