Näin hävittiin pormestaripeli

Aamulehti 18.9.2006

Pauli Ruoholahti jatkaa muiden arvostelua siitä, että demarit hävisivät Tampereen pormestarivaalin ("Julkeaa junailua", Asiat 17.9.) Ruoholahti etsii syyllisiä, vaikka mitään rikosta ei ole tapahtunut. Demokratiassa jopa demarit voivat jäädä vähemmistöön. Jos se on yllätys, kannattaa katsoa peiliin.

Koska kaimani vaikuttaa vilpittömän tietämättömältä siitä, miksi näin kävi, minä voin kertoa sen hänelle.

Demarit tekivät kaksi vuotta sitten sopimuksen kokoomuksen ja vasemmistoliiton kanssa poliittisesta yhteistyöstä. (Tuota kassakaappisopimusta ei muuten vieläkään ole julkistettu.) Ennen vaaleja Pauli Ruoholahti lupasi minulle, että myös vihreät otetaan mukaan yhteistyöhön. Vaalien jälkeen hän söi sanansa ja heitti yhdessä kokoomuksen ryhmänjohtaja Seppo Rantasen kanssa vihreät ulos neuvotteluista.

Se oli Ruoholahden ensimmäinen virhe. Kun olisi pitänyt etsiä liittolaisia, hän järjesti vihreät oppositioon.

Toisen virheen hän teki, kun esti ryhmäänsä neuvottelemasta opposition kanssa yhteistyöstä pormestarinvaalissa. Vain vallan sokaisema voi kuvitella, että vihreät rientävät apuun ja varmistavat demarien valta-asemat - palatakseen sitten kiltisti katsomoon.

Kaikki demarit eivät neuvottelukieltoa onneksi noudattaneet - kuten eivät tehneet kokoomuslaisetkaan. Viime hetkillä tuli demareiltakin "tarjous", ja minulle vakuutettiin, että Ruoholahti tiesi siitä ja oli sen siunannut.

Tuntia ennen valtuuston kokousta vihreät kokoontuivat punnitsemaan kahta yhteistyötarjousta. Demarit lupasivat, että vihreät otetaan mukaan kolmosten yhteistyöhön. Sitoutumattomien, keskustan ja kristillisten kanssa he eivät halunneet edes keskustella. Timo P. Nieminen ja kokoomuksen valtuutettujen enemmistö olivat valmiit keskustelemaan koko ryhmä 20:n kanssa ja lupasivat lopettaa toiset poissulkevan toimintatavan.

Se ratkaisi kantamme. Vihreät eivät hakeneet sisäänpääsyä kultapossukerhoon, vaan uutta toimintatapaa, jossa valtuustoryhmiä ei jaeta hallitukseen ja oppositioon, vaan kaikkia kohdellaan tasaveroisesti. Juuri Pauli Ruoholahti ja Seppo Rantanen ovat pitäneet hengissä muinaisen aseveliakselin toimintatyyliä, eli asioiden sopimista pienessä ja suljetussa valtapiirissä. Sen aika on nyt ohi. Tätä Ruoholahti ei oivaltanut, se oli hänen kolmas virheensä.

Kirjoituksessaan Ruoholahti kertoo neljännen virheensä itse. Hän oli sopinut, että vasemmisto "lainaa" kolme ääntä ensimmäisellä kierroksella Niemiselle, jotta tämä selviää toiselle kierrokselle ohi Oras Tynkkysen. Tärkeintä oli taas siis pudottaa vihreät.

Sokea Reettakin osaa laskea mitä riskipeliä tämä oli: Jos vihreät olisivat ilmoittaneet tukevansa Hanna Tainiota, sitoutumattomat, keskusta ja kristilliset olisivat jo ensimmäisellä kierroksella äänestäneet Niemistä. Hän olisi tullut valituksi 35 äänellä pormestariksi eikä toista kierrosta olisi koskaan tullut. Timo P. Niemisestä olisi tullut pormestari vasemmiston lainaäänillä!

Demareilla oli ihan hyvä ehdokas, häneen homma ei kaatunut. Mutta Pauli Ruoholahden valitsema taktiikka varmisti, että häntä ei koskaan valittu pormestariksi.

PAULI VÄLIMÄKI

Kaupunginvaltuutettu (vihr)


	Etusivu Henkilöesittely Politiikkaa Usko tai älä Kirjoitukset ja puheet Linkit BLOGI In english	Näin hävittiin pormestaripeli Aamulehti 18.9.2006 Pauli Ruoholahti jatkaa muiden arvostelua siitä, että demarit hävisivät Tampereen pormestarivaalin ("Julkeaa junailua", Asiat 17.9.) Ruoholahti etsii syyllisiä, vaikka mitään rikosta ei ole tapahtunut. Demokratiassa jopa demarit voivat jäädä vähemmistöön. Jos se on yllätys, kannattaa katsoa peiliin. Koska kaimani vaikuttaa vilpittömän tietämättömältä siitä, miksi näin kävi, minä voin kertoa sen hänelle. Demarit tekivät kaksi vuotta sitten sopimuksen kokoomuksen ja vasemmistoliiton kanssa poliittisesta yhteistyöstä. (Tuota kassakaappisopimusta ei muuten vieläkään ole julkistettu.) Ennen vaaleja Pauli Ruoholahti lupasi minulle, että myös vihreät otetaan mukaan yhteistyöhön. Vaalien jälkeen hän söi sanansa ja heitti yhdessä kokoomuksen ryhmänjohtaja Seppo Rantasen kanssa vihreät ulos neuvotteluista. Se oli Ruoholahden ensimmäinen virhe. Kun olisi pitänyt etsiä liittolaisia, hän järjesti vihreät oppositioon. Toisen virheen hän teki, kun esti ryhmäänsä neuvottelemasta opposition kanssa yhteistyöstä pormestarinvaalissa. Vain vallan sokaisema voi kuvitella, että vihreät rientävät apuun ja varmistavat demarien valta-asemat - palatakseen sitten kiltisti katsomoon. Kaikki demarit eivät neuvottelukieltoa onneksi noudattaneet - kuten eivät tehneet kokoomuslaisetkaan. Viime hetkillä tuli demareiltakin "tarjous", ja minulle vakuutettiin, että Ruoholahti tiesi siitä ja oli sen siunannut. Tuntia ennen valtuuston kokousta vihreät kokoontuivat punnitsemaan kahta yhteistyötarjousta. Demarit lupasivat, että vihreät otetaan mukaan kolmosten yhteistyöhön. Sitoutumattomien, keskustan ja kristillisten kanssa he eivät halunneet edes keskustella. Timo P. Nieminen ja kokoomuksen valtuutettujen enemmistö olivat valmiit keskustelemaan koko ryhmä 20:n kanssa ja lupasivat lopettaa toiset poissulkevan toimintatavan. Se ratkaisi kantamme. Vihreät eivät hakeneet sisäänpääsyä kultapossukerhoon, vaan uutta toimintatapaa, jossa valtuustoryhmiä ei jaeta hallitukseen ja oppositioon, vaan kaikkia kohdellaan tasaveroisesti. Juuri Pauli Ruoholahti ja Seppo Rantanen ovat pitäneet hengissä muinaisen aseveliakselin toimintatyyliä, eli asioiden sopimista pienessä ja suljetussa valtapiirissä. Sen aika on nyt ohi. Tätä Ruoholahti ei oivaltanut, se oli hänen kolmas virheensä. Kirjoituksessaan Ruoholahti kertoo neljännen virheensä itse. Hän oli sopinut, että vasemmisto "lainaa" kolme ääntä ensimmäisellä kierroksella Niemiselle, jotta tämä selviää toiselle kierrokselle ohi Oras Tynkkysen. Tärkeintä oli taas siis pudottaa vihreät. Sokea Reettakin osaa laskea mitä riskipeliä tämä oli: Jos vihreät olisivat ilmoittaneet tukevansa Hanna Tainiota, sitoutumattomat, keskusta ja kristilliset olisivat jo ensimmäisellä kierroksella äänestäneet Niemistä. Hän olisi tullut valituksi 35 äänellä pormestariksi eikä toista kierrosta olisi koskaan tullut. Timo P. Niemisestä olisi tullut pormestari vasemmiston lainaäänillä! Demareilla oli ihan hyvä ehdokas, häneen homma ei kaatunut. Mutta Pauli Ruoholahden valitsema taktiikka varmisti, että häntä ei koskaan valittu pormestariksi. PAULI VÄLIMÄKI Kaupunginvaltuutettu (vihr)