Pätkätyöt julkisen vallan ongelma

Aamulehti 30.1.2007 (ei julkaistu)

Suvi Sinervon juttu pätkätyöntekijöistä oli erinomaisen valaiseva (Asiat 28.1.), kiitos siitä. Haastattelut ja tilastot kertoivat karusti sen, että nimenomaan valtio, kunnat ja yliopistot käyttävät runsaasti määräaikaista työvoimaa. Sen sijaan yksityisellä sektorilla kokoaikatyö on Suomessa kansainvälisesti vertaillen yleisempää kuin monessa muussa maassa.

Katse kohdistuu siis julkiseen valtaan, jossa 1990-luvun alun lama lisäsi määräaikaisten työsuhteiden käyttöä. Pätkätöiden määrä näyttää jääneen pysyvästi korkealle tasolle, vaikka kansantuote on ylittänyt lamaa edeltävän tason ajat sitten.

Myös Tampereen kaupungin henkilöstöstä 22 % on määräaikaisia, sijaisia tai työllistettyjä. Määrä on yhä korkea, vaikka viime vuosina kaupunki on vakinaistanut sijaisia.

Laki kieltää määräaikaisten työsuhteiden ketjuttamisen ja pätkätöiden käytön tehtävissä, jotka edellyttävät vakituista työsuhdetta. Esimerkiksi hoitoalalla työvoiman tarve on pysyvää ja määräaikaiset työsuhteet tulisi rajoittaa vain äitiysloma- yms. sijaisuuksiin.

Lyhyitä sairaslomia ja vastaavia äkillisiä sijaisuuksia tekemään tulisi kunnilla ja sairaanhoitopiirillä olla vakituinen varahenkilöstö.

Ei pätkätöistä koskaan eroon päästä, eikä pidäkään. Itse asiassa työmarkkinat ovat muuttuneet sellaisiksi, että määräaikaisia tarvitaan aiempaa enemmän. Monilla aloilla työn luonne on muuttunut projektimaiseksi, on paljon alihankintaa ja osa-aikatyötä. Toisaalta pätkätyöt sopivat myös monille, esimerkiksi opiskelijoille ja freelancereille, jollainen itsekin olin 16 vuotta.

Tärkeää onkin saada pätkätyöläisten sosiaaliturva ja muut edut, kuten loma- ja eläkeoikeus samalle viivalle vakityöntekijöiden kanssa. Vihreiden ajama perustulo eli kansalaispalkka auttaisi nimenomaan pätkätyöntekijöitä, koska se takaisi työsuhteesta riippumattoman perustoimeentulon ja sen, että jokainen ansaittu euro lisäisi käteen jäävää tuloa.

PAULI VÄLIMÄKI