Kunnallispolitiikan päiväkirja
2005

Viikko 19

Maanantai 9.5.

Äitienpäiväviikonloppu Kokkolassa sujui leppoisasti. Kävimme äitini kanssa äidinäidin haudalla Lohtajalla ja katselimme äidin lapsuuden maisemia. Irene laittoi katkarapukookosriisiä ja Tompan kanssa väänsimme täytekakun.

Lassi Jaakkolan tapaaminen OLI kiinnostava, samoin vihreiden valtuutetun Terho Taarnan. Kokkola on pian 400-vuotias pikkukaupunki, jossa perinteet näkyvät kiinnostavalla tavalla: ruotsinkielinen porvaristo, uskonnolliset herätysliikkeet, yritteliäisyys ja kaupankäynti, mutta myös teollisuusperinne ja sen synnyttämä työväenliike näkyvät jännästi yhä kunnallispolitiikassa ja katukuvassa. Viime mainitussa esim. Halpa-hallina, joka on kokkolalainen ketju. Kauppaneuvos Esko Ylisen omistamassa ketjussa ei myydä tupakkaa eikä olutta, eikä kauppa ole sunnuntaisin auki.

Tampereella jatkuu perinteinen meno. Käyn päivällä Yhdessä selviytymisen tuen hallituksen kokouksessa Hervannassa. YST on sosiaalityöntekijä Jukka Vinnurvan 15 vuotta sitten alulle panema sosiaalista työtä tekevä yhdistys, joka on mainio esimerkki kolmannen sektorin aktiivisuudesta. Uudelle hallitukselle esitellään yhdistyksen projekteja, mm. vapaaehtoistyön Verkko kokoaa yli 40 vapaaehtoista, jotka käyvät säännöllisesti 250 ihmisen luona viikottain kauppareissuilla, juttelemassa, ulkoiluttamassa ja tekemässä pientä kotiapua.

Kaupunginhallituksessa on muutama iso kaava: Ratina ja Santalahti. Jälkimmäisen pyydän pöydälle, sillä en ole ehtinyt lukea paksua kaavanippua. Esillä on myös vastine Annikin Tähti ry:n valitukseen, joka koskee Annikinkadun korttelin asemakaavaa. Yhdistys vastustaa maanalaisen parkkitilan rakentamista ja korttelin keskellä olevan piharakennuksen purkamista. Kaupunki katsoo, että julkisivujen suojelu ja rakennusperinteen säilyttäminen riittävät, kun kortteli säilytetään ja muutetaan nykyajan asumisvaatimuksia vastaavaksi. Minäkin vastustan maanalaista parkkipaikkaa, kadunvarsipaikat riittäisivät. En kuitenkaan tee muutosesitystä, koska kyse on oikeusprosessista. Tässä vaiheessa kaupunki vain perustelee jo tehtyjä päätöksiä, oikeus aikanaan ratkaisee, kumpi kanta voittaa.

Tiistai 10.5.

Tampere-talossa alkavat kaksipäiväiset Kuntapäivät. 1500 ihmistä kaikista maamme kunnista. Iso meeting, mutta muodollinen, mitään poliittisia kiistoja saati äänestyksiä ei ole odotettavissa. Mutta on mukava tavata vihreitä eri puolilta maata. Ja muitakin tuttuja, mm. vasemmistoliiton kunnallissihteeri Jorma Pikkaraisen tapaan illanvietossa, hän on vanha koulukaverini Kokkolan vuosilta. Ja Kiimingin kirkkoherran Arto Kourin, hän on punapappi ja toveri 70-luvun opiskeluvuosilta.

Vihreiden ryhmäkokouksessa puhutaan eniten kuntarakenteen uudistamisesta. Muokkaamme vihreiden ryhmäpuhetta, jonka pitää Otto Lehtipuu, joka valitaan vihreiden edustajaksi Kuntaliiton hallitukseen. Puheen idea on hyvä: julkinen valta tulisi jakaa kolmeen vaaleilla valittavaan tasoon: valtakunnan taso (eduskunta), maakuntataso (maakuntavaltuustot), kuntataso (kunnanvaltuustot). Väliportaanhallinto tulisi demokratisoida ja luopua kaikenlaisista välillisesti valituista elimistä joita kansalaiset eivät voi suoraan kontrolloida.

Kiinnitän huomiota siihen, että maakunnatkin ovat liian isoja elimiä, kuntaliitoksia varmaan tarvitaan silti. Myös suuret kaupunkiseudut muodostavat omat alueensa, joihin tarvitaan joko demokraattinen seutuhallinto, kuntaliitos tai sitten omat kaupunkiseudun maakunnat. Päädymme siihen, että kuntaliitoksia tarvitaan, mutta myös maakuntien rajoja ja lukumäärää on arvioitava uudelleen, kun maakuntahallinto demokratisoidaan. Eräs mahdollisuus olisi aluekeskusten pohjalle rakentuvat noin 30 maakuntaa.

Keskiviikko 11.5.

Illalla on Aamulehden auditoriossa pormestarikeskustelu. Paikalla on noin 60 ihmistä, pääasiassa eri puolueiden aktiiveja. Keskustelu on asiallista ja erotkin tulevat esiin: demarit (Pauli Ruoholahti ja Risto Koivisto) kannattavat valtuuston valtuutetuista valitsemaa pormestaria, kokoomus (Seppo Rantanen) ei rajaisi ehdokasjoukkoa valtuutettuihin, vihreät (Pauli Välimäki) kannattavat suoraa vaalia, jolloin ehdokkaan ei tarvitsisi olla valtuutettu, sitoutumattomat (Veli Karhu) vastustavat koko pormestarimallia.

Uutisia ei illan aikana ilmene, vaikka pitkien poikien puheista voi päätellä, että ainakin nämä veljekset ovat jo lähellä toisiaan ja kompromissi on syntymässä. Veikkaan juontaja Sari Torvisen sitä kysyessä, että demarit myöntyvät apulaispormestareihin ja kokoomus siihen, että pormestari valitaan ensimmäisen kerran valtuutettujen joukosta kahdeksi vuodeksi.

Pormestarikeskustelusta kiirehdin vielä Haiharan väentupaan, siellä on Kaukajärven yhteisötyön illanvietto. Toiminnanjohtajamme Päivi Metsola siirtyy muihin töihin ja kesäkuussa aloittaa uusi tj Anja Virtanen. Molemmat ovat läsnä ja jaamme lahjoja ja tervetulotoivotuksia. Tunnelma on korkealla ja nauru herkässä. Suunnittelemme myös yhteisötyön kesää - väentuvan pihalla on tarkoitus järjestää yhteislauluiltoja ja tietovisailuja. Myös Kaukajärven kävelyjä suunnitellaan, niissä tutustuttaisiin mm. Haiharan kartanoalueeseen, muihin kartanoihin, Hikivuoren, Kaukajärven ja Isolammen luontoon ja historiaan.

Torstai 12.5.

Tänään oli kiinnostava tilaisuus: Krista Virtasen lisensiaaattityön tarkastus. Hän on tehnyt lisurinsa mun Hesariin kirjoittamasta "Omakotirakentajan päiväkirja" -sarjasta. Kirjoitin sitä vuosina 1997-98, eli koko rakentamisvuoden. Asuntopolitiikan tutkija Virtanen halusi selvittää, millaista on ekotalon rakentaminen. Hän ei tutkinut todellista rakennusprosessia, vaan kirjoitusteni välittämää tarinaa. Kirjoituksista välittyi hänelle luopumisen tarina, se miten jouduin rakennusprosessin aikana luopumaan suurista ekounelmistani ja tekemään kompromissin kompromissin perään. Hän piti päiväkirjaani traagediana.

Jaa-a. Se oli varmaan tarinan yksi puoli. Irene kysyi, eikö tutkija havainnut tarinoihin sisältyvää itseironiaa ja huumoria. Ja opponentit kyselivät, eikä tarinaa voisi tulkita myös sankaritarinaksi: talo valmistui ja perhe sai kodin.

Itse totesin, että kaikki ovat oikeassa: Jouduimme luopumaan epärealistisista ekounelmista, niihin eivät rahat riittäneet, ei ehkä myöskään paikka ja aika ollut sopivia. Mutta talo tuli valmiiksi ja perhe on nauttinut siitä suuresti. Ehkä se ei ole ekotalo sanan vaativassa merkityksessä, mutta perinteinen suomalainen puutalo täyttää aika pitkälle oman näkemykseni ekologisesta asumisesta.

Perjantai 13.5.

Pormestarimallin pohjustus epävirallisella tasolla on jatkunut koko viikon. Tänään kolmosten neuvottelukunnat ovat koolla ja veikkaan, että siellä syntyy jonkinlainen sopimus.

En pidä Tampereen valtapolitiikasta, jossa kolmasosa valtuustosta on suljettu ratkaisevien neuvottelujen ulkopuolelle. Vaikka vaaleissa kaikki äänet ovat samanarvoisia, Tampereen valtuusto jakaantuu kahden kerroksen väkeen. Se on paitsi turhauttavaa, myös epädemokraattista ja vahingollista. Ei ole oikein, että koko valtuustoa ja kaikkia tamperelaisia koskevat toimintamallin uudistukset tai budjettiasiat sovitaan suljetussa piirissä, johon kaikki valtuustoryhmät eivät voi osallistua. Osa joukosta katsoo oikeudekseen päättää asioista, jotka koskevat kaikkia. Silloin myös jätetään käyttämättä ulkopuolelle jätettyjen asiantuntemus ja näkemys. Tämä aiheuttaa vääristymiä päätöksenteossa ja usein turhiakin konflikteja, jotka olisi vältetty laajemmalla neuvottelumenettelyllä.

Tämän sokean valtapiirin murtaminen ja muuttaminen avoimeksi ja demokraattiseksi yhteistyöksi on minun kunnallispolitiikkani suuri unelma ja tavoite. Voi olla että se toteutuu vasta, kun akselipuolueissa tapahtuu sukupolven vaihdos. Se voi kuitenkin olla hyvinkin lähellä.

No, eipä tarvi istua tänään kokouksessa. Yritän vääntää pari lehtijuttua valmiiksi, sillä sunnuntaita vasten yöllä klo 03.00 lähdemme Tompan kanssa leirikoulumatkalle Italiaan. Tuomas on kerännyt neljä vuotta matkarahoja Montessoriluokan kanssa ja kymmenen vanhempaakin pääsee lasten valvojiksi. Olen siis ensimmäisen kerran pois valtuuston kokouksesta ensi viikolla. Asiat täytyy laittaa tärkeysjärjestykseen...