Autottomat markettien maailmassa
(Tamperelainen tammikuussa 2002)

Suomessa tapahtui 1990-luvulla kolmas kaupallinen vallankumous. Siirryimme amerikkalaiseen yhteiskuntaan, jossa leipää ja maitoa ei enää saa kotikulmilta, vaan niitä on lähdettävä hakemaan moottoritietä pitkin viiden tai kymmenen kilometrin päästä.

Tämä on toteamus, ei tuomio. Mitäpä minä valittamaan, sillä kansalaiset näyttävät hyväksyvän uudet kauppavallanpitäjät. Pisimmät leipäjonot eivät ole nykyään seurakunnan ruokapankin edessä, vaan Hervannan valtaväylällä ja läntisellä ohitustiellä, kun proletariaatti ja keskiluokka jonottavat nizzaneillaan ja volvoillaan hakemaan maitoa Prismasta ja City-Marketista.

Olen nähnyt kolme kaupallista kumousta. Asuin lapsuuteni rintamamiestalossa omakotitalueella. Tyyppitalojen keskellä oli yksi vähän isompi talo, se oli ruokakauppa. Kauppias asui talon yläkerrassa. Kaupassa käytiin kävellen tai pyörällä. Vaateostoksille lähdettiin kaupungin keskustaan osuuskauppaan, eli "tavarataloon". Korttelikauppa eli vielä 1960-luvulla.

1970-luvulla tulin opiskelemaan Tampereelle ja asuin Hervannan lähiössä. Siellä oli ostari, jossa oli ruokakauppa, kioski, kampaamo, kukkakauppa ja pubi. Ostarikauppa eli 1980-luvun lopulle. Nyt asun taas omakotitalossa ja ostaria saneerataan vanhusten palvelukeskukseksi. Ruokakaupat ja pikkuliikkeet ovat siirtyneet isoihin kauppakeskuksiin ohikulkuteiden varsille. Kaupungin kotiavustajat kuskaavat mummoille ruokakasseja. Lahdessa selvitettiin, että kauppareissu maksaa kunnalle 80 mk - vanhuksen ostokset olivat 60 mk. Tosi fiksua...

Hesarissa oli 8.1. murheellinen juttu lähiöiden kauppakuolemasta. Uudellamaalla asuu jo 100 000 ihmistä, joilla ei ole kahden kilometrin matkan päässä kauppaa lainkaan, ei edes laatikkomyymälää. 15 vuodessa pääkaupunkiseudulla on lopetettu 600 lähikauppaa. Pääkaupunkiseudulla on yli 20 kaupunginosaa joissa ei ole yhtään kauppaa. Tampereella kehitys on menossa samaan suuntaan.

Kaavoittajat ja päättäjien enemmistö tuntuu antautuneen kaupan suuryksikköjen edessä, vaikka tiedetään, että autottomien talouksien määrä on kaupungeissa koko ajan nousussa. Helsingissä yli 40 % talouksista on autottomia, Tampereella lukema on kantakaupungin alueella sama. Tampereen seudulla on yli 60 000 autotonta taloutta, eli noin joka viides talous. Vanhusten ja opiskelijoiden määrät lisääntyvät kasvukeskuksissa, se kasvattaa autottomien talouksien määrä. Samoin sinkkutalouksien yleistyminen. Onpa joku autotta ihan vapaaehtoisesti.

Hypermarkettien vallan alla rakennetaan kaupan kolmatta valtakuntaa. Kun ensin ruokakaupat saatiin asuinalueilta moottoriteiden varsille, nyt sinne siirretään myös elokuvateatterit, lääkäriasemat ja ravintolat - tulevaisuudessa myös asunnot? Eri puolille Suomea viritellään retail parkeja, elämyskeitaita, jotka sisältävät tilaa vievän huonekalu- ja rautakaupan lisäksi kymmeniä pikkuliikkeitä, joiden luontevin paikka olisi asuinalueilla. Retailparkit vievät Suomea takaisin nukkumalähiöiden aikaan. Ne eivät ole ensi sijassa uhka keskustan, vaan lähiöiden palveluille.

Elämä ja ympäristö muuttuvat aika ankeiksi, jos sun pitää mennä juomaan kahvikupposesi, syömään hampurilaisesi tai leikkauttamaan tukkasi hypermarkettiin, etkä voi sitä tehdä kotikulmillasi.

Mutta ei kaupan murros tähän lopu. Ehkä kaupan neljäs vallankumous ottaa ihanteensa keskieurooppalaisista vanhoista kaupungeista, missä - ei vain kaupungin keskustassa, vaan jokaisessa kaupunginosassa on kaupallinen keskustansa toreineen ja kivijalkakauppoineen?

Pauli välimäki