Annetaan pikaratikalle mahdollisuus

Aamulehti lokakuussa 2005

Valtuutetut Matti Heinivaho ja Seppo Salminen sekä varavaltuutetut Matti Höyssä ja Esa Rannikko arvostelevat Aamulehdessä 9.10. pikaratikkaa liian kalliiksi hankkeeksi. Jos kirjoituksen tarkoitus on pyrkiä saamaan pikaratikkavaraus pois Tampereen keskustan liikenneosayleiskaavasta, se on kovin lyhytnäköistä politikointia.

On erittäin tärkeää, että Tampereella varaudutaan siihen, että tulevaisuudessa voidaan kehittää raideliikennettä palvelemaan myös kaupunkiseudun joukkoliikennettä. Olisi meiltä päättäjiltä vastuutonta sulkea tämä mahdollisuus vain, koska tämä sukupolvi ei sitä tarvitse tai halua tai näe.

Pikaratikoita on viime vuosina otettu käyttöön Euroopassa useilla Tampereen kokoisilla, 200 000 - 500 000 asukkaan kaupunkiseuduilla. Esimerkiksi Saksassa pikaratikka on mm. Karlsruhessa (277 000 asukasta), Mannheimissa (310 000), Saarbrückenissa (185 000) ja Tampereen ystävyyskaupungissa Chemnitzissä (248 000).

Pikaratikan kehittämiseen on päädytty eri puolilla Eurooppaa samoista syistä. Keskustan liikenneruuhkat ja ilmansaasteet ovat lisääntyneet ja bussien matkustajamäärät ovat laskeneet. Joukkoliikenteeseen on haluttu etsiä nopeampi, saasteettomampi ja vetovoimaisempi vaihtoehto. Pikaratikka on kaikkialla lisännyt merkittävästi joukkoliikenteen käyttäjien määriä ja elävöittänyt kaupunkikeskustoja.

Tampere on näiden samojen haasteiden edessä. Jo nyt ohitusteiden ruuhkissa seisominen aiheuttaa työtuntien menetyksiä miljoonien eurojen edestä vuosittain. Ja on huomattava, että pikaratikkaa ei suunnitella tämän päivän tamperelaisille, vaan tuleville sukupolville. Pikaratikka osaltaan mahdollistaa Tampereen kaupunkiseudun kasvun. Kaavoittajien arvioiden mukaan nopean pikaratikan varrelle voidaan kaavoittaa asuinalueita jopa 40 000:lle uudelle asukkaalle.

Väite, että pikaratikka palvelisi vain 10 - 13 prosenttia tamperelaisista, on kovin harhaanjohtava. Ennusteen mukaan joukkoliikennettä käyttäisi vuonna 2020 noin 225 000 nousijaa päivittäin. Heistä lähes 100 000 nousisi pikaratikkaan. Eli joukkoliikenteen matkustajista yli 40 prosenttia käyttäisi päivittäin pikaratikkaa.

Pikaratikan kustannuksia on helppo kauhistella, varsinkin jos ei usko asiantuntijoiden laskelmia. Suuria summia kannattaa myös suhteellistaa. Koko joukkoliikennejärjestelmän alijäämä kasvaisi pikaratikan myötä noin kaksinkertaiseksi nykyiseen TKL:n alijäämään verrattuna (noin 6 miljoonasta noin 13 miljoonaan euroon). Se on 20 euroa vuodessa Tampereen seutukunnan asukasta kohden. Mielestämme se ei ole liikaa. Kaikissa eurooppalaisissa kaupungeissa, missä on tehokas ja kilpailukykyinen joukkoliikennejärjestelmä, julkinen tuki on enemmän kuin kaksinkertainen verrattuna Tampereen nykyiseen bussiliikenteen tukeen.

Ei ole järkevää asettaa busseja ja pikaratikkaa vastakkain, tulevaisuudessa tarvitaan molempia. Kiireellisintä olisi saada aikaan joukkoliikenneohjelma, jossa asetetaan tavoitteet joukkoliikenteen lyhyen ja pitkän tähtäimen kehittämiseksi. Suurin ongelma on bussiliikenteen matkustajamäärien lasku. Siihen on välittömästi puututtava. On ryhdyttävä rakentamaan bussien laatukäytäviä ja valoetuuksia sekä lisättävä bussivuoroja tärkeimmille yhteyksille.

Samanaikaisesti on kuitenkin jatkettava raideliikenteen mahdollisuuksien selvittämistä ja varauduttava keskustan liikenneosayleiskaavassa siihen, että tulevaisuudessa Tampereen ja sen suurimpien kaupunginosien sekä naapurikuntien välinen joukkoliikenne perustuu saasteettomaan ja nopeaan raideliikenteeseen.

Pauli Ruoholahti

Sirkka-Liisa Virtanen

Pauli Välimäki


	Etusivu Henkilöesittely Politiikkaa Usko tai älä Kirjoitukset ja puheet Linkit BLOGI In english	Annetaan pikaratikalle mahdollisuus Aamulehti lokakuussa 2005 Valtuutetut Matti Heinivaho ja Seppo Salminen sekä varavaltuutetut Matti Höyssä ja Esa Rannikko arvostelevat Aamulehdessä 9.10. pikaratikkaa liian kalliiksi hankkeeksi. Jos kirjoituksen tarkoitus on pyrkiä saamaan pikaratikkavaraus pois Tampereen keskustan liikenneosayleiskaavasta, se on kovin lyhytnäköistä politikointia. On erittäin tärkeää, että Tampereella varaudutaan siihen, että tulevaisuudessa voidaan kehittää raideliikennettä palvelemaan myös kaupunkiseudun joukkoliikennettä. Olisi meiltä päättäjiltä vastuutonta sulkea tämä mahdollisuus vain, koska tämä sukupolvi ei sitä tarvitse tai halua tai näe. Pikaratikoita on viime vuosina otettu käyttöön Euroopassa useilla Tampereen kokoisilla, 200 000 - 500 000 asukkaan kaupunkiseuduilla. Esimerkiksi Saksassa pikaratikka on mm. Karlsruhessa (277 000 asukasta), Mannheimissa (310 000), Saarbrückenissa (185 000) ja Tampereen ystävyyskaupungissa Chemnitzissä (248 000). Pikaratikan kehittämiseen on päädytty eri puolilla Eurooppaa samoista syistä. Keskustan liikenneruuhkat ja ilmansaasteet ovat lisääntyneet ja bussien matkustajamäärät ovat laskeneet. Joukkoliikenteeseen on haluttu etsiä nopeampi, saasteettomampi ja vetovoimaisempi vaihtoehto. Pikaratikka on kaikkialla lisännyt merkittävästi joukkoliikenteen käyttäjien määriä ja elävöittänyt kaupunkikeskustoja. Tampere on näiden samojen haasteiden edessä. Jo nyt ohitusteiden ruuhkissa seisominen aiheuttaa työtuntien menetyksiä miljoonien eurojen edestä vuosittain. Ja on huomattava, että pikaratikkaa ei suunnitella tämän päivän tamperelaisille, vaan tuleville sukupolville. Pikaratikka osaltaan mahdollistaa Tampereen kaupunkiseudun kasvun. Kaavoittajien arvioiden mukaan nopean pikaratikan varrelle voidaan kaavoittaa asuinalueita jopa 40 000:lle uudelle asukkaalle. Väite, että pikaratikka palvelisi vain 10 - 13 prosenttia tamperelaisista, on kovin harhaanjohtava. Ennusteen mukaan joukkoliikennettä käyttäisi vuonna 2020 noin 225 000 nousijaa päivittäin. Heistä lähes 100 000 nousisi pikaratikkaan. Eli joukkoliikenteen matkustajista yli 40 prosenttia käyttäisi päivittäin pikaratikkaa. Pikaratikan kustannuksia on helppo kauhistella, varsinkin jos ei usko asiantuntijoiden laskelmia. Suuria summia kannattaa myös suhteellistaa. Koko joukkoliikennejärjestelmän alijäämä kasvaisi pikaratikan myötä noin kaksinkertaiseksi nykyiseen TKL:n alijäämään verrattuna (noin 6 miljoonasta noin 13 miljoonaan euroon). Se on 20 euroa vuodessa Tampereen seutukunnan asukasta kohden. Mielestämme se ei ole liikaa. Kaikissa eurooppalaisissa kaupungeissa, missä on tehokas ja kilpailukykyinen joukkoliikennejärjestelmä, julkinen tuki on enemmän kuin kaksinkertainen verrattuna Tampereen nykyiseen bussiliikenteen tukeen. Ei ole järkevää asettaa busseja ja pikaratikkaa vastakkain, tulevaisuudessa tarvitaan molempia. Kiireellisintä olisi saada aikaan joukkoliikenneohjelma, jossa asetetaan tavoitteet joukkoliikenteen lyhyen ja pitkän tähtäimen kehittämiseksi. Suurin ongelma on bussiliikenteen matkustajamäärien lasku. Siihen on välittömästi puututtava. On ryhdyttävä rakentamaan bussien laatukäytäviä ja valoetuuksia sekä lisättävä bussivuoroja tärkeimmille yhteyksille. Samanaikaisesti on kuitenkin jatkettava raideliikenteen mahdollisuuksien selvittämistä ja varauduttava keskustan liikenneosayleiskaavassa siihen, että tulevaisuudessa Tampereen ja sen suurimpien kaupunginosien sekä naapurikuntien välinen joukkoliikenne perustuu saasteettomaan ja nopeaan raideliikenteeseen. Pauli Ruoholahti Sirkka-Liisa Virtanen Pauli Välimäki