Kunnallispolitiikan päiväkirja
2005

Viikko 11

Maanantai 14.3.

Kaupunginvaltuusto istuu iltapäiväseminaaria UKK-instituutissa pohtimassa taas strategiaa. Nyt ote on jämäkämpi kuin viimeksi, jolloin kuunneltiin löysiä tulevaisuusvisioita. Kari Hakarin ja kumppaneiden laatima ja sujassa käsitelty ratekiapaperi saa kohtuullisen positiivisen vastaanoton. Hyvät palvelut halutaan mukaan visioon, samoin monessa puheenvuorossa toivotaan hyvän ympäristön ja kestävän kehityksen huomioon ottamista. Arvoihin halutaan demokratiaa ja osallistumista, myös suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa. Yhteisöllisyyskin vilahtaa yhden työryhmän kalvossa. Hyvä. Kiinnitän huomiota siihen ristiriitaan, että asukaskyselyssä nostettiin kaupungin tärkeimmiksi tehtäviksi hyvät palvelut ja kestävä kehitys, mutta kumpaakaan ei ole visiolauseessa mainittu. Minna Sirnö nostaa meidän työryhmässä nämä esille ja kiteyttää hyvin myös kaupungin strategisten päämäärien läpikäyviä arvoja: kansainvälisyys, tasa-arvo, ennaltaehkäisevä toimintatapa ja syrjäytymisen ehkäisy. Hyvä Minna!

Perttu Pesä menee kaupunginhallitukseen puolestani, joten ehdimme Irenen kanssa kotiin laittamaan lapsille ruokaa ennen illan valtuustoryhmää. Tuskailemme kokousten määrää, Meitä eivät kiusaa niinkään liikenne- kuin kokousruuhkat...

Valtuustoryhmässä vierailevat Tampereen Omaishoitajat kertomassa huolistaan. Omaishoidon tukeen varattu määräraha ei riitä edes niille, jotka ovat oikeutettuja tukeen (tukijonossa on 150 hakemusta, lisää rahaa tarvittaisiin 900 000 euroa - ja tämä tiedettiin muuten jo viime syksyn budjettineuvotteluissa, demarit ja kokoomus eivät vain halunneet lisätä tarvittavaa rahasummaa budjettiin, vaan suostuivat ainoastaan 150 000 euron lisäykseen). Omaishoitajien yhdistys tarvitsisi rahaa myös omaan palvelutoimintaansa, se pyörittää Raha-automaattiyhdistyksen tuella toimistoa, joka välittää omaishoitajille erilaista aputyövoimaa. Rahis aikoo lopettaa tuen, ellei kaupunki lisää omaa osuuttaan. Tuttu tarina, samaa kertoivat viime syksynä monet muutkin järjestöt. Kaupunki on käyttänyt viime vuosina Rahista paikkaamaan sosiaali-, terveys- ja kulttuuritoimen palveluaukkoja. Se ei jatkossa enää onnistu. Monia kehittämishankkeita on käynnistetty ja löydetty hyviä uusia toimintamalleja ennaltaehkäisevään työhön, mutta nyt ne pitäisi siirtää kaupungin tuen piiriin. Tässä on ison keskustelun ja ratkaisujen paikka.

Ryhmässä vierailevat myös ympäristöpäällikkö Kaisu Anttonen ja kestävän kehityksen projektipäällikkö Kirsi Hämäläinen. Pohdimme pitkään kaupungin ympäristöpolitiikan tilaa ja asemaa hallinnossa ja strategioissa. Ympäristöasioiden seuranta on tällä hetkellä heikosti järjestetty, kaupunginhallitus ei sitä kykene tai halua tehdä (itse olen siellä lähes ainut joka aihetta pitää esillä) ja ympäristöstrategian seurantaa ei ole jalkautettu ympäristö- ja rakennuslautakunnalle, outoa kyllä. Niinpä moni ympäristötavoite on kovin ontuen edennyt. No, positiivistakin tapahtuu. Kaavoitusyksikköön on pestattu ympäristöasiantuntija, vihreät saivat vakanssin tämän vuoden budjettiin. Siihen on valittu Antonia Sucksdorf ympäristövalvonnasta, onnea uuteen työhön! Ilmastostrategiaa aletaan tänä vuonna valmistella ja pohdimme, pitäisikö jatkossa tehdä myös perinteinen ympäristöohjelma, kun ensi vuodesta lähtien ei enää tehdä koko kaupunkia kattavaa ympäristöstrategiaa.

Tiistai 15.3.

Väsään aamulla valmiiksi PNewsin lehteen Pysäköintitalon 35-vuotistaipaleesta jutun. Sitten rustaan visiopaperia Kaukajärven yhteisötyön tulevista projekteista. Ja kiirehdin yhdistyksemme toimipaikkaan Naapurihuoneelle, jonne on tullut Ilkka Repo Raha-automaattiyhdistyksestä. Hän käy kerran vuodessa tsekkaamassa, mitä avustusrahoilla on saatu aikaan. Sympaattinen kaveri. Hän kertoo sen minkä olin eilen kuullutkin Omaishoitajien kertomana: Rahiksen mahdollisuudet rahoittaa järjestöjen hankkeita ovat heikentyneet - projekteja arvioidaan entistä tiukemmalla seulalla. Yritysten kanssa kilpailevia hankkeita tai kunnille kuuluvia hankkeita ei rahoiteta. Kerron, että haluamme jatkaa yhteisöllistä asukastyötä ja zoomata sitä erityisesti maahanmuuttajiin ja sellaisiin perheisiin, joilla on vaikeuksia toimeentulon, päihteiden tai muun elämänhallinnan kanssa. Muotoina ovat korttelituvat, kerhotoiminta, vertaisapu ja vapaaehtoistyö, neuvontapiste ja erilaiset kohtaamispaikat.

Toiminnanjohtajamme Päivi Metsola, Irene ja Heinivahon Matti lähtevät näyttämään Ilkka Revolle Kaukajärveä ja toimipisteitämme Haiharan Tallia, Kolunkadun kerhohuonetta ja Kaukajärven vapaa-aikataloa, mutta mun täytyy livahtaa kaupungille Pirkanmaan liiton edustajien kokoukseen. Kuntien edustajat valitsevat uuden maakuntavaltuuston. Kokous on muodollinen, sillä puolueet ovat sopineet kaikki valinnat etukäteen. Hyvä, ehdin kotiin samoihin aikoihin kun Tomppa pääsee koulusta.

Keskiviikko 16.3.

Päivä kuluu valtuuston kokoukseen valmistautuen. Lista on paksu, tottavie 269 sivua ja lisäksi muutama liite, kuten toimenpide-esitykset asunnottomuuden vähentämiseksi (olipa muuten pliisu esitys, ei mitään konkreettisia esityksiä). Arvelen, että porua nousee Tampere-talon remontin lisämäärärahasta. Virkamiehet esittävät, että se otetaan Koukkuniemen keittiön remontista, joka siirtyy ensi vuodelle. Aamulehti (ja Jukka Gustafsson) on jo hehkuttanut siitä. Soittelen virkamiehille ja kyselen taustoja. Vaikea saada kiinni ketään joka tuntee tai haluaa kertoa. Lopulta luulen ymmärtäväni mistä on kysymys: Keittiöremppa on viivästynyt, koska virkamiehet eivät ole päässeet yksimielisyyteen, saneerataanko vanha keittiö vai rakennetaanko uusi ja jos rakennetaan, minne ja kuinka suuri. Konsulttikaan ei päässyt selkeään johtopäätökseen, vaan suositti lisäselvityksiä. Asiaa viivästytti edelleen kaupungin ruokahuollon organisointi liikelaitokseksi. Tampereen Ateriaa synnytetään tohinalla ja uusi toimitusjohtaja on juuri valittu. Hän astuu toimeensa kesällä ja hänenkin sanaansa halutaan kuulla. Näin ovat virkamiehet asiaa pyöritelleet ja siksi valtuuston päätös aloittaa keittiöremontti tänä vuonna ei ehdi enää toteutua. Ja siksi rahat voidaan siirtää muualle ja aloittaa remppa vasta ensi vuonna.

Yritän illalla valtuustossa penätä, miksi tässä näin kävi, mutta en saa vastausta. Kaupunginjohtaja ei selvästikään pidä, kun tokaisen, että Koukkuniemen keittiö on kuin venäläinen ydinvoimala, se reistailee ja vaatii jatkuvaa huoltoa, hyvää ruokaa valmistuu, mutta laitos voi "räjähtää" milloin hyvänsä.

Toinen asia, jota yritän selvitellä, on Hatanpäänhovin kaava. Vanhaan kerrostalokortteliin Rantaperkiössä on tulossa neljä lisärakennusta. Kaava on monilta osin hyvin tehty, mutta asukkaat haluaisivat säilyttää vanhan punatiilisen piipun ja lämpökeskuksen. Siitä saisi vaikka asukastuvan. Tontti on kaupungin, talot VVO:n, joka haluaa tietysti mieluummin uuden kerrostalon kuin tuottamattoman lämpökeskuksen. Maakuntamuseon mukaan piippu ja lämpökeskus ovat paikallisesti merkittäviä ja säilyttämisen arvoisia, ne ovat muistumia ajasta ennen kaukolämpöä. VVO saa kaavamuutoksella yli 8000 neliötä lisärakennusoikeutta. Jos yksi talo jätettäisiin rakentamatta ja lämpökeskus ja piippu säilytettäisiin, lisärakennusoikeutta tulisi yhä yli 6000 neliötä. Minusta sekin olisi kohtuullista ja kannatan valtuustossa Jari Heinosen esitystä kaavan palauttamisesta uudelleen valmisteluun. Häviämme noin 48 vastaan 16.

Puhetta piisaa monesta muustakin asiasta aina iltakymmeneen saakka. Irene puhuu asunnottomuusohjelmasta ja ihmettelee, miksi Tampere on hakenut niin heikosti valtion tukirahoja erityisryhmien asuntojen rakentamiseen. Asuntotoimenjohtaja Pekka Hinkkanen myöntää tämän eikä oikein osaa kertoa, mistä se johtuu. Irene pohdiskelee Pia Viitasen kanssa, pitäisikö esimerkiksi Oma polku -projektin hakea kehitysvammaisten asuntohankkeelleen mieluummin rahaa Ympäristöministeriöltä kuin Raha-automaattiyhdistykseltä. Taas tämä sama problematiikka - Rahis vastaan kaupunki... (Oma Polku on Tesomalla toimiva kehitysvammaisten nuorten vanhempien alullepanema yhteisöllisen kehitysvammatyön koulutus- ja asumisprojekti, jota olemme budjettineuvotteluissa tukeneet mm. Pian kanssa).

Kommentoin KHO:n päätöstä Finlaysonin makasiinien kaavavalituksesta. KHO hylkäsi valitukset, makasiinit saa nyt purkaa. Kaava oli siis laillinen. Se ei kuitenkaan kerro mitään siitä, oliko kaava hyvä. Mielestäni ei ollut, sillä tuollaiset paikallista kulttuurihistoriallista arvoa omaavat rakennukset tulisi suojella asemakaavalla, vaikka laki ei siihen velvoita. Se että Tampereella ei niin haluta tehdä, kertoo siitä, että rakennussuojelun rima on liian alas asetettu. Sen kertoo myös se, että valittajina tässäkin asiassa olivat rakennussuojelun viranomaistahot, ympäristökeskus ja Museovirasto. Vetoan taas kerran: rakennussuojelussa tulisi siirtyä vastakkainasettelusta vuoropuheluun. Se edellyttää riman nostamista. Muuten edessä on taas pian uusi suojelukiista, esimerkiksi linja-autoaseman kortteleista.

Kokouksen aikana Juha Yli-Rajala jakaa pöydille ensi maanantain suunnittelukokouksen esityslistan liitteineen. Huomaan että siellä on keskustan liikenneosayleiskaavaluonnos ja siitä annetut lausunnot. Niihin sisältyy pommi: Ratahallintokeskuksen mukaan pikaratikat eivät mahdu ratapiha-alueelle. RHK esittää, että pikaratikka vietäisiin tunnelissa aseman alta. Pekka Paavola kiertää käytävillä kommentoimassa tyytyväisenä: tämä merkitsee kuoliniskua pikaratikalle. Virkamiesjohto on turhautunut ja pettynyt: Ratahallintokeskuksen kanssa on neuvoteltu myötämielisesti jo pari vuotta, lausunto on täydellinen yllätys. Lähdemme kotiin sekavissa mietteissä: Voiko RHK:n kanssa neuvotella uudesta ratkaisusta? Voiko radan alle mennä? Voisiko pikaratikka sittenkin kulkea keskustan läpi katuverkkoa pitkin - siitä on tehty tuore tutkimus Turussa ja asiaa selvitellään myös Espoossa. Nyt ei saa antaa periksi.

Torstai 17.3.

Sähköpostin selvittämisestä on tullut yhä työläämpää, se vie helposti koko aamupäivän. Ja suurin osa päivän postista päätyy suoraan roskakoriin. Ensin deletoin roskapostit, sitten ne keskusteluryhmien viestit, joita en seuraa. Niitä on yhä enemmän, sillä kuulun paitsi Tampereen vihreiden sähköpostilistoille, myös Pirkanmaan vihreiden ja Vihreän liiton listoille. Lisäksi seurailen Helsingin vihreiden listaa, jossa parhaillaan väitellään Makkaratalon säilyttämisestä. Nyt on avattu uusi keskustelufoorumi: valtuuston ja virkamiesten strategiafoorumi. Siellä keskustellaan kaupungin strategiauudistuksesta. Hienoa, tämä on ensimmäinen kerta, kun tällainen vapaa keskusteluareena muodostetaan valtuutetuille. Siellä voi käydä sisäistä, mutta puolueiden välistä keskustelua. Kumma ettei tällaista ole ennen tehty, valtuustolla pitäisi ilman muuta olla oma sähköpostilista, jossa voitaisiin ennen kokouksia keskustella esille tulevista asioista. Ehkä se lyhentäisi kokouspuheita. Joka tapauksessa se antaisi hyvän mahdollisuuden ryhmärajat ylittävään keskusteluun. Ehkä sitä siinä on pelätty ja siksi tällaisia foorumeita ei ole ennen luotu!

Kun selviän sähköpostiruuhkasta, livahdan maantieruuhkaan ja lähden Pirkkalaan seuturyhmän kokoukseen. Helsingissä on satojen autojen kolareita jäisen kelin takia ja kokouksen aluksi Seppo Rantanen kertoo, että Pauli Ruoholahti ja Minna Sirnö ovat joutuneet myös ketjukolariin. Paukun olisi pitänyt olla kokouksessamme. Onneksi kummallekaan ei ole käynyt mitenkään, mutta uusi auto on romuttunut. Taisi olla enkeli mukana autossamme, oli Paukku tokaissut.

Seutustrategia alkaa hahmottua. Minua riepoo, kun kommenttini kestävän kehityksen ottamisesta läpikäyväksi periaatteeksi ja hyvän ympäristön nostaminen turvallisuusajattelun osaksi eivät tunnu menevän konsulttien kalvoille. Olen seutuhallinnon ohjausryhmässä ainut vihreä ja sen huomaa... Pääsen sentään mukaan ryhmään, joka rupeaa rustaamaan seutuorganisaatiota.

Iltapäivän ajelen ympäri kaupunkia hakemassa Viljalle todistuksia hänen harrastuksistaan. Hän pyrkii Ilmaisutaidon lukioon ja arvelee, että pianonsoiton, kitaransoiton, jazzbaletin, seurakuntakerhojen, TPV:n tyttöjalkapallon, lentopallon, bändinsoiton ja Tampereen hiihtoseuran aktiivisena harrastajana todistuksista on apua. Toivottavasti.

Perjantai 18.3.

Aamulehti uutisoi näyttävästi: Ratahallintokeskus upotti pikaratikan. Aivan näin hälyttävä tilanne ei ole, tuo taitaa olla AL:n toiveajattelua. Mutta voi olla, että RHK:n lausunto tietää uusia vaikeuksia suunnitelmalle.

Taustalla voi olla se, mitä AL:n pääkirjoittaja osasi epäillä: taktikointi. Kun Tampere torppasi Matkakeskuksen, torppaa RHK nyt pikaratikkaa. Tampereen Matkakeskuspäätöksen taustalla oli paitsi linja-autoyhtiöiden haluttomuus siirtyä rautatiesemalle, myös kaupungin yritys tällä vedolla painostaa valtiota maksamaan osa Matkakeskuksesta. Nyt RHK iski takaisin. Se että kyse on todennäköisesti kovan luokan pelistä, ilmenee siitä, että RHK:n edustajat ovat koko ajan olleet suunnittelemassa pikaratikkaa. Jos pikaratikka ei mahdu ratapihalle, he olisivat kertoneet sen jo ajat sitten.

Perusteena lausunnossa käytetään lisääntyvää henkilöjunaliikennettä vuoden 2006 jälkeen. Kun Lahden oikorata valmistuu, vapautuu pääradalla tilaa ja sitä aiotaan käyttää junavuorojen lisäämiseen Helsingistä Tampereelle. Tämä on kuitenkin tiedetty jo vuosia - on epäuskottavaa, että RHK hoksaisi vasta nyt, että junavuorojen lisääminen estää pikaratikan.

No, tämä selviää aikanaan. Joka tapauksessa pikaratikan vastustajat käyttävät tilannetta hankkeen pysäyttämiseen.

Toivottavasti kaupungin johto pitää nyt päänsä kylmänä. Tässä on useita vaihtoehtoja:

A. Jatketaan neuvotteluja RHK:n kanssa niistä ehdoista, joilla pikaratikka mahtuu ratapihalle. Mukaanlukien matkakeskusasia. (Paras)

B. Selvitetään ratapihan alituksen kustannukset. (Kallis)

C. Selvitetään pikaratikan linjaaminen katutasossa läpi keskustan. (Halvin)

D. Lykätään hanke osaksi TASE 2025-selvitystä (Huonoin).

B-C -vaihtoehdot merkitsevät ilmeisesti aikalisää, hankepäätöstä ei voi tehdä tänä keväänä. A edellyttäisi poliittista tahtotilaa. Maanantaina kh:n suunnittelujaosto keskustelee asiasta. Paljon riippuu nyt Jarmo Rantasesta ja demareista. Sujassa on vasemmiston ja vihreiden enemmistö, toivottavasti se näkyy pikaratikalle myönteisenä ratkaisuna. Pikaratikkaa selvitetään parhaillaan myös Espoossa, Turussa ja Vaasassa. Olisi todella noloa, jos Tampere pysäyttäisi junan kesken matkan.

Tuomas soittaa koulusta. Hän on ottanut jääkiekkovarusteet, ja onkin sisäliikuntaa. Toiveajattelua sielläkin... Lupaan viedä ne koululle samalla kun lähden viemään Viljan viimeisen harrastustodistuksen. Tänään pitää jättää lukiohakemukset. Samalla tapaan Pekka Paavolan. Hauska nähdä, kuinka leveästi mies hymyilee...

Tampereen sitoutumattomien halua edistää yksityisautoilua ja vastustaa paitsi pikaratikkaa myös polkupyöräilyä hämmästyttää minua. Kangasalla sitoutumattomien ryhmä on ihan eri maata, he ovat niin vihreitä, ettei siellä ole valtuustoon päässyt kuin yksi varsinainen vihreä! No, Pekan kanssa on mukava rupatella, vaikka olisi eri mieltäkin. Tiuha kokousviikko päättyy Pysäköintitalon hallituksen istuntoon. Sielläkin vaihdetaan varmasti sana jos toinenkin niin Matkakeskuksesta kuin pikaratikasta. Pysäköintitalon johtaja Markku Hiltusella on aktiivinen ote Matkakeskusasiaan - onhan Matkakeskusta suunniteltu osin nykyisen P-Aseman paikalle. Vuosi sitten Riian matkalla väsäsimme Markun kanssa Pysäköintitalon lausuntoa Matkakeskukseen. Ideoimme rautatieaseman yhteyteen Matkakeskusta, jossa ei olisi tavara-asemaa, mutta kyllä bussien pysäkit. Se olisi kevyempi ja halvempi malli, mutta täyttäisi matkustajien tarpeet. Siinä voisi olla ratkaisun avain Matkakeskuskiistaan - ja välillisesti myös pikaratikkakiistaan!