Kunnallispolitiikan päiväkirja
2005

Viikko 16

Maanantai 18.4.

Väännän taas tarinaa Vihreään lankaan, tällä kertaa 1700 asukkaan Längelmäen ainoasta vihreästä valtuutetusta, kuvataitelija Paula Nurmisesta. Kävin hänen luonaan loppuviikosta kyselemässä, miten pienessä maaseutukunnassa vihreät on otettu vastaan. Hyvin on otettu, Paula sai 54 ääntä ja oli yksi äänikuningattarista. Hän on myös pienviljelijäyhdistyksen sihteeri, 4H-kerhojen vetäjä ja kyläaktiivi - luottamusta saa kun sitoutuu ihmisten elämään eikä esiinny besserwisserinä, oli hänen viestinsä. Maaseudulla vihreys on sisäsyntyistä, jokaisella tilalla on oma, hakkaamatta jätetty metsätilkkunsa, kierrätys ja luomu kiinnostavat. "Pitävätkö sinua viherpiipertäjänä?" kysyin. "Ehkä, ei se minua vaivaa, pidänhän yrttikurssejakin!" vastasi kivenveistäjä. Paula ei liiemmin harmitellut sitäkään, että hänen kunnallispoliitikon uransa ainakin Längelmäellä on jäämässä lyhyeksi, sillä kunta liitetään lähivuosina Oriveteen ja Jämsään. "Seitsemäs alijäämäinen vuosi tulossa, veroprosentti pitäisi nostaa 24:ään jotta talous tasapainottuisi. Längelmäkeä tulee ikävä, mutta sellaista jäsenmaksua en ole valmis maksamaan", hän tuumi realistisesti.

Illalla on valtuustoryhmän kokous. Paikalla on paljon väkeä ja kukin kertoo kokemuksiaan alkukauden lauta. ja johtokuntatyöskentelystä. Ensimmäiset kokoukset ovat olleet uusille jäsenille "taloon tutustumista", ja moni poliittinen käytäntö hämmästyttää. Esimerkiksi se, että eräissä lautakunnissa ei ole juurikaan tapana keskustella asioista - vain vihreät ja sitoutumattomat, ehkä vasemmistoliiton edustajat esittävät kysymyksiä ja kommentoivat, kokoomus ja sdp vaikenee. Ehkä he vain luottavat (omiin) virkamiehiinsä. No, on myös keskustelevia lautakuntia, kuten sotela ja kuvala. Paljon riippuu puheenjohtajasta, millainen henki lautakunnassa vallitsee. Vihreissä henki on hyvä, siitä jaksan iloita. Ilman positiivista ja iloista tiimiä tätä rekeä ei viitsisi vetää.

Keskustelemme myös toimintamallin uudistuksesta. Ratkaisujen hetki lähestyy. Peruskantamme on ennallaan: pormestari valittakoon heti suoralla vaalilla, välivaiheet ovat tarpeettomia. Apulaispormestareita olkoon kuusi, kuten tilaajalautakuntiakin. Ja valittakoon heidät suhteellisella vaalilla. Muu on vallan keskittämistä ja epädemokratiaa. Ihmisen ikävaiheisiin ryhmitetyt tilaajalautakunnat ovat ok, mutta suuri lähipalveluiden tuotanto-organisaatio epäilyttää meitä, kuten monia muitakin. Se on liian iso ja epämääräinen kakku. Selkeämmältä tuntuisi jakaa palvelujen tuotanto kolmeen osaan: sosiaali- ja terveyspalvelut, kulttuuri- ja sivistyspalvelut sekä yhdyskuntapalvelut. Silloin kunkin johtokuntiin kertyisi sen puolen asiantuntemus. Emme me poliitikotkaan Elmoja ole, jotka kaikki alat hallitsemme yhtä hyvin.

Ryhmän jälkeen istumme vielä uusien luottamushenkilöiden "mentoripalaverissa" Plevnassa. Juttelemme vihreän liikkeen historiasta, siitä mikä vuosien varrella on muuttunut ja taidetaan siinä muutama sana vaihtaa edessä olevasta puheenjohtajavaalistakin.

Tiistai 19.4.

Käyn yliopistolla pitkästä aikaa. Ympäristöpolitiikan kurssilaiset tekevät tutkimusta kaupungin liikenneosayleiskaavasta. Moneskohan tutkimus tämä lienee, johon saan osallistua? No, mielelläni pölötän ajatuksiani kaupunkisuunnittelusta.

Iltapäivän puudutan itseäni valtuustosalissa kaupungin osakeyhtiöiden hallitusten jäsenten koulutustilaisuudessa. Omistajaohjausta tehostetaan, Asko Koskisen putiikki on pannut toimeksi. On kiinnostavaa nähdä katsaus yhtiöiden talouteen ja tulostavoitteisiin. Vain kaupungin isot liikelaitokset, sähkö ja vesi, tuottavat miljoonia kaupungille. Mutta potentiaalia on muissakin. Olen aiemminkin ihmetellyt, miksi esim. Särkänniemi Oy ei maksa voitoistaan osinkoa kaupungille. Nyt sentään tuloskorttiin on merkitty rivi "osinko". Sillä kohden on vain toistaiseksi pyöreä 0, mutta kuulemma tavoitteena on, että voittoa tuottavat yhtiöt alkaisivat maksaa osinkoa. Minusta se on ihan oikein. Palvelutuotantoa pitää voida kustantaa myös liiketuotoilla, vaikka rahoitusvirkamiehet eivät siitä pidäkään.

Keskiviikko 20.4.

Kokousputkipäivä. Aamu alkaa seutuhallinnon ohjausryhmässä UKK-instituutissa. Seutuhallinnon malli alkaa olla viimeisiä paikkaviilauksia vaille valmis, samoin seutustrategia. Viime mainittu on aikamoista konsulttijargonia, mutta en ole jaksanut siitä kovin huolta kantaa. Pääasia että perusasiat menevät hyvään suuntaan: Tampereen seutu saa oman seudullisen hallintoelimen, jonka keskeisiä tehtäviä on maankäytön suunnittelu ja seudullisten palvelujen kehittäminen. Minusta se on jo aika paljon.

Ennen valtuustoa on seminaari toimintamallin uudistuksesta. Yllätyn, että se pidetään valtuuston suljettuna seminaarina, toimittajat pistetään valokuvien oton jälkeen pihalle. Arvostelen puheenvuorossani tällaista salaseurakulttuuria, juuri pormestarimallista keskustelun tulisi edustaa uutta avoimuutta. Kaupunginjohtaja katselee tiukasti ikkunasta ulos puheenvuoroni aikana. Keskustelussa Kari Hakarin laatikkoleikki saa aika rankkaakin kritiikkiä osakseen. Demareista osa vieroksuu apulaispormestareita, moni valtuutettu ei ymmärrä lähipalvelujen suurta kokonaisuutta ja Irene innostuu arvostelemaan koko tilaaja-tuottajamallia markkinaehtoiseksi "New Public Managementiksi". Skp:n Jari Heinonen panee vielä paremmaksi ja pitää koko hallinnonuudistusta oikeistolaisena vallankaappauksena.