Kunnallispolitiikan päiväkirja
2005

Viikko 20

Maanantai 16.5.

Leirikoulumme vierailee Chieravallen Montessorikoulussa - tai oikeastaan päiväkodissa, esikoulussa ja ala-asteen eka luokalla. Varsinkin 5-vuotiaat esikoululaiset tekevät meihin tamperelaisiin vaikutuksen. Heidän keskittymisensä montessorivälineillä työskentelyyn. Yksi kokoaa kuutioista kahden metrin tornia, toinen tekee matemaattisia tehtäviä, kolmas kokoaa geometrisiä palikoita, neljäs pesee nukkea, viides tiskaa astioita...

Lapset saavat itse valita tehtävänsä ja tehdä sitä niin kauan kuin haluavat, se tukee yksilöllistä kasvua. Ekaluokkalaiset laulavat meille ja tarjoilevat mehua ja kakkuja. Viehättäviä lapsia.

Käymme myös Maria Montessorin syntymäkodissa, josta on tehty kirjasto ja museo. Saamme mukaamme Montessorin syntymätodistuksen muistoksi. Saamme kuulla, että Chiaravellen Montessorikoulut ovat saman tapaisia kuin Karosen M-luokka Tampereella: ne ovat virallisen koulun sisällä olevia M-luokkia, eivät siis yksityiskouluja. Erona Karoseen on se, että Italiassa Montessoriluokat eivät ole yhdysluokkia, vaan kukin luokka-aste muodostaa oman luokan. Karosessa montessoriluokka muodostuu 1-6 luokan oppilaista, jotka on jaettu kahteen ryhmään.<(p>

Minusta peruskoulua pitäisikin kehittää niin, että sen sisällä olisi erilaisia pedagogisia suuntauksia ja vaihtoehtoja. Montessorin lisäksi esim. Freinet-pedagogiikka sopisi mainiosti peruskouluun - sehän on työskentelemällä oppimista.

Tiistai 17.5.

Herätys aamukuudelta. Seitsemältä lähtee bussi kohti Venetsiaa. Olemme San Marcon torilla joskus yhdentoista maissa. Bussissa opas kertoo kiehtovia tarinoita Venetsian historiasta. Lapsetkin jaksavat kuunnella ja kysellä. San Marcon tori on tietysti täynnä turisteja. Kierrämme Dodgen palatsin ja lapsia kiehtoo tietysti eniten vankityrmät, joissa Casanovakin aikoinaan virui.

Minua kiehtovat Venetsian kapeat kujat ja pienet aukiot, joiden laidassa poikkeuksetta on kirkko, jonka ovi on auki. Kun malttaa poiketa turistikaduilta, on yhtäkkiä aivan hiljaista. Ja saattaa löytää jotain alkuperäisestä venetsialaisesta elämänmenosta. Poikkean pieneen Enotecaan, olen ainut asiakas. Nuori nainen tarjoilee minulle grabbaa ja menee sitten valvomaan poikansa läksyjen tekoa. On aivan hiljaista. Parin sadan metrin päässä on Rialton silta ja tuhannet turistit.

Illalla saan tekstiviestin Tampereelta: kolmoset ovat sopineet pormestarimallista: valtuusto valitsee valtuutettujen joukosta pormestarin ja NELJÄ apulaispormestaria. Kompromissi ei yllätä, ei myöskään arvio, että neljästä ap:sta yksi menee vasemmistoliitolle ja loput demareille ja kokoomukselle. Se, kumpi saa pormestarin, saa lisäksi yhden ap:n ja toinen kaksi ap:tä.

Vallanjako-oppia tamperelaisittain. Kansalla ei ole osaa eikä arpaa tässä vallanjaossa, kuten ei ollut Venetsiassakaan ruhtinaiden aikaan.

Keskiviikko 18.5.

Turustumme Catollican pikkukaupunkiin, jossa hotellimme sijaitsee. Se on vanha kalastajakylä, josta on kasvanut rantalomakaupunki. Ei juurikaan kiinnostavaa nähtävää. Mutta Tampereella tapahtuu sitäkin enemmän: valtuuston pormestarikokous alkaa puoli kuudelta. Seuraan sitä tekstareiden avulla. Irene lähettelee niitä pitkin iltaa. Kokous jatkuu puolilleöin, vasta sitten äänestellään. Äänestyksiä on yksitoista. Vihreiden esitys suorasta kansanvaalista kaatuu äänin 46 - 20, 1 tyhjää. Ehdotuksemme apulaispormestareiden valinnasta suhteellisella vaalilla kaatuu äänin 46 - 21. Ja kolmas ehdotuksemme pormestarin kausien rajaamisesta 8 vuoteen kaatuu 51 - 16.

Pekka Paavolan esitys koko pormestarimallin hautaamisesta kaatuu vielä selvimmin luvuin, sillä vihreät eivät tue siinä sitoutumattomia. Myös ratkaisevassa äänestyksessä, jossa vastakkain ovat kaupunginhallituksen alkuperäinen esitys ja Seppo Rantasen muutosesitys, vihreät tukevat Rantasen esitystä. Näin voidaan sanoa, että itse asiassa pormestarimalli hyväksytään "nelosten" voimin!

Torstai 19.5.

Taas pitkä bussimatka, tällä kertaa Firenzeen. Ja opas kertoo bussissa juttuja Italian liikenteestä, historiasta, politiikasta, ruokakulttuurista. Toscanan alkukesän kukkulamaisemat ovat kauniin vehreitä. Firenzessä käymme tietysti Duomossa, joka on valtava jättiläiskirkko komeine kupoleineen. Renessanssi syntyi Firenzessä, kertoo opas, ja kyllä se siellä kaikkialla on läsnä vieläkin. Vierailemme 1200-luvulla perustetussa lasten orpokodissa, joka myös on viehättävä renessanssiajan rakennus. Meitä ihastuttaa erityisesti sisäpiha, jonka keskellä kasvaa sitruunapuita suurissa vaaseissa. Vielä käymme Pyhän Markuksen luostarissa, jossa on hienoja ikoneja ja frenskoja. Ja sisäpiha sielläkin kaariholveineen. Tulisipa renessanssin arkkitehtuuri uudestaan muotiin! Ehkä Pietilän luomuksissa, Metsossa ja Hervannan vapaa-aikatalossa on jotain samaa henkeä...

Irene ilahduttaa minua tekstiviestillä, joka on sitaatti Markku Leppäsen kolumnista Morossa: "Välimäessä on valtiomiesainesta, hän alkaa muistuttaa yhä enemmän Kekkosta, sitä joka hyppäsi korkeuttakin. Valtiomiesteko oli myös panna asiat tärkeysjärjestykseen ja lähteä pojan leirikoulumatkalla Italiaan. Välimäki on ensimmäisen kerran pois valtuuston kokouksesta."

Kissa kiitoksella elää... Minä elän tällä kehulla kolme vuotta. Sitten vihreiden on aika saada Tampereella muutakin kuin kiitoksia...

Perjantai 20.5.

Toinen lepopäivä. Pelaamme jalkapallo-ottelun isät vastaan pojat. Juuri kun peli alkaa katolisen kirkon jalkapallokentällä aivan kaupungin keskustassa, alkaa myös raivoisa kaatosade. Se ei estä peliä, jota on odotettu jo kolme päivää. Pelipaidatkin on ostettu, minä olen numero 5, Zidan, keskushyökkääjä. En saa tehdyksi yhtään maalia, mutta kaikkeni annamme ja hauskaa on. Peli päättyy tiukan väännön jälkeen tasatulokseen 7 - 7.

Tekstarit Tampereelta viestittävät, että ilmeisesti kolmosten diili ei sisällä vielä nimiä. Median mukaan pormestariksi valitaan aikanaan joko Tainio tai Nieminen. Aamulehti oli tehnyt valtuustosta myös fiilisjutun, jossa oli laitettu kolmelle valtuutetulle sykemittari: Hanna Tainiolle, Riitta Koskiselle ja Irene Roivaiselle. Kokouksen aikana naiset vertailivat mittareitaan. Vain Irenen mittari näytti koko ajan lukemia, Hannan ja Riitan mittarit reistailivat ja mykistyivät lopulta kokonaan.

Kuitenkin Aamulehden toimittaja ilmoitti Irenelle seuraavana päivänä, että he eivät ole saaneet Irenen sykelukemia ja hänen osuutensa jutusta jätetään pois. Mediapeliä, sanon minä!

Lauantai 21.5.

Retkemme alkaa lähestyä loppuaan. Viimeinen reissu tehdään San Marinon kääpiövaltioon. Sinne ei onneksi ole kuin tunnin ajomatka. San Marino sijaitsee noin 700 metrin korkuisella vuorella. Komea linnoituskaupunki on vanha ja sieltä on hienot näköalat laaksoon ja Adrianmerelle, mutta itse kaupunki on turistirihkaman pilaama. Kaikissa kaupoissa myydään samaa roinaa, eikä vanhassa kaupungissa ole normaalia elämää lainkaan.

Viikko on kuitenkin muutoin onnistunut. Kulttuuria, historiaa, hyvää italialaista ruokaa, uusia ystäviä, aurinkoa, naurua ja iloa, yhdessäoloa Tuomaksen ja hänen kaveriensa kanssa. On hyvä huomata, että elämä on antoisaa ja tärkeää politiikan tuolla puolenkin.


	Etusivu Henkilöesittely Politiikkaa Usko tai älä Kirjoitukset ja puheet Linkit BLOGI In english	Kunnallispolitiikan päiväkirja 2005 Viikko 20 Maanantai 16.5. Leirikoulumme vierailee Chieravallen Montessorikoulussa - tai oikeastaan päiväkodissa, esikoulussa ja ala-asteen eka luokalla. Varsinkin 5-vuotiaat esikoululaiset tekevät meihin tamperelaisiin vaikutuksen. Heidän keskittymisensä montessorivälineillä työskentelyyn. Yksi kokoaa kuutioista kahden metrin tornia, toinen tekee matemaattisia tehtäviä, kolmas kokoaa geometrisiä palikoita, neljäs pesee nukkea, viides tiskaa astioita... Lapset saavat itse valita tehtävänsä ja tehdä sitä niin kauan kuin haluavat, se tukee yksilöllistä kasvua. Ekaluokkalaiset laulavat meille ja tarjoilevat mehua ja kakkuja. Viehättäviä lapsia. Käymme myös Maria Montessorin syntymäkodissa, josta on tehty kirjasto ja museo. Saamme mukaamme Montessorin syntymätodistuksen muistoksi. Saamme kuulla, että Chiaravellen Montessorikoulut ovat saman tapaisia kuin Karosen M-luokka Tampereella: ne ovat virallisen koulun sisällä olevia M-luokkia, eivät siis yksityiskouluja. Erona Karoseen on se, että Italiassa Montessoriluokat eivät ole yhdysluokkia, vaan kukin luokka-aste muodostaa oman luokan. Karosessa montessoriluokka muodostuu 1-6 luokan oppilaista, jotka on jaettu kahteen ryhmään.<(p> Minusta peruskoulua pitäisikin kehittää niin, että sen sisällä olisi erilaisia pedagogisia suuntauksia ja vaihtoehtoja. Montessorin lisäksi esim. Freinet-pedagogiikka sopisi mainiosti peruskouluun - sehän on työskentelemällä oppimista. Tiistai 17.5. Herätys aamukuudelta. Seitsemältä lähtee bussi kohti Venetsiaa. Olemme San Marcon torilla joskus yhdentoista maissa. Bussissa opas kertoo kiehtovia tarinoita Venetsian historiasta. Lapsetkin jaksavat kuunnella ja kysellä. San Marcon tori on tietysti täynnä turisteja. Kierrämme Dodgen palatsin ja lapsia kiehtoo tietysti eniten vankityrmät, joissa Casanovakin aikoinaan virui. Minua kiehtovat Venetsian kapeat kujat ja pienet aukiot, joiden laidassa poikkeuksetta on kirkko, jonka ovi on auki. Kun malttaa poiketa turistikaduilta, on yhtäkkiä aivan hiljaista. Ja saattaa löytää jotain alkuperäisestä venetsialaisesta elämänmenosta. Poikkean pieneen Enotecaan, olen ainut asiakas. Nuori nainen tarjoilee minulle grabbaa ja menee sitten valvomaan poikansa läksyjen tekoa. On aivan hiljaista. Parin sadan metrin päässä on Rialton silta ja tuhannet turistit. Illalla saan tekstiviestin Tampereelta: kolmoset ovat sopineet pormestarimallista: valtuusto valitsee valtuutettujen joukosta pormestarin ja NELJÄ apulaispormestaria. Kompromissi ei yllätä, ei myöskään arvio, että neljästä ap:sta yksi menee vasemmistoliitolle ja loput demareille ja kokoomukselle. Se, kumpi saa pormestarin, saa lisäksi yhden ap:n ja toinen kaksi ap:tä. Vallanjako-oppia tamperelaisittain. Kansalla ei ole osaa eikä arpaa tässä vallanjaossa, kuten ei ollut Venetsiassakaan ruhtinaiden aikaan. Keskiviikko 18.5. Turustumme Catollican pikkukaupunkiin, jossa hotellimme sijaitsee. Se on vanha kalastajakylä, josta on kasvanut rantalomakaupunki. Ei juurikaan kiinnostavaa nähtävää. Mutta Tampereella tapahtuu sitäkin enemmän: valtuuston pormestarikokous alkaa puoli kuudelta. Seuraan sitä tekstareiden avulla. Irene lähettelee niitä pitkin iltaa. Kokous jatkuu puolilleöin, vasta sitten äänestellään. Äänestyksiä on yksitoista. Vihreiden esitys suorasta kansanvaalista kaatuu äänin 46 - 20, 1 tyhjää. Ehdotuksemme apulaispormestareiden valinnasta suhteellisella vaalilla kaatuu äänin 46 - 21. Ja kolmas ehdotuksemme pormestarin kausien rajaamisesta 8 vuoteen kaatuu 51 - 16. Pekka Paavolan esitys koko pormestarimallin hautaamisesta kaatuu vielä selvimmin luvuin, sillä vihreät eivät tue siinä sitoutumattomia. Myös ratkaisevassa äänestyksessä, jossa vastakkain ovat kaupunginhallituksen alkuperäinen esitys ja Seppo Rantasen muutosesitys, vihreät tukevat Rantasen esitystä. Näin voidaan sanoa, että itse asiassa pormestarimalli hyväksytään "nelosten" voimin! Torstai 19.5. Taas pitkä bussimatka, tällä kertaa Firenzeen. Ja opas kertoo bussissa juttuja Italian liikenteestä, historiasta, politiikasta, ruokakulttuurista. Toscanan alkukesän kukkulamaisemat ovat kauniin vehreitä. Firenzessä käymme tietysti Duomossa, joka on valtava jättiläiskirkko komeine kupoleineen. Renessanssi syntyi Firenzessä, kertoo opas, ja kyllä se siellä kaikkialla on läsnä vieläkin. Vierailemme 1200-luvulla perustetussa lasten orpokodissa, joka myös on viehättävä renessanssiajan rakennus. Meitä ihastuttaa erityisesti sisäpiha, jonka keskellä kasvaa sitruunapuita suurissa vaaseissa. Vielä käymme Pyhän Markuksen luostarissa, jossa on hienoja ikoneja ja frenskoja. Ja sisäpiha sielläkin kaariholveineen. Tulisipa renessanssin arkkitehtuuri uudestaan muotiin! Ehkä Pietilän luomuksissa, Metsossa ja Hervannan vapaa-aikatalossa on jotain samaa henkeä... Irene ilahduttaa minua tekstiviestillä, joka on sitaatti Markku Leppäsen kolumnista Morossa: "Välimäessä on valtiomiesainesta, hän alkaa muistuttaa yhä enemmän Kekkosta, sitä joka hyppäsi korkeuttakin. Valtiomiesteko oli myös panna asiat tärkeysjärjestykseen ja lähteä pojan leirikoulumatkalla Italiaan. Välimäki on ensimmäisen kerran pois valtuuston kokouksesta." Kissa kiitoksella elää... Minä elän tällä kehulla kolme vuotta. Sitten vihreiden on aika saada Tampereella muutakin kuin kiitoksia... Perjantai 20.5. Toinen lepopäivä. Pelaamme jalkapallo-ottelun isät vastaan pojat. Juuri kun peli alkaa katolisen kirkon jalkapallokentällä aivan kaupungin keskustassa, alkaa myös raivoisa kaatosade. Se ei estä peliä, jota on odotettu jo kolme päivää. Pelipaidatkin on ostettu, minä olen numero 5, Zidan, keskushyökkääjä. En saa tehdyksi yhtään maalia, mutta kaikkeni annamme ja hauskaa on. Peli päättyy tiukan väännön jälkeen tasatulokseen 7 - 7. Tekstarit Tampereelta viestittävät, että ilmeisesti kolmosten diili ei sisällä vielä nimiä. Median mukaan pormestariksi valitaan aikanaan joko Tainio tai Nieminen. Aamulehti oli tehnyt valtuustosta myös fiilisjutun, jossa oli laitettu kolmelle valtuutetulle sykemittari: Hanna Tainiolle, Riitta Koskiselle ja Irene Roivaiselle. Kokouksen aikana naiset vertailivat mittareitaan. Vain Irenen mittari näytti koko ajan lukemia, Hannan ja Riitan mittarit reistailivat ja mykistyivät lopulta kokonaan. Kuitenkin Aamulehden toimittaja ilmoitti Irenelle seuraavana päivänä, että he eivät ole saaneet Irenen sykelukemia ja hänen osuutensa jutusta jätetään pois. Mediapeliä, sanon minä! Lauantai 21.5. Retkemme alkaa lähestyä loppuaan. Viimeinen reissu tehdään San Marinon kääpiövaltioon. Sinne ei onneksi ole kuin tunnin ajomatka. San Marino sijaitsee noin 700 metrin korkuisella vuorella. Komea linnoituskaupunki on vanha ja sieltä on hienot näköalat laaksoon ja Adrianmerelle, mutta itse kaupunki on turistirihkaman pilaama. Kaikissa kaupoissa myydään samaa roinaa, eikä vanhassa kaupungissa ole normaalia elämää lainkaan. Viikko on kuitenkin muutoin onnistunut. Kulttuuria, historiaa, hyvää italialaista ruokaa, uusia ystäviä, aurinkoa, naurua ja iloa, yhdessäoloa Tuomaksen ja hänen kaveriensa kanssa. On hyvä huomata, että elämä on antoisaa ja tärkeää politiikan tuolla puolenkin.

Kunnallispolitiikan päiväkirja 2005

Kunnallispolitiikan päiväkirja
2005