Kunnallispolitiikan päiväkirja
2005

Viikko 17

Maanantai 25.4.

Pertulta tulee tekstiviesti klo 11.00: "Hejassa pommi. Rantanen jää eläkkeelle 1.1.2007"

Olen sen arvannutkin. Kuulin viime viikolla, että Rantanen ilmoittaa pormestarikannastaan tällä viikolla. Koska mikään valtuustoryhmä ei ole häntä virallisesti pyytänyt pormestariehdokkaaksi, päättelin hiljaa mielessäni, että hän ilmoittaa vetäytyvänsä eläkkeelle eikä tavoittele pormestarin paikkaa. Ymmärrän ratkaisun. Vuosi 2007 on juuri sopiva sauma jättää kaupunginjohtajan tehtävät, koska toimintamalli uudistetaan ja pormestari astuu kuvioihin. Toisenlainen ratkaisu olisi ollut keinotekoinen. Nyt vastuu siirtyy aidosti poliittiselle johdolle. Jarmo Rantanen on hyvä kaupunginjohtaja ja olen hiljaa mielessäni ihaillut sitä uudistusvauhtia, jolla hän kaupunkia on vetänyt viime vuosina. Samoin sitä, että hän on määrätietoisesti rakentanut mallia, jossa poliitikkojen vastuu linjan vetäjänä kasvaa. On johdonmukaista, että hän astuu syrjään, kun muutoksen aika tulee.

Samalla tästä alkaa poliittinen peli uuden pormestarin nimestä ja väristä. Saas nähdä, pysyykö akseli kasassa siinä pelissä.

Iltapäivä kuluu Marttilan pirtillä suunnittelujaoston kokouksessa. On huvittavaa seurata tätä muotomenoa. Kaupunginjohtaja on juuri julkistanut uutispommin, mutta täällä Aitoniemen maalaismaisemassa istuvat kaupungin johtavat luottamushenkilöt ja kaupungin virkamiejohto kuin mitään ei olisi tapahtunut. Esityslistaa käydään läpi ja puhetta piisaa talousarvion kehyksistä, liikennejärjestelmäsuunnitelmasta, pikaratikasta ja uusista väestötilastoista, mutta kukaan ei kommentoi edes ruokatauolla Rantasen ratkaisua. Vasta saunan lauteilla alkaa ankara spekulointi - Jarmo on silloin tietysti jo lähtenyt kotiin.

Pikaratikasta sen verran, että Ratahallintokeskus on antanut uuden lausunnon asiasta. Ilmeisesti he eivät tajunneet, että heidän tyly lausuntonsa vaaransi koko hankkeen. Nyt he ilmoittavat, että on jatkettava selvityksiä siitä, miten pikaratikka saadaan mahtumaan ratapihalle. Eli eivät tyrmää hanketta. Hyvä niin.

Keskiviikko 27.4.

Ja taas istutaan UKK:lla seutuseminaarissa. Tällä kertaa paikalle on kutsuttu ohjausryhmän lisäksi kaikkien seudun kuntien kunnanhallitukset. Tapaan myös vihreitä Nokialta ja Lempäälästä, mikä mukavaa. Asia on tuttua, joten viihdyn tällä kertaa enemmän käytävillä epävirallisissa keskusteluissa. Pormestarikuvio hämmentää. Demarit ovat illalla kokoustaneet ja esittävät, että apulaispormestareista luovutaan. Minusta se olisi oleellinen heikennys uuteen malliin. Silloin olisi vain yksi luottamusmiesjohtaja, valta keskittyisi ja pysyisi lautakuntien osalta valmistelevilla virkamiehillä, sillä isoja tilaajalautakuntia ei vapaaehtoistyönä voi täysipainoisesti johtaa. Ehkä se on demareiden kannalta hyvä, ovathan valmistelevat virkamiehet joko demareita tai kokoomuslaisia.

Iltapäivällä käymme Pertun ja Irenen kanssa kahvilla Vanhassa Vaniljassa. Päivitämme tilanteen ja valmistaudumme maanantain ylimääräiseen ryhmäkokoukseen. Haluamme viestittää edelleen, että suora vaali on mahdollinen myös vuoden 2006 lopulla, kun toimeksi pannaan. Siltä varalta että tämä tavoitteemme ei kuitenkaan etene, ryhmän täytyy ottaa kantaa myös muihin vaihtoehtoihin. Toiseksi paras vaihtoehto olisi se, että valtuusto valitsee pormestarin valtuutettujen joukosta. Jos sekään ei onnistu, kannattaa harkita pormestarimallin siirtämistä vuoteen 2009, jolloin voidaan käydä pormestarivaalit.

Illalla käyn lenkillä lasten kanssa. Tomppa skeittaa, Vilja rullaluistelee, minä kävelen ja hölkkään. Elämänmuutokseni kesti tasan viikon, sitten se jotenkin repsasti. Mutta lääkäri varoittikin, ettei saa yrittää heti liikaa...

Torstai 28.4.

Tapaan Petri Ahoniemen aamulla. Hän tekee laajaa juttua pormestarista sunnuntain Aamulehteen työotsikolla "Tampereen Diili". Petri on sympaattinen toimittaja, joka kirjoittaa ilkeän suorasuisesti. Monet poliitikot inhoavat häntä, mutta minä pidän hänen tyylistään.

"Mitä Timo P. Nieminen lupasi sulle, kun niin pitkään juttelitte UKK-instituutissa?" hän aloittaa.

"Ai olitko sinäkin siellä?"

"En, mutta pormestari-sana kuului Aamulehden konttoriin asti."

Tähän tyyliin. Nyt eletään niitä viikkoja, jolloin jokainen porinapiiri rekisteröidään ja kaikki kahviseura on mahdollinen sopimuskumppani.

Tosiasiassa mitään vakavia keskusteluja eivät kokoomuksen ja demareiden edustajat ole vihreiden kanssa käyneet. Kolmosten Diili näyttää pitävän toistaiseksi, haluavat keskustella ensin keskenään. Toivottavasti eivät löydä sopua, vaan joutuvat ottamaan myös vihreät mukaan neuvotteluihin!

Pysyn iltapäivänkin Finlaysonilla, Il Fornossa on Kuntaliiton info parin viikon päästä Tampere-talossa järjestettävistä Kuntapäivistä. Haastattelen Kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjannetta kunta-valtiosuhteista ja kuntarakenneuudistuksesta. Yritän tentata häneltä kantaa, montako kuntaa Suomeen sopii, mutta en saa lukua irti. Tanskassa ollaan siirtymässä sadan kunnan malliin. Stakesin Markku Lehto esitti eilen uutisissa 20 kunnan mallia. Parjanne ei pidä kumpaakaan sopivana Suomeen, koska Suomi on haja-asutusmaa. Hän liputtaa sekä kuntaliitosten että kuntien yhteistyön puolesta. Hän ei pidä tarpeellisena luoda Suomeen uusia hallintotasoja seutuvaltuustojen tyyliin, vaan tekisi erilaisia alueellisia palvelupiirejä, joissa päätösvalta pysyisi peruskunnilla. Hän vähentäisi myös maakuntien määrää ja kokoaisi maakunnat kasvukeskusten ympärille.

Parjanteen ajatukset jäävät vähän epätarkoiksi, mutta ovat varmaan realistisempia kuin Lehdon heitot 20 jättikunnasta. Selkeintä olisi mennä kolmijakoon: valtio, maakunnat, kunnat. Kaikkiin valittaisiin vaaleilla päättäjät. Kuntien lukumäärä on varmaan pakko pudottaa puoleen nykyisestä. Kyse ei ole pelkästään pienten 1000-2000 asukkaan kuntien yhdistämisestä. Myös esimerkiksi Tampereen seutu on selkeä toiminnallinen kokonaisuus. Se pitäisi yhdistää suurkunnaksi, jossa olisi vaaleilla valittu valtuusto, yhteinen budjetti ja yhteiset hyvinvointipalvelu- ja maankäyttölautakunnat. Sen lisäksi voisi olla nykyisiä kuntarajoja mukailevia kunnanosavaltuustoja, jotka vastaisivat lähipalvelujen tuottamisesta. Seutukunta olisi tilaaja, kaupunginosavaltuustot tuottajia. Mutta enpä ole tätä mallia viitsinyt edes esittää seutuhallintoelimessä, sillä itsenäisyysaate on niin vahva, että kevyenkin seutuyhteistyön rakentaminen olisi saattanut päättyä siihen...

Lauantai 30.4.

Kolea vappu. Keskustori on silti täynnä rihkamakauppiaita ja juhlivaa kansaa. Käymme Irenen kanssa ostoksilla ja kahvilla kauppahallissa. Illalla teemme oman vappumarssin Kaukajärveltä Lukonmäen läpi Hallilaan sisareni Kirstin ja hänen miehensä Hepen luokse. Välillä pysähdymme maistamaan kuohujuomaa ja katselemaan Vihiojan juoksua ja ihmettelemään missä on "Karhupuiston" (nyk. Pyykkiojanpuiston) karhupatsas ja miten Lukonmäen opiskelijatalon takapihalla on edelleen perustamamme kasvimaa ja miten Lukonmäen kioskinmyyjä jaksaa edelleen myydä meille hampurilaiset kuten teki jo lähes 20 vuotta sitten.

Puolen yön aikaan nostamme maljat: olemme olleet Irenen kanssa kihloissa 25 vuotta!