Kunnallispolitiikan päiväkirja
2005

Viikko 12

Maanantai 21.3.

Suunnittelujaostossa pikaratikka-asia tosiaankin valtasi päähuomion, vaikka listalla oli varsinaisesti keskustan liikenneosayleiskaava. Olisin halunnut puhua siitäkin ja minulla oli liuta toivomuksia, mm. en hyväksy sitä, että Hämeenkadun jalkakäytävillä kiellettäisiin polkupyöräily. Asia pitäisi ratkaista rakentamalla pyöräkaista, kyllä se mahtuu kun mainoskyltit ja autojen parkkiruudut poistetaan Hämeenkadun pohjoiselta jalkakäytävältä. No, vääntö jäi seuraavaan kokoukseen, sillä pikaratikka vei huomion.

Hämmästyin, millainen tyrmäysisku RHK:n lausunto oli ollut. Itse pidän sitä neuvottelutaktisena vetona, saan asialle vielä tukea, kun Oras lähettää kesken kokousta tekstiviestin: lausunto ja sen saama reaktio on aiheuttanut jälkipyykkiä RHK:ssa. He eivät halua tulla leimatuiksi sopimusrikkojiksi, siitä ei ole kysymys. Kannustan kaupunginjohtajaa ottamaan suoraan yhteyttä RHK:n johtoon ja jatkamaan neuvotteluja niistä ehdoista, joilla pikaratikka mahtuu ratapihalle. Pöytään kannattaa nostaa myös matkakeskusasia.

Heilutan aika yksin taistelulippua kh:ssa, niin vasemmalla kuin oikealla puhutaan jo aikalisän puolesta. Ja vaihtoehtojen selvittämisestä. Minustakin voisi vielä tutkia sitä mahdollisuutta, että pikaratikka kulkisi keskustan läpi katuja pitkin. Hämeenkatu tai Satakunnankatu voitaisiin muuttaa joukkoliikennekaduiksi. Jos pikaratikka lipuisi rataverkosta Rautatienkadulle ennen rautatieasemaa, sen pysäkki voitaisiin tehdä rautatieaseman eteen ja matkakeskuksen idea toteutuisi silti!

Jos tästä sotkusta jotain iloa on, ehkä se on siinä, että vaihtoehtoisia ratkaisuja aletaan nostaa pöydälle. Tampereella on huono tapa suunnitella vain yhtä mallia asiassa kuin asiassa. Yllättävien mutkien ilmaantuessa ollaan silloin puilla paljailla.

Vaihdamme kokouksen kahvitauolla Pertun kanssa paikkaa, sillä minulla on kiire Kaukajärven yhteisötyön hallituksen kokoukseen. Siellä ei erikoista, mutta tilit täytyy saada tilintarkastajille ennen vuosikokousta. Mukava olla kotona jo seitsemältä, on niin valoisaa. Se on kevät!

Tiistai 22.3.

Pikainen pendelöinti maamme syrjäseudulle Helsinkiin. Haastattelen Pekka Sauria ja Kimmo Helistöä makkaratalon suojelusta. Pitääkö rumaakin suojella?! Keskustelu on kiintoisa ja nostaa esiin uusia teemoja rakennussuojelusta. Helsingissä on painopiste siirtymässä 1800-luvun rakennuksista 1900-luvun loppupuolen moderneiden rakennuksiin. Makkaratalon lisäksi esillä ovat 1960-70-lukujen lähiöt ja niiden ostoskeskukset, mutta myös Alvar Aallon suunnitteleman Stora Enson pääkonttorin julkisivu, joka ei kestä Suomen talvia, kuten ei Finlandiatalokaan. Entä tulisiko Hanasaaren käytöstä poistettu hiilivoimala suojella? Eniten puhumme kuitenkin Makkaratalon rampeista. Tulisiko yksi 1960-luvun autokaupungin keskeisin symboli säilyttää? Saurin mielestä ei, Helistön mielestä kyllä. Ympärille tulee kävelykatu, autorampit olisivat siinä Saurin mielestä näkymä- ja liikkumishaitta, Helistön mielestä kiinnostava ympäristötaideteos Ateneumin naapurina. Tässä asiassa kallistun Saurin kannalle...

Torstai 24.3.

Tikkutorstaina alkaa meidän perheen pääsiäisloma. Lähdemme huomenna Kokkolaan äitini luokse, pakastelaukussa Kauppahallista ostettu lampaanviulu ja Irenen leipomat kulitsat, pashat ja vatruskat. Pääsiäinen on meillä aika ortodoksinen juhla, ainakin ruokaperinteen puolesta! Myös ortodoksista pääsiäismessua on jotenkin hienoa seurata, vaikkakin vain televisiosta.