Ratikassa vuonna 2025

Pormestari Hanna Nieminen lähtee kotoaan klo 7.30. Vuoreksen asemalle on viiden minuutin kävelymatka. Se herättää mukavasti ja antaa aikaa pohtia päivän ohjelmaa. Tänään onkin tärkeä päivä: pikaraitiotie täyttää 10 vuotta ja hänen pitää avata uusi linja Ylöjärvi - keskusta.

Ratikan viilettäessä kohti Hervantaa Hanna Nieminen katselee maisemia ja miettii mitä juhlassa puhuisi. Nättejä kerrostaloja on noussut ratikka-asemien tuntumaan. Sen sijaan Hervantajärven pohjoisranta on yhä sakean metsän peitossa, se on hyvää lenkkimaastoa. Kun uudet asuinalueet on rakennettu nauhamaisesti radan varteen, luontoa on voitu säästää entistä enemmän.

Pormestari päättää puheessaan muistella hieman pikaratikan vaiheita. Oli se luojan lykky, että kaupunginvaltuusto päätti vuonna 2006 jättää liikennekaavaan varauksen pikaratikalle. Meille tuleville sukupolville annettiin mahdollisuus kehittää bussien rinnalla myös raideliikennettä.

Hanna Niemistä hymyilyttää, kun hän muistelee vanhempiensa vastarintaa: kustannukset karkaavat, verot nousevat, bussiliikenne romahtaa, pysäkeille on pitkä matka, talvimyrskyt yllättävät... On käynyt päinvastoin: iso investointi on virkistänyt taloutta ja työllisyyttä, joukkoliikenteen suosio on kääntynyt kasvuun, busseissakin on enemmän matkustajia ja autoilijat ovat tyytyväisiä, kun teillä ei ole ruuhkia.

Pormestari nousee seisomaan Vuohenojan asemalla ja antaa tilaa rollaattorin kanssa vaunuun kurvaavalle vanhukselle. Ennakkoluulot hälvenivät, kun ensimmäinen linja valmistui vuonna 2015. Eikä ihme, ruuhkat ja bensan hinnan nousu tekivät nopeasta, hiljaisesta ja puhtaasta ratikasta houkuttelevan menopelin.

Nyt Lempäälä, Nokia ja Pirkkala kisaavat, kuka saa seuraavan linjan. Ylöjärvi ehätti ensin, siellä hoksattiin, että nopea raideliikenne on verraton kilpailuvaltti, se imee puoleensa uusia asukkaita, yrityksiä ja kauppoja. Rakennusmaan arvo radan varrella on noussut ja sen avulla pääosa investoinneista on voitu maksaa.

Kello on 7.55, juna pysähtyy keskustorille. Hanna Nieminen nousee rullaportaat ylös Molinin paviljonkiin, joka kuhisee töihin meneviä ihmisiä, mutta myös aamuvirkkuja eläkeläisiä rupattelemassa kahvikupin ääressä. Pormestari päättää jäädä kupilliselle hänkin, johan tuo puhe tuossa valmistui.

PAULI VÄLIMÄKI