Kunnallispolitiikan päiväkirja
Maanantai 22.11.
Valtuustoryhmässä on tavallista kiinnostavampaa ohjelmaa. Haastattelemme viittä kandidaattia apulaiskaupunginjohtajan virkaan. Viisi konsultin testaamaa ehdokasta käy viidentoista minuutin esittelyssä ja tentissä kussakin ryhmässä. Kyselemme kaikilta, miksi ovat hakeneet virkaa, miten haluaisivat kehittää sosiaali- ja terveystoimea, millaisia johtajia ovat jne. Näytelmä kulkee käsikirjoituksen mukaan. Ainut särö tuli viime viikon lauantain Aamulehdessä, jossa Petri Ahoniemi uutisoi, että akj:ksi on jo valittu Päivi Sillanaukee. Muita pääehdokkaita kuulemma olivat Seppo Prunnila ja Per Ashorn. On jo valittu. Ja valtuuston kokous on vasta keskiviikkona!
Että sellaista demokratiaa. Sitä voisi kutsua Tampereen malliksi. Kaksi suurinta puoluetta, jotka nipin napin saavat yli 50 prosenttia äänistä, jakavat 100 prosenttia vallasta. Eikä siihen tarvita valtuuston kokousta, ei edes valtuustoryhmiä. Riittää, kun suurimpien puolueiden ryhmyrit sopivat, kuka valitaan. Näytelmällä on Tampereella aina myös epävirallinen käsikirjoitus, "salaiset kansiot".
No, virallinen käsikirjoitus etenee mallikkaasti. Keskustelemme vihreiden ryhmässä ehdokkaiden ansioista ja toteamme, että kaikki kolme kärkiehdokasta, Prunnila, Sillanaukee ja Ashorn, ovat erilaisia, mutta kaikki päteviä tehtävään. Päätämme esittää Per Ashornia, koska hänellä on paras koulutus ja hän on sellainen demokraattinen muutosjohtaja, jota tehtävä edellyttää. Lisäbonuksena olkoon hänen vihreytensä - apulaiskaupunginjohtajien virat ovat niitä harvoja poliittisia virkoja, joissa jäsenkirjalla on minunkin mielestäni väliä. Kaupungin johtajistossa on vain demareita ja kokoomuslaisia, demokratian nimissä sinne tarvitaan muutakin värisävyä.
Kokouksen jälkeen kuulen, että kokoomus, demarit ja vasemmistoliitto ovat päättäneet tukea Päivi Sillanaukeen valintaa. Enpä yllättynyt. Huvittavaa on se, että jotkut demarit sanovat minulle, että heidän ryhmässään Prunnilalla ja Ashornilla on kannatusta, mutta koska "paikka on kokoomuksen", ryhmä tukee heidän ehdokastaan.
Miten niin "paikka on kokoomuksen"? Minusta tällainen johtavien virkojen läänittäminen sulle mulle -tyylillä on demokratian halveksuntaa. Hyväksyn sen, että kaupungin ylimmän johdon valinnassa - mutta vain siinä - pätevyyden lisäksi otetaan huomioon poliittinen edustavuus. Nimenomaan siten, että kaikilla valtuuston merkittävillä ryhmillä olisi edustus ylimmässä johdossa. Tampereella se tarkoittaisi sitä, että seitsemästä johtavasta virasta (kaupunginjohtaja, kolme akj:tä ja kolme konsernijohtajaa) kokoomuksella olisi kaksi, demareilla kaksi, vasemmistoliitolla yksi, vihreillä yksi ja sitoutumattomilla yksi.
Nyt demareilla on viisi ja kokoomuksella kaksi. Muilla ei yhtään.
Tiistai 23.11.
Kirpeä aamukävely pikkupakkasessa. Se herättää mukavasti. Tänään täytyisi keksiä juttuaihe Kehittyvään kauppaan. Olen kirjoittanut sinne kaupan ympäristöasioista jo kymmenen vuotta. Juttujen kirjoittaminen on helpompaa kuin hyvien aiheiden keksiminen. No, eiköhän se päivän mittaan selkene.
Avaan koneen jo ennen kahdeksaa, sillä olen luvannut haastatella HKL:n johtajaa Matti Lahdenrantaa. Teen Vihreään lankaan juttua bussiliikenteen alamäestä. Kaikissa suurissa kaupungeissa bussien matkustajamäärät ovat laskeneet 2000-luvulla. Jututan myös Turun joukkoliikennejohtaja Erkki Airaksista ja TKL:n toimitusjohtaja Matti Rainiota.
Alamäkeen on yleisiä syitä, kuten henkilöautojen määrän kasvu ja yhdyskuntarakenteen hajauttaminen, erityisesti työpaikkojen ja kauppojen siirtäminen pois kaupunkien keskustoista niiden laidoille. Mutta on myös erityisiä, viime vuosiin vaikuttaneita syitä, kuten kuntien myöntämän joukkoliikennetuen alasajo ja käytettyjen autojen tuonnin vapauttaminen. Jälkimmäinen on lisännyt perheiden kakkosautoja, eli se bussissa matkustanut rouva on saanut oman auton. Edellinen on johtanut lipun hintojen nostamiseen ja se taas on heikentänyt bussien kilpailukykyä. Lahdenrannan mukaan peukalosääntö on sellainen, että kun lipun hinta nousee prosentilla, matkustajamäärä putoaa 0,3 prosenttia.
Siksi vihreät esittivät Tampereen valtuuston budjettikokouksessa kaupungin ns. tariffituen nostamista 200 000 eurolla, eli saman verran kuin kokoomus, demarit ja vasemmistoliitto halusivat sitä laskea. Tampereella maksetaan vain 23 % tukea joukkoliikenteen kustannuksista, Turussa tuki on yli 30 % ja Helsingissä noin 50 %. Se on jotenkin ymmärrettävää, että autoilijoiden etujärjestö kokoomus kurittaa liikennelaitosta, mutta sitä ihmettelen, miksi sen tekee myös tamperelainen vasemmisto.
Kun saan jutun valmiiksi, kiiruhdan Pirkanmaan liiton valtuuston kokoukseen - tunnin myöhässä. Harmittaa, sillä kokouksessa on juuri äänestetty puheenjohtajiston vuosipalkkioiden korotuksista. Vihreät ja sitoutumattomat vastustivat kaksin-kolminkertaisia korotuksia. Vähempikin olisi riittänyt. Tämä ei ole hyvä esimerkki kuntalaisille ja kunnan työntekijöille, joilta vaaditaan säästöjä säästöjen perään.
Keskiviikko 24.11.
Aamu alkaa aamukävelyllä, aamukahvilla ja Aamulehdellä.
Pormestarikeskustelu jatkuu. Harri Jaskari esitti sunnuntaina Riitta Varpea ensimmäiseksi pormestariksi - vastavetona Jarmo Rantaselle, jota Pauli Ruoholahti on esittänyt pormestariksi. Tämän aamun lehdessä Ruoholahti ihmettelee, miksi kokoomuksen puoluesihteeri Harri Jaskari "sekaantuu" Tampereen pormestarikeskusteluun. Ikään kuin Jaskari ei kaupunginvaltuutettuna voisi puhua asiasta. Kun argumentit loppuvat, ilkeily alkaa.
Toivottavasti kokoomus ja demarit eivät ole sopineet pormestariasiasta, vaan siitä käydään aito debatti ja myös muut ryhmät voivat vaikuttaa asiaan. Kaupungin ykkösjohtajan valinta ei ole minkään ryhmän tai edes niukan enemmistön yksinoikeus. Nimiin ja myös puoluekantaan on kaikilla valtuustoryhmillä oikeus ja velvollisuuskin ottaa kantaa.
Oletan kuitenkin, että kokoomus ja sdp ovat sopineet asiasta osana vaalien jälkeistä vallanjakoa. Sopimusta ei ole vielä viety valtuustoryhmiin, vaan se on Ruoholahden ja Seppo Rantasen ja kenties muutaman muun asiaan vihityn välinen diili. Sopimuksen mukaan ykkösjohtajan virka pysyy demareilla tämän vaalikauden ajan. Kokoomuksen on siihen helppo suostua (Jaskarin ärhentelystä huolimatta), koska Jarmo Rantasen virkakausi jatkuu vuoteen 2009 saakka. Titteli vain muuttuu kaupunginjohtajasta pormestariksi. Vastineeksi kokoomus saa tänä iltana Vesa Kauppiselta vapautuvan apulaiskaupunginjohtajan viran ja siihen valitaan Päivi Sillanaukee.
Torstai 25.11.
Ja niinhän siinä kävi. Vaikka hyvä tyyppi Päivi on, edustaa uutta porvarillista polvea, jonka kanssa on helppo löytää yhteinen sävel. Ehkä se on sukupolvikysymys, ehkä myös poliittiseen kulttuuriin liittyvä kysymys. Päivi toimii verkostomaisesti, jolloin yhteistyötä ei rajoiteta valta-akselin jäseniin, vaan yhteistyötä tehdään kaikkien niiden kesken, joilla on yhteinen näkökulma asioihin. Per Ashorn ja Seppo Prunnila saivat myös paljon kannatusta ryhmistä, mutta molemmat vain 9 ääntä - sitä se ryhmäkuri teettää. Jos äänestys olisi ollut täysin vapaa, lopputulos olisi ollut paljon tasaisempi.
Istun hotelli Ramadan tylsissä kokoustiloissa sixpackin seminaarissa. "Sixpack" on kuusi suurinta kaupunkia ja koolla on hallitusten ja valtuustojen puheenjohtajisto - tai osa siitä. Turkulaiset ovat kokonaan poissa, eivät boikotoi Tamperetta, vaan reissaavat Brysselissä. Kuuntelemme alustuksia strategiatyöstä, mutta käytäväkeskustelut liikkuvat ajankohtaisissa luottamuspaikkavalinnoissa. Puhelimet pirisevät ja neuvonpitoa käydään kesken kokouksen. On mielenkiintoista verrata eri kaupunkien käytäntöjä. Tampere osoittautuu vanhoilliseksi neuvottelukulttuuriltaan.
Oulussa, Espoossa, Vantaalla ja Helsingissä luottamuspaikat jaetaan kaikkien puolueiden neuvonpidossa. Toki niitä edeltävät epäviralliset palaverit eri puolueiden välillä. Mutta taktisia vaaliliittoja ei tehdä, kuten Tampereella. Paikat jyvitetään ryhmien suuruusjärjestyksessä ja kaikki ryhmät, pienimmätkin, saavat osansa luottamuspaikoista. Espoossa on käytössä oikein matemaattinen malli. Jokainen paikka on pisteytetty. Ensin jaetaan kaupunginhallitus, sitten isot lautakunnat, sitten pienemmät elimet. Jokaisella ryhmällä on paikkojensa mukainen pistemäärä käytettävissä, jos sitä ei käytä kaupunginhallituspaikkaan, saa enemmän lautakuntapaikkoja.
Espoolaiset ovat perustaneet valtuuston päätöksellä oikein paikkajakotoimikunta, jossa on yksi edustaja jokaisesta ryhmästä. He saavat siis kokouspalkkiot luottamuspaikkaneuvotteluistakin!
Espoon kuntademokratiassa olisi oppimista Tampereellakin. Siellä on myös ryhmyreistä koostuva neuvottelukunta, joka kokoontuu ennen kaupunginhallituksen ja -valtuuston kokouksia tsekkaamaan, mitä muutosesityksiä eri ryhmistä tulee. Tampereella ei ole säännöllistä neuvonpitoa muuta kuin demarien ja kokoomuksen ryhmyreiden kesken. Vallankäytön avoimuus on tamperelaisessa kuntapolitiikka ollut aina epäilyttävää.
Perjantai 26.11.
Kuutosten seminaari jatkuu. Puramme työryhmien tuloksia. Aiheena oli kuntien strategiatyön ja poliittisen johtamisjärjestelmän kehittäminen. Aika samanlaisia johtopäätöksiä tulee eri ryhmistä: Päättäjien on ohjattava valmistelua nykyistä varhaisemmassa vaiheessa (esim. budjettikehyksistä tulisi käydä lähetekeskustelu valtuustossa ennen kuin kh sen hyväksyy), valmistelussa tulisi olla useampia vaihtoehtoja (esim. isoista kaavahankkeista tai palvelujen tuottamistavoista), On sovittu -klikit tulee purkaa niin poliitikkojen kuin virkamiesten keskuudessa, kaupunkistrategian seurantaa tulee tehostaa ja tulosmittareita kehittää, jotta strategia ei jää sanahelinäksi, valtuustoryhmille tulee antaa riittävät resurssit osallistua päätöksentekoon (Tampereen pormestarimalli ja tilaaja-tuottaja-malli herättävät suurta kiinnostusta). Jne.
Tilaaja-tuottajamallista eli Tiltusta kertoo meille Kari Hakari. Minullekin osa kalvoista on uusia, ne esitellään strategiatoimikunnalle ensi maanantaina. Perinteinen lautakuntarakenne menee Tampereella uusiksi vuonna 2007. Sektorilautakuntien tilalle tulevat prosessilautakunnat. Jaa mitkä? "Ikäihmisten palveluiden lautakunta", "Lasten ja nuorten palveluiden lautakunta", "hoito- ja hoivapalvelujen lautakunta", elämänlaatu- ja sivistyspalvelujen lautakunta", osaamis- ja elinkeinopalvelujen lautakunta" ja "yhdyskuntapalvelujen lautakunta".
Ideana on palvelujen hoitaminen kokonaisuuksina, jossa esimerkiksi lasten ja nuorten liikunta-, koulu-, kulttuuri- ja sosiaalipalvelut ovat saman lautakunnan vastuulla. Ajatus on kiinnostava ja kannatettava. Miten se käytännössä toimii, aika näyttää.
Maanantai 29.11.
Aamu alkaa strategiatoimikunnalla. Hohdokasta? No, aiheet ovat kuntapoliitikon ruisleipää: pormestarimallia, sosiaali- ja terveystoimen uudistusta, työterveyshuollon uudistusta. Pormestarimalli alkaa hahmottua: valtuusto valitsisi valtuustokaudeksi sekä pormestarin, että kolme apulaispormestaria, jotka korvaisivat nykyisen kaupunginjohtajan ja kolme apulaiskaupunginjohtajaa. Erona heihin pormestaristo olisi määräaikaista (4 vuotta eli valtuustokausi), he eivät olisi virkamiehiä, vaan päätoimisia luottamusmiehiä, he eivät olisi esittelijöitä, vaan pormestari olisi kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja apulaiset olisivat kuuden tilaajalautakunnan puheenjohtajia.
Malli on selkeä, mutta jään miettimään monia kysymyksiä: Korvaavatko apulaispormestarit nykyiset akj:t vai minne heidät pannaan? Miksi apulaispormestareita on juuri kolme, onhan tilaajalautakuntia kuusi? Onko syynä se, että valtaa ei haluta jakaa vihreille ja sitoutumattomille? Valitaanko pormestari valtuutettujen joukosta? (Se olisi loogista ja demokraattista, ellei valinta ole suora kansanvaali, mikä minusta olisi paras vaihtoehto!). Onko "kolmosilla" (kokoomus+sd+vasemmistoliitto) ajatus nostaa omat ryhmyrinsä apulaispormestareiksi? Valitaanko apulaispormestarit enemmistövaalilla vai suhteellisella vaalilla? (Suhteellisessa vaalissa ryhmä 17, eli vihreät, sitoutumattomat ja keskusta saisivat yhden apulaispormestarin).
No, näihin kysymyksiin en tietenkään saa vastausta. Mutta se selviää, että esitetty malli ei ole ns. kuntaneuvosmalli, jollainen Ruotsissa on käytössä. Eli tarkoitus ei ole muodostaa kaupunginhallituksesta päätoimisten luottamusmiesten kaartia, joka johtaisi Tamperetta. Mutta - ja tämän tarkistan kaupunginjohtajalta - malli kyllä mahdollistaa, että kolme ryhmyriä valitaan päätoimisiksi apulaispormestareiksi. Eli he johtaisivat omia ryhmiään, istuisivat kaupunginhallituksessa ja ilmeisesti myös suunnittelujaostossa ja johtaisivat myös kuutta tilaajalautakuntaa.
Minusta tämä ei ole hyvä malli. Se johtaa vallan keskittymiseen ja luottamuselinten jakamiseen kahden kerroksen väkeen. Jopa kaupunginhallitus jakaantuu ammattilaisiin ja harrastajiin: pormestari johtaa kaupungihallitusta, jonka jäseninä on kolme päätoimista apulaispormestaria ja 7 rivijäsentä, jotka hoitavat hommaa harrastuksena.
No, en ota vielä lopullista kantaa malliin, mutta minusta parempi malli olisi selkeä kuntaneuvosmalli, jossa kaikki kaupunginhallituksen jäsenet saisivat palkkaa - ja istuisivat myös lautakunnissa, puheenjohtajina tai jäseninä. Palkan ei tarvitsisi olla korkea, mutta riittävä, jotta voi neljäksi vuodeksi keskittyä hoitamaan kaupungin asioita.
Nykymallihan on johtanut siihen, että kaupunginhallituksessa tai ryhmyrinä voi täysipainoisesti olla vain poliittisen suojatyöpaikan saanut tai eläkkeellä oleva poliitikko - tai meikäläinen pöhkö freelancer-toimittaja, jolla on pitkäpinnainen ja hyväpalkkainen vaimo - muuten on mahdoton politikoida keskellä päivää!
Täytyy lähteä kaupunginhallituksen kokoukseen...
Tiistai 30.11.
Lunta tuiskuttaa, talvi tuli kertaheitolla taivaalta. Tuomas haluaa lähteä heti koulusta suoraan luistelemaan. Hänellä on nyt ankara jääkiekkokuume, seuraamme silmä kovana Ilveksen pelejä ja Tillikadun kääntöpaikalla tai meidän eteisessä on joka ilta lämäriharjoitukset. Tänään kuulemma täytyy lähteä ostamaan lätkähanskat ja uusia maila.
Viljakin on odottanut talven tuloa. Hän aloitti viime talvena Tampereen hiihtoseurassa kilpahiihdon ja se on vienyt tytön mukanaan täysin. Soitti juuri Moreeniasta jossa on työelämäharjoittelussa, että illalla pitää ehdottomasti lähteä ostamaan uudet sauvat ja monot.
Mutta ennen sitä kirjoitan valmiiksi Vihreän langan kuntapalstan. Haastattelin perjantaina Minerva Krohnia, hän osallistui Helsingin edustajana sixpackin seminaariin. Minerva on Helsingin kaupunginvaltuuston vihreä puheenjohtaja vielä kuukauden ajan, sitten ykkösluottamuspaikka siirtyy demareille. Minerva pohti Helsingin vihreiden vaalitappion syitä. Nuoret ja punavihreät syyttävät tappiosta Helsingin vihreiden liian pragmaattista politiikkaa - enemmän ihanteellisuutta, vähemmän hallinnointia, kuuluu nuorten teesi.
Minerva piti väitettä mustavalkoisena ja sanoi, että hänelläkin on ihanteita, vaikka hänen aikansa kuluu kunnallispolitiikan arjen pyörittämisessä. Itse asiassa siellä ne ihanteet testataan ja niitä toteutetaan. Tosin Helsingin surkea taloudellinen tilanne ei ole antanut siihen paljon mahdollisuuksia. Mietin usein itsekin, kuinka paljon jatkuvassa kokousruljanssissa voin toteuttaa vihreitä ihanteitani. Suurin osa kokousajasta kuluu rutiiniin, mutta sekin on osa demokratiaa. Ja vaikka harvoin on dramaattisia vääntöjä ja äänestysvoittoja, normaali poliittinen keskustelu on vaikuttamista sekin. Olen huomannut saman minkä Minerva - vihreitä arvostetaan tänään muissa ryhmissä juuri asiantuntemuksemme ja asiallisuutemme vuoksi. Kuten sanoin budjettipuheessani, olemme laskeutuneet barrikadeilta ja istuneet neuvottelupöytiin. Se ei tarkoita sitä, että ihanteet jäivät barrikadeille, nekin ovat siirtyneet neuvottelupöydille.
Eilen syntyi Ryhmä 20 - tekninen vaaliliitto vihreiden, sitoutumattomien, keskustan ja kristillisten kesken. Se on oikeastaan laajennettu Ryhmä 17, joka tällä valtuustokaudella on toiminut. Jatkossa mukana ovat myös kristilliset. Kyse ei ole poliittisesta yhteistyöstä, vaan luottamuspaikkojen jaosta. Vihreät saavat tämän koalition ansiosta valtuuston varapuheenjohtajan paikan kahdeksi vuodeksi, samoin jäsenen useisiin 3 - 6 -jäsenisiin toimielimiin.
Joissakin asioissa voinemme tehdä myös asiayhteistyötä. Tampereen valtuustosta puuttuu keskiryhmien koalitio - ehkä Ryhmä 20 on askel sellaisen syntymiseen. Mutta toivottavasti yhteistyötä syntyy myös kolmosten ja ryhmä 20 välillä. Kuntapolitiikkaa ei ole syytä jakaa hallitukseen ja oppositioon.
Keskiviikko 1.12.
Aamupäivän istun Vuores-arkkitehtikilpailutoimikunnan kokouksessa. Kilpailun pitäisi tänään ratketa, mutta kärkitöistä on sen verran erimielisyyttä, että otamme viikon aikalisän. Alkuperäinen suosikkini on edelleen toinen voittajakandidaatti, mutta myös toinen kärkeen ehdotettu työ on kiinnostava. Molemmista saa kehittelemällä kelpo keskustan Vuorekseen. Paljon jää myöhemmän suunnittelun varaan, varsinkin rakentamisen ekologia. Haluaisin Vuoreksen keskustasta pienen puukaupungin, jossa olisi pieniä toreja, aukioita, kivijalkakauppoja, kujia ja kaunista arkkitehtuuria. Ja ekologista rakentamista: energiansäästötaloja, aurinkoenergian hyödyntämistä, autoton keskusta, hyvät kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen yhteydet. Siihen on yhä mahdollisuuksia, vaikka perinteisen lähiörakentamisen paineet tunkevat joka kokouksessa nurkan takaa esiin.
Arkkitehtuuri on alkanut kiinnostaa muutenkin minua yhä enemmän. Jos nyt saisin valita ammattini uudestaan, se ei ehkä olisikaan toimittaja, vaan arkkitehti. Heillä on suuri valta siihen, miltä kaupunki näyttää - vaikka sanovatkin että grynderit eivät anna arkkitehtuurille tilaa. Se pitää varmasti paikkansa, mutta kyllä moderni arkkitehtuuri on myös tehnyt parhaansa pilatakseen kaupunkimiljöötä. Esimerkiksi tasakattotalot, jotka valtaavat joka puolella alaa, tekevät taloista rumia laatikkoja. Harmaa tai öklön räikeä väritys ja irvistelevät elementtisaumat täydentävät masentavan ilmeen. Savulasi ja teräs eivät tee rakennuksista sen kauniimpia, ehkä sadan vuoden kuluttua ihmiset ihailevat mustaa teräskoulua, jota Tuomas käy (Karosen koulu), mutta minun on mahdoton ymmärtää arkkitehtia, joka tekee pienten lasten kouluun mustat peltiseinät, karkaisemattomasta ja maalaamattomasta teräksestä naulakot ja harmaasta raakabetonista parvekkeet. No, vastakohtana on kaunis puupaneli juhlasalissa ja ruokalassa, mutta mihin tällaisilla ruma - kaunis -asetelmilla pyritään? Lähiömiljöö on täynnä rumaa rakentamista ilman että sitä tekemällä tehdään.
En voi esimerkiksi tajuta, miksi kaupunki antoi luvan rakentaa Spiral-halli keskelle Kaukajärven keskustaa, parhaalle ja näkyvimmälle paikalle Juvankadun ja Keskisenkadun risteykseen. Suuri ikkunaton peltihalli kaikkien arvokkaimmalle rakentamattomalle tontille!
Tämän kaupungin kaavoitusvirasto tarvitsisi tuuletusta. Tampereella ei ole rakennettu vuosikymmeniin kansallisesti, saati kansainvälisesti merkittävää arkkitehtuuria. Reima Pietilän työt ovat viimeisiä rakennuksia, joita voi kutsua taideteoksiksi.
Kehitys ei lupaa hyvää, sillä kuulin, että asemakaava-arkkitehdin ja yleiskaava-arkkitehdin virkoja ei panna edes avoimeen hakuun, vaan ne täytetään ensi vuonna talon sisältä, kun virkojen nykyiset haltijat jäävät eläkkeelle. Se on tyhmää, sillä parhaat kyvyt löytyvät vain avoimen haun kautta. Ovathan silloin kaupungin kaavoittajat ja ulkopuoliset samalla viivalla. Toivottavasti ympäristölautakunta puuttuu asiaan.
Aamulehdessä kerrotaan Varman ja kaupungin uusista neuvotteluista vanhan värjäämön kohtalosta. Ratkaisu tehdään ennen joulua. Toivon parasta, pelkään pahinta. Olen ollut ainut luottamushenkilö, joka on kaupunginhallituksessa puhunut vanhan värjäämön puolesta ja penännyt kaupungin vastaantuloa, tuloksetta. Jos värjäämön suojelemiseksi ei olisi noussut kansanliikettä, talo olisi jo purettu. Kuitenkin kaupungilla on kolmekin tapaa tukea säilyttävää ratkaisua: rakennusoikeus siirretään muualle Varman omistamalle alueelle, esim. Finlaysonin parkkipaikan päälle tai Pyynikille Suomen Trikoon tontille - tai rakennusoikeus käännetään tontilla toisin päin: rantaan jätetään värjäämö ja sen taakse rakennetaan korkea kerrostalo. Ilmeisesti nimenomaan jälkimmäisestä nyt neuvotellaan, näin oletan. Kolmas tapa olisi se, että kaupunki lupaisi vuokrata tiloja kunnostettavasta värjäämöstä, se sopisi esim. Muumimuseon käyttöön tai Taiteen ja viestinnän oppilaitoksen tiloiksi. Vaikka uskon, että kunnostettuna värjäämö käy hyvin kaupaksi yksityisilläkin toimitilamarkkinoilla.
Torstai 2.12.
En ehdi uuden valtuuston koulutukseen, vaan istun koko päivän koneen ääressä ja hakkaan Kotimaa-lehteen pitkää kolumnia aiheesta "kuka on tänään huutavan ääni korvessa?". Ensimmäisenä mieleen nousee kuva kalastaja Pentti Linkolasta flanellipaidassaan julistamassa länsimaisen kulttuurin tuhoa. Sitten näen Juha Siltalan television talk showssa arvostelemassa kvartaalikapitalismia (taloutta, jossa yrityksiä johdetaan nopeiden kurssivoittojen toivossa). Mutta missä ovat heidän seuraajansa? Onko lopunajallinen kritiikki väistämättä kylähullun - tai Jumalan hullun - parahdus, jota siedetään, mutta joka ei muuta mitään?
Elämme aikakausien taitetta. Kommunismi on kaatunut, samoin kansallisilla markkinoilla toimiva kapitalismi. Pääomien liikuttajille on avautunut koko maailma ja mammonan logiikka pyrkii ohjaamaan kaikkia elämänalueita, yritystoiminnasta vanhusten huoltoon. Näemme uuden aikakauden, Globaalin Imperiumin, leviävän kaikkialla. Globalisaation vastaiset kansanliikkeet ja ekologista tuhoa vastustavat ympäristöliikkeet ovat aikamme lopunajallisia seurakuntia, jotka odottavat messiaitaan.
Aikakausien taitteessa on vaikea nähdä eteenpäin. Moni nykymenon kriitikoista etsii ratkaisua menneisyydestä. Juha Siltala puhuu kauniisti isiemme kapitalismista, jossa tehtaalla oli omistaja, jonka jokainen tunsi ja joka tunsi alaisensa ja kantoi vastuunsa. Sitä kapitalismia ei enää ole. Pentti Linkola etsii ratkaisuja ekologiseen kriisiin paluusta maatalousyhteiskuntaan ja säätelytalouteen. Sekin aikakausi on kaukana takanapäin.
Monet Johannes Kastajan seuraajat uskoivat Rooman imperiumin kukistumiseen ja poliittisen vapauttajan ilmaantumiseen. Sitten tulikin Jeesus, joka paransi sairaita ja auttoi köyhiä, julisti Jumalan armoa ja rakkautta kaikille, ei vain juutalaisille. Se mahtoi olla yllätys hänen seuraajilleen. Jeesus teloitettiin, mutta hän ylösnousi seurakunnassaan. Jeesus ei perustanut uutta imperiumia, vaan uuden yhteisön, joka ei perustu mammonan, vaan rakkauden ja armahtavaisuuden logiikkaan.
Eurooppalaisista ja kehitysmaiden kirkoista voi tulla Globaalin Imperiumin tärkeimpiä kriitikkoja. Yhdysvalloissa uskonnollinen konservatismi sen sijaan on liittoutunut uusliberalismin kanssa. Sanotaan, että kristillinen moraalikonservatismi ratkaisi siellä Bushin voiton. Juuri siksi Euroopasta ja kehitysmaista pitäisi nousta toisenlainen, kriittinen kristillisyys, joka haastaisi nykyisen valtiouskonnon, uusliberalismin.
Perjantai 3.12.
Valtuuston toinenkin koulutuspäivä menee sivu suun, sillä käyn Helsingissä haastattelemassa helsingin invalidien yhdistyksen puheenjohtajaa Leena Simola-Nikkasta ja sosiaalilautakunnan vihreää jäsentä Elina Castrénia kohutusta vammaisten matkojen yhdistelystä, joka Hesassa on mennyt aivan pieleen. Tampereella vammaisten kuljetuspalvelu on pelannut paremmin, vaikka kritiikkiä on täälläkin kuultu vammaisjärjestöjen taholta. Haastattelemieni naisten johtopäätös on: matkojen yhdistelykeskus ei sovellu vaikeavammaisten kuljetukseen, ei ainakaan Helsingin kokoisessa kaupungissa.
Paluumatkalla junassa yritän lähettää tekstiviestejä valtuustoryhmämme jäsenille huonolla menestyksellä: nukahdan kesken kaiken. Onneksi edessä on itsenäisyyspäivä ja kolmen päivän vapaa.
Tiistai 7.12.
Ehdin joten kuten väsätä valmiiksi Lankaan jutun Hesan vammaiskuljetuksista, kun pitää kiiruhtaa valkoiseen taloon. Kokousputki alkaa tänään strategiatoimikunnalla: pohdimme valtuuston kokouspäivän siirtämistä keskiviikosta maanantaihin. Kansanedustajatkin ehtisivät paremmin kokouksiin, koska se on eduskunnan vapaapäivä. Sitten valtuustoryhmämme ja Trevin (Tampereen vihreät) edustajat neuvottelevat luottamuspaikkojen jaosta. Ehdokkaita on ilmoittautunut kiitettävästi lautakuntiin ja johtokuntiin. Jako menee sutjakasti ilman suurempia kiistoja. Olen ryhmyrinä pyrkinyt varmistamaan sen, että kaikki saavat jonkin haluamansa luottamustehtävän, ketään ei saa jättää paitsioon. Sellainen synnyttää eripuraa ja katkeruutta.
Kaupunginhallituksessa on pitkä lista asioita, mutta mistään ei synny mainittavaa keskustelua. Mietin, pitäisikö puuttua Salhojankadun ja Kullervonkadun kulmauksessa olevan teollisuustalon purkamiseen, mutta en tiedä asiasta tarpeeksi ja annan olla. Talo on rakennettu 1940-luvulla ja siinä on toiminut joku galvanoimistehdas. Se on nykyisessä asemakaavassa S-3-merkinnällä, eli suojeltava kohde. Maa on kuitenkin pilaantunutta ja lieneekö rakennuksen sisäseinätkin osin. Siitä piti saneerata opiskelijatalo, mutta Toas luopui hankkeesta, koska se olisi tullut liian kalliiksi ja nyt Osuuspankki aikoo purkaa tehtaan ja rakentaa paikalle uuden asuintalon, "vanhaa tyyliä mukaillen". Saas nähdä millainen laatikko siihen nousee.
Kyllä suurin piirtein kaikki ennen nykyistä elementtiaikakautta rakennetut talot tulisi pyrkiä säilyttämään, niitä on yllättävän vähän Tampereella. Täytyy perehtyä asiaan tarkemmin ja palata siihen tarvittaessa valtuustossa.
Keskiviikko 8.12.
Vuores-toimikunta saa lopultakin palkinnot jaettua. Voittaja tulee olemaan pienoinen yllätys. Kiinnostava työ. Oma suosikkini pääsi myös palkinnoille. Olen tyytyväinen lopputulokseen, se tarjoaa hyvät mahdollisuudet kehittää Vuoreksesta omaleimainen, ekologinen ja yhteisöllinen pientalokaupunki, mikä oli yksi perustavoitteeni.
Kiiruhdan kotiin vääntämään valmiiksi Kehittyvän kaupan palstani. Aiheena on pullojen kierrätyksen uudet tuulet: viikko sitten presidentti alleirjoitti verolain muutoksen, joka poistaa kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen kierrätettäviltä kertapulloilta haittaveron. Palautettava pullo joutuu kovaan kilpailuun kertalasi- ja kertamuovipullojen kanssa. Se edellyttää kuitenkin sitä, että niille luodaan keräysjärjestelmä ja lasi ja muovi kierrätetään. Suomen palautuspullojärjestelmä on ollut kansainvälisesti esimerkillinen, se on estänyt yli 300 000 jätetonnin syntymisen vuosittain. Toivottavasti uusi veromalli ei tuhoa sitä. Oluen minä ainakin aion jatkossakin juoda lasisesta palautuspullosta!
Jutunteko keskeytyy taas, kun pitää lähteä Kaukajärven yhteisötyön vuosikokoukseen ja joulujuhlaan. Olen yhdistyksen puheenjohtaja - vuosikokouksen jälkeenkin. Yhdistys kokoaa asukasaktiiveja ja vapaaehtoisia ja meitä valtuutettuja, järjestää toimintaa lapsille, nuorille, maahanmuuttajille, työttömille ja ikäihmisille. Ja työllistää 4 - 5 työtöntä kerhonohjaajina. Joulujuhla on mukava ja väkeä paljon, varsinkin maahanmuuttajia. Yllätän itseni ja muut ja saavun paikalle Joulupukkina, tanssin lasten kanssa piirissä ja jaan heille omenat ja rusinapaketit!
Maanantaina 20.12.
Vaeltelemme poikani Tuukan kanssa kaupungilla jouluostoksilla. Tai ei me oikeastaan osteta mitään, käydään kirpputoreilla ja miesten vaatekaupoissa etsimässä miesten mustaa pukua Tuukan uuden vuoden bändikeikalle. Turhaan, käytettyä ei löydy ja uudet ovat hänen mielestään liian pitkiä.
Ennen kaupunginhallitusta on ryhmä 20 palaveri. Tsekkaamme vielä sukupuoliasioita, eli sitä onko luottamuselimissä vähintään 40 % naisia ja miehiä. Ongelmia tulee olemaan, sitoutumattomat kun ovat miehinen joukko, samoin keskustalaiset. Vihreillä luottamushenkilöinä on yhtä paljon miehiä ja naisia, samoin kristillisillä paikat jakautuvat varsin tasaisesti. Jäämme odottelemaan "kolmosten", eli kokoomuksen, demareiden ja keskustan valintoja.
Tässä vaiheessa näyttää kuitenkin siltä, että vihreät ja keskusta joutuvat vaihtamaan valtuuston varapuheenjohtajan ja kaupunginhallituksen jäsenen keskenään, jotta kaupunginhallitukseen saadaan yksi nainen lisää. Se merkitsee sitä, että Irene ja minä istumme molemmat kaupunginhallituksella toisella kaudella. Se lienee historiallista sinänsä, tuskinpa kaupunginhallituksessa on koskaan ollut avioparia varsinaisina jäseninä!
Mutta turhan pitkä prosessi tämä on ollut.Vaaleista on pian kaksi kuukautta ja yhä luottamuspaikkoja jauhetaan.
Kaupunginhallitus kokoontuu vuoden viimeiseen istuntoon. Hyväksymme talonrakennushankkeet 2008-09, joihin haetaan valtionapua. Kaupunginjohtaja yllättäen poistaa kaksi hanketta listalta: Pohjolankadun "kulttuuritalon" ja ympäristötietokeskuksen. Tietysti kaksi sellaista hanketta, jotka vihreiden listalla ovat kärkihankkeita olleet jo vuosia. Kysyn perusteita. Jarmo Rantasen mukaan Pohjolankadun talon käyttösuunnitelmaa ei ole vielä päätetty ja talolle on muitakin ottajia. Ympäristötietokeskus voi vielä kehittää toimintaansa patovoimalassa ja jostain pitää säästääkin.
On käymässä kuten olen pelännyt. Investointeja leikataan talouden sopeutusohjelman takia ja se merkitsee sekä kansalaistalon että ympäristötietokeskuksen lykkäämistä. Totean, että perustelut ovat sinänsä järkeenkäypiä, mutta ympäristötietokeskuksen osalta tosiasia on että toimintaa ei voi juurikaan laajentaa nykyisissä tiloissa. Pitäisi miettiä, voitaisiinko uudisrakennus rahoittaa PPP-mallilla, jossa kaupungin yhteistyökumppaneina olisivat ympäristöteknologia-alan yritykset ja korkeakoulut. Se sopisi hyvin Ekokumppanit Oy:n konseptiin. Sekä Rantanen että Asko Koskinen pitävät ajatusta kehittelemisen arvoisena.
Illalla juomme lasilliset viiniä ja glögiä kotona ja syömme lämpimiä voileipiä ja joulutorttuja. On syntymäpäiväni. Vuoden kuluttua täytämme Irenen kanssa 50 v. Silloin täytyy juhlia kunnolla.
Tiistaina 21.12.04
Helsinki-päivä. Olen onnistunut välttelemään niitä pitkään, mutta nyt on aika mennä kirkon ympäristödiplomin seurantaryhmään ja käydä myös Vihreän langan päätoimittajan luona ensi vuoden töistä keskustelemassa.
Viime viikolla sain väännettyä kirkon ympäristödiplomin käsikirjan uuden version valmiiksi. Se uusitaan ensi vuonna. Joulun alla kymmenkunta seurakuntaa sai jälleen ympäristödiplomin kirkkohallitukselta. Kyse on kirkon vapaaehtoisesta ympäristöjärjestelmästä, jolla seurakunnat voivat tsempata ympäristöasioissa, laittaa jätehuollon kuntoon, hoitaa hautausmaita ja metsiä luonnonmukaisemmin, perustaa luonnonsuojelualueita ja ottaa ympäristökasvatuksen osaksi jumalanpalveluselämää tai lapsi- ja nuorisotyötä. Jännää on, että eniten ympäristödiplomeja on toistaiseksi myönnetty Oulun hiippakuntaan - pohjoinen Suomi näyttää mallia etelälle!
Emme ennätä käydä koko käsikirjaa läpi, vaan töitä jää vielä keväälle. Kiirehdin Lankaan ja suunnittelemme Jyrki Räikän ja Anna Tommolan kanssa lehden kuntajuttuja ensi vuodelle. Lehtiuudistus ei näytä tuovan lisää tilaa mun palstalle, mutta joustoa kyllä - voin saada tärkeille aiheille enemmän tilaa.
Vuosi on päättymässä. Nyt pitäisi orientoitua Jouluun. Olen väsynyt vaaleista ja sen jälkeisestä politikoinnista. En ole kovin tyytyväinen itseeni. Kuten Aamulehden "valtapyramidissa" viime viikolla todettiin, menetin hieman asemiani kunnallispolitiikassa. Vihreät eivät saaneet vaalivoittoa ja neuvotteluissa hävisimme jonkin verran paikkoja. Paikkojen menetys ei ole iso asia, mutta toki se harmittaa, että emme päässeet enemmistöön mukaan. Koen sen henkilökohtaisena tappiona.
No, jatkan ryhmyrinä, vihreillä on edelleen 8 valtuutettua ja ryhmä 17 tilalla on nyt ryhmä 20 - joka näytti voimansa viime viikolla valtuustossa: saimme aikaan kaksi äärimmäisen täpärää äänestystä, jotka päättyivät 34-33, eli hävisimme vain yhdellä äänellä. Se kertoo siitä, että kolmosten enemmistö saattaa asiakysymyksissä kariutua. Vihreillä on yhä vahvaa poliittista vaikutusvaltaa, nyt ryhmä 20:n "moottorina".
Kyse oli muuten johtosääntöjen uudistuksesta ja siitä, kuka valitsee opettajat. Me kannatimme nykyistä käytäntöä, eli sitä että valinnan tekee koulutuslautakunnan jaosto. Demarien ja kokoomuksen enemmistö kannatti valinnan siirtämistä virkamiehille. Eli demokratia kapenee. Mutta koville se otti ja kertoo siitä, että kokoomukselle ja demareille tuottaa suuria vaikeuksia ensi kaudella viedä ryhmäkurilla päätöksiä läpi sellaisissa asioissa, missä ryhmien sisällä on ristivetoa.
Tässä asiassahan kävi todellisuudessa niin, että valtuuston vähemmistön kanta voitti. Sdp:n ryhmässä käytiin tiukka äänestys. Äänin 8-7 ryhmä päätyi kannattamaan sitä, että opettajien valinta siirretään virkamiehille. Valtuustossa demarien äänet jakaantuivat 14 - 3 virkamiesvallan puolesta. Eli vain kolme demaria uskalsi tai halusi äänestää omantuntonsa mukaan! Jos ryhmäkuria ei olisi ollut, äänestys olisi päättynyt 37-30 sen puolesta, että luottamuselin valitsee opettajat tulevaisuudessakin.
Nyt lopetan päiväkirjan ja vetäydyn joulutauolle. Palataan uuden vuoden jälkeen tälle palstalle. Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!
