Kunnallispolitiikan päiväkirja
2005
Viikko 10
Maanantai 7.3.
Eipä malttaisi palata töihin Sotkamon soilta ja jäiltä. Hiihtelimme Irenen kotiseudulla pienessä Laakajärven kylässä. Lunta oli metrin kerros, pakkasta mukavat kymmenen astetta ja aurinko paistoi. mutta hienoa oli hiihtää eilen myös Kaukajärven jäällä kevätauringon lämmittäessä. Välillä istuimme kahvilla Kristillan laiturilla, söimme eväsleipiä ja katselimme hiihtokansan monenkirjavaa ja iloista joukkoa.
Kaupunginhallituksen suunnittelujaostossa keskustellaan kaupungin strategian uudistamisesta. Nopea on ajan riento, neljä vuotta sitten täydelleen uusittu strategia uusitaan taas. Konsulttien tuoma Balance Score Card -metodi on osoittautunut liian raskaaksi kymmenine tavoitekortteineen ja jokaiselle toimialalle tehtyine alastrategioineen. Homma on mennyt paperinpyörittämiseksi.
No, kaikkea ei nyt panna uusiksi, mutta strategiaa tiivistetään, hyvä niin. eTampereesta ei enää puhuta, hanke kun päättyy tämän vuoden lopussa. Tietoyhteiskunnan sijaan uudeksi stiiknafuuliaksi on nousemassa "luova talous". Visioehdotuksen mukaan "Tampere on kansainvälisen luovuuden ja osaamisen kasvukeskus". Toivottavasti 10 vuoden kuluttua näin on. Kaupungin arvoiksi ehdotetaan asukas- ja asiakaslähtöisyyttä, kumppanuutta ja yhteistyötä, rohkeaa aloitteellisuutta ja kestävää kehitystä. Kyselen, missä on tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja demokratia, ne ovat kuitenkin kunnan toiminnan kivijalat.
Jännä nähdä, miten strategiaehdotus otetaan vastaan valtuuston seminaarissa ensi maanantaina. Voi olla että lennokkaat visiot palaavat lähemmäksi maan kamaraa.
Kaupunginhallitus jatkaa strategia-asioilla päivittämällä kuluvan strategian tavoitteet tälle vuodelle. Otan esille asunto- ja ympäristöstrategioista muutaman kohdan. Verrattuna Helsinkiin Tampereen asuntotavoitteet painottuvat selvästi enemmän omistusasuntoihin ja kerrostaloihin. Helsingissä vuokra-asuntojen ja pientalojen osuus on suurempi. Pienasuntoja voidaan rakentaa enemmän, koska siellä kaavoitetaan nykyään tiivis-matala-periaatteella (TIIMA) asuinalueita. Tampereella siitä on puhuttu, mutta se ei vielä näy asunto-ohjelmassa eikä juuri kaavoissakaan, saati asuinympäristössä. - Mitä TIIMA voisi olla? Katso kuvia vanhasta Amurista tai nykyisestä Puu-Raumasta... Helsingissä Myllypuron uusi puutaloalue ja Lahdessa Kariston kaupunginosa on kaavoitettu vähän tähän tapaan.
Ympäristötavoitteista aika moni on jäänyt toteutumatta. Laskin, että 35 tavoitteesta 12 eli kolmasosa on toteutunut heikosti. Mistähän se johtuu? Mieleen tulee kaksi syytä: kestävän kehityksen asiat on siirretty ympäristötoimesta keskushallintoon ja siellä ne ovat jääneet yleisen strategia- ja toimintamalliuudistuksen jalkoihin. Ympäristölautakunta on lakkautettu ja uuden ympäristö- ja rakennuslautakunnan sekä ympäristöpäällikön toimivaltaa on supistettu. On vakava juttu, jos muutokset heikentävät ympäristöasioiden hoidon tasoa Tampereella.
Illalla käymme Irenen kanssa vielä Tampereen vihreiden toimistolla palaverissa, johon on kutsuttu kaikki maakuntavaltuuston vihreät jäsenet. Mietimme taktiikkaa keskiviikon maakuntavaltuustoon. Siellä on tarkoitus hyväksyä maakuntakaava neljä vuotta kestäneiden valmistelujen jälkeen. Päätämme äänestyttää neljästä asiasta: uusista hypermarketeista, Ruoveden ja Virtain jätteenkäsittelyalueiden varauksista, Pälkäneen tekopohjavesialueen varauksesta ja kolmostien oikaisusta välillä Puskiainen-Pirkkala.
Tiistai 8.3.
Turhauttava päivä. Pitäisi tehdä Pysäköintitalon lehteen 35-vuotisjuttu, mutta aika menee koheltaessa kaupungilla. Ryhmä 20 palaveeraa kaupungintalolla. Tsekkaamme, miten luottamuspaikkojen jako on onnistunut. Kaikki ei mennyt aivan siten kuin uumoiltiin, emme esimerkiksi tienneet vaalien jälkeen, että Tampere-talon ja Särkänniemen hallintoneuvostot lakkautetaan. No, ne ovatkin olleet aikalailla turhia elimiä, ei jää harmittamaan, mutta tietysti asia harmittaa niitä ihmisiä, joille paikat oli luvattu. Itse olen tyytyväinen, että vihreät saivat edustajan Tampere-talon hallitukseen, kun kaupunginhallitus päätti eilen valita sinne 7 jäsentä aiemman kuuden sijaan. Ehdokkaamme on Per Ashorn, joka tuo tärkeän linkin yliopiston, keskussairaalan ja Tampere-talon välille.
Iltapäivällä istun pari tuntia Kauko Tuovisen luona Viinikassa. Valmistelemme Vastedes ry:n 20-vuotishistoriikkia ja selailemme papereita vihreiden nuoruusvuosilta 1980-luvulta. Päätämme, että vihreiden alkupamaus Tampereella on ollut vuosi 1981: silloin julkaistiin vaihtoehtoliikkeiden Haamulehti ja vallattiin kauppahallin virastotalo. Ensimmäisiin eduskuntavaaleihin osallistuttiin 1983, kolmen ehdokkaan joukon muodostivat luonnonsuojelija Terttu Laurila, Amnesty-aktiivi Anna Luntinen ja minä. Valtuustoon noustiin seuraavan vuoden kuntavaaleissa, ensimmäisen vihreän valtuustoryhmän muodostivat Anne Brax, Satu Hassi, Liisa Ihalainen ja Markku "Myrkky" Martin. Selailemme vuoden 1984 lehtileikkeitä, varsinkin Kansan Lehden toimittajan Lasse Eskosen jutut naurattavat meitä: "Vihreiden lista tehtiin Hämeen Yhteistyön toimituksessa" - Minä olin tuona vuonna Hämyrin kesätoimittaja! Voi niitä aikoja...
Pitäisi vielä ehtiä seurakunnan ympäristöryhmän kokoukseen, mutta jotenkin tuottamattoman turhauttavalta tuntuva päiväni tyssää Viinikan kirkon kupeeseen. Kurvaan autoni Tuovisen pihalta lähtiessäni lumen peittämään ojaan, eikä se nouse sieltä kuin tunnin kuluttua hinaajan vetämänä. 80-luvulla näin ei olisi käynyt, olisin ollut polkupyörällä liikkeellä...
Keskiviikko 9.3.
Koko päivä humahtaa maakuntavaltuuston istunnossa kaupungintalolla. Valtuusto kokoontuu harvoin ja äänestää vielä harvemmin. Se on aikamoinen kumileimasin, mutta nyt sentään puhutaan, onhan käsillä ehkä tämän elimen tärkein asia: maakuntakaava. Olen kaavan sisältöön kohtalaisen tyytyväinen: siinä on esimerkiksi kaikki luonnonsuojelualueet, valtakunnalliset ls-ohjelmat, Natura-alueet, kulttuurimaisemat sun muut ympäristön kannalta tärkeät kohteet merkitty ja niiden kehittämiselle annettu ohjeet. Toteankin, että luonnonsuojelullisesti kaava edustaa hyvää tasoa. Ongelma on siinä, että ympäristöarvoja ei muuten ole noteerattu riittävästi. Ristiriita talouden ja ympäristön välillä näkyy esimerkiksi uusina aluevarauksina hypermarketeille Nokian Kalkkuun ja Ylöjärvelle. Molemmat hyperit osoitetaan läntisen ohitustien risteysalueille, missä ei ole asutusta ympärillä. Hyväksyn hyperit, mutta vain asutustaajamissa, missä on väestöpohja lähietäisyydellä ja hyperiin pääsee hyvin pyörillä ja joukkoliikennevälineillä. Näitä ehtoja ei varsinkaan Kalkku täytä.
Sama ristiriita näkyy Ruoveden ja Virtain jätekeskusten varauksissa. Molemmat ovat yksityisten yritysten suurhankkeita, jotka kilpailevat kuntien järjestämän jätehuollon kanssa. Niiden sijainti on onneton: koko etelä-Suomesta aiotaan rahdata jätteitä kauas maaseudulle ja sieltä taas takaisin hyötykäyttökohteisiin. Turhaa rekkarallia. Lisäksi jopa puolet Ruoveden laitoksen jätteistä aiotaan loppusijoittaa alueelle. Sinne tulisi Tarastenjärven kokoinen kaatopaikka. Pähkähullu hanke, jolle ei missään nimessä pitäisi antaa sen paremmin ympäristölupaa kuin varausta maakuntakaavaan.
Kolmas asia, missä ristiriita näkyy, on Pälkäneen tekopohjavesihanke. Sitä kyllä perustellaan ympäristösyillä ja niin teki maakuntavaltuustossa demareiden Matti Leinonenkin: pintavesi rehevöityy, siksi tarvitaan tekopohjavettä. Ajattelu on nurinkurista: meidän pitää huolehtia pintavesien puhtaudesta niin, että niitä voidaan käyttää myös raakavesilähteinä. Meillä on nyt hyvälaatuinen juomavesi ja on ihan ok, että noin puolet käyttövedestä tulee pintavesistä, toinen puoli pohjavesistä. Pohjavedet ovat arvokas raaka-aine eikä ole ekologista ideaa siinä, että vessojen ja teollisuusprosessien huuhteluvetenä käytetään maailmanmitassa äärimmäisen arvokasta pohjavettä. Ei tekopohjavesikään ole sinänsä huono keksintö, siinähän luonnon soraharju tekee sen suodatustyön, minkä kemikaalit käytettäessä pintavettä. Pälkäneen tekopohjavesilaitos olisi kuitenkin erittäin suuri ja aiheuttaisi paikallisia ympäristöhaittoja. Kunta ja asukkaat vastustavat sitä yksissä tuumin. Koska Tampereella tai Valkeakoskella ei ole sille lähitulevaisuudessa välttämätöntä tarvetta, minusta hanketta voisi siirtää ja miettiä vielä vaihtoehtoja.
No, näistä puhumme kolmisen tuntia. Häviämme kaikki äänestykset selvin numeroin. Demarit, kokoomus ja keskusta ovat tehneet ryhmäpäätökset tukea kaavaa ja saamme vain hajaääniä sieltä täältä. Ruoveden jätekeskuksen aluevaraus hyväksyttiin äänin 56-16, Pälkäneen tekopohjavesivaraus 54-14, hyperit 64-7 ja valtatie 3:n oikaisu 59-11.
Kokoomuksen ja demareiden edustajilla oli kova tarve selittää, että maakuntakaavassa ei näitä asioita ratkaista, vaan hankkeista on erilliset lupakäsittelyt ja vaikutusarvioinnit. Maakuntahallituksen puheenjohtaja Risto Koivisto (sd) hehkutti jopa, että emme elä sosialismissa, jossa poliitikot päättävät, minne kaupan saa perustaa. Maakuntakaavan tulee olla "salliva". Näin tietysti on, mutta kyllä kaavoitus on yhä valtion, maakuntien ja kuntien tehtävä ja poliitikkojen tulee edustaa yleistä intressiä, ei esim. kaupan tai yksityisen jätebisneksen intressejä. Minusta tuntuu, että tässä asiassa minä olen demari, Koivisto porvari.
Perjantai 11.3.
Toimintamallin uudistustoimikunta istui puoli päivää Varalan saunalla Pyhäjärven rannalla ja puhui kahdesta asiasta: logistiikkakeskuksesta ja pormestarimallista. Saunaan ja uimaan emme ehtineet, mutta aurinko paistoi ja luminen Pyhäjärvi kimmelsi kauniisti.
Logistiikkakeskus tai hankintakeskus on Asko Koskisen vetämä hanke EIKÄ se koske vain tavaroiden hankintaa ja kuljetusta, vaan on yllättävän suurisuuntainen suunnitelma KAIKKIEN hankintojen (koskien myös palveluja) keskittämiseksi yhden yksikön ja konsernihallinnon alaisuuteen. Eli siis myös koulutoimen ja sosiaali- ja terveystoimen palvelut ja materiaalit kilpailutettaisiin ja hankittaisiin logistiikkakeskuksen kautta. Esim. vanhusten palvelutalon tai vammaiskuljetusten tai lastensuojelun sijaiskotien tai hammashoidon tai yksityisten päiväkotien tai keittiöiden ruokatarvikkeiden tai vessapaperin ostot tekisi logistiikkakeskuksen hankintatiimit. Se kilpailuttaisi ja myös päättäisi hankinnan. Tilaajalautakunnat tekisivät toki toimeksiannot, eli määrittelisivät mitä tilataan ja (ilmeisesti) myös millä kriteereillä. Hankintatiimeissä olisi kunkin toimialan asiantuntijat - eli tavallaan hankintaihmiset siirrettäisiin toimialoilta konsernihallinnon alaiseen logistiikkakeskukseen.
Tähän liittyy myös varastojen keskittäminen muutamaan isoon terminaaliin ja toimialoilla tapahtuneiden suorien hankintojen radikaali vähentäminen. Keskittämisen on laskettu tuovat n. 12 miljoonan euron hyödyt. Hankintojen yhteismäärä kaupungissa on about 600 miljoonaa euroa!
Asiassa on puolensa ja puolensa. Käytin aika kriittisen puheenvuoron, jossa epäilin erityisesti soten palvelujen hankinnan siirtämistä logistiikkakeskukselle - muistutin miten kävi Hesassa kun vammaiskuljetukset keskitettiin: kehitysvammaiset seisoivat tuntikausia lumihangessa, kun taksia ei koskaan tullutkaan tai kuski jätti heidät väärään paikkaan ilman hoitajaa. No, materiaalilogistiikan keskittämistä en pitänyt pahana, tosin korostin sitä että siinäkin tulee turvata paikallisten toimittajien, pientoimittajien ja ympäristöystävällisten tuottajien mahdollisuudet kansainvälisiä jättejä vastaan.
Monia hyviä puoliakin on, kuten säästöt, hankintojen ammatillisen osaamisen paraneminen ja avoin kilpailutus, joka poistaa "hyvä veli, ostanpa taas sinulta pari asemakaavaa..." -käytännöt.
Pormestarimallia esitellään varmaan lauantain Aamulehdessä. Siksi tässä vain muutama huomio:
- Kannatin ainoana poliitikkona suoraa kansanvaalia. Pekka Paavola vastusti koko pormestarimallia, mutta jos siihen mennään, kannatti suoraa vaalia. Muut kannattivat valtuuston valitsemaa pormestaria. Kiinnostavaa on, että nyt laajaa kannatusta sai se, että valinta pitää tehdä valtuutettujen joukosta. Mutta kuten Aamulehti seuraavana päivänä kertoi, ainakin Ruoholahti ja Virtanen ajattelevat, että eka kerralla tästä voitaisiin tehdä poikkeus (=Jarmo Rantanen pormestariksi 2007-08...).
- Apulaispormestarit valittaisiin SUHTEELLISELLA vaalilla, tämä oli kirjoitettu Rantasen luonnokseen. Tämä tarkoittaisi sitä, että ryhmä 20 saisi yhden apulaispormestarin. Tähänkin täytyy suhtautua suurin varauksin. Joko kyse on aidosta eleestä tai taktiikasta, jolla haetaan laajaa konsensusta mallin taakse. Kun henkilövalintojen aika tulee, suhteellisuus unohdetaan. Vihreille kuuluisi kolmanneksi suurimpana ryhmänä ilman muuta yksi apulaispormestarin paikka.
- Apulaispormestarit johtaisivat kuutta tilaajalautakuntaa, mutta eivät kuuluisi kaupunginhallitukseen. Lautakuntien jäsenet koostuisivat valtuutetuista, eli mentäisiin valiokuntamalliin. Se on minusta ihan jees, mutta kyllä kuusi superlautakuntaa tarvitsisivat jokainen pätoimisen puheenjohtajan. Silloin valtuuston rooli korostuisi riittävästi ja virkamiesvalta vähenisi.
- KJ:n ja akj:n virat lakkautettaisiin. Esittelijöinä toimisivat kh:ssa konsernihallinnon johtajat, joiden valta kasvaisi aika tavalla. Kaksi akj:aa siirrettäisiin alkuvaiheessa tuottajapuolen johtajiksi, toinen hyvinvointipalvelujen, toinen yhdyskuntapalvelujen johtajaksi. (Mihin se kolmas akj menisi? kysyin, mutta en saanut selvää vastausta.)
- Uusia johtokuntia perustettaisiin tuottajapuolelle useampia, mm. kulttuuripalveluihin ja hyvinvointipalveluihin. Mielenkiintoinen on esitys lähipalvelujen johtokunnasta, jonka alla olisi iso kakku: peruskoulut, kirjastot, neuvolat, avoterveydenhoito, nuorisotyö... Tämä on uutta Suomessa ja ehkä maailmallakin: siirryttäisiin sektorihallinnosta laaja-alaiseen prosessihallintoon, jossa jokainen lautakunta vastaisi tiettyjen asukasryhmien kaikista hyvinvointipalveluista.
- KAIKKI kaupungin palvelut siirtyvät 2007 tilaaja-tuottajamalliin. Tämä kuvastaa mallin laatijoiden ehkä turhankin suoraviivaista oppikirja-ajattelua. New Public Management, eli uuden julkisjohtamisen malli tuodaan kaikkeen kaupungin toimintaan, vaikka kaikkia palveluja ei aiotakaan kilpailuttaa eikä esim. peruskoulupuolella tai monissa sosiaalipalveluissa ole markkinoita.
- Malli edellyttäisi kokeilulainsäädäntöä. Suomessa ei voi nykylain mukaan hajauttaa sosiaali- ja terveyspalvelujen hallintoa usealle lautakunnalle. Myös pormestarimalli edellyttäisi kokeilulakia.
Tampereella menee nyt lujaa - tai ainakin johtavilla virkamiehillä. Pysyvätkö luottamusmiehet perässä, saati pystyvätkö johtamaan uudistusta, sen näemme tänä keväänä. Ennustan että muutosvastarinta kasvaa. Sekin on hyvä, koska suuri hyppäys vaatii hyvät perustelut ja kunnon keskustelun. Toivottavasti muutosvastarinta ei kuitenkaan ole vanhassa pitäytymistä, vaan muitakin vaihtoehtoja etsittäisiin. Olen kuullut, että esim. Ruotsissa on joissakin kunnissa jo osittain luovuttu kaiken kattavasta tilaaja-tuottajamallista.
