Pauli Välimäki

Muuttuuko ihminen?

Vanajaveden ahavoitunut kalastaja, ihmislajin säälimätön kriitikko ja lintujen paras ystävä, kirjailija Pentti Linkola arveli jokin aika sitten Suomen Kuvalehdessä, että maailmanloppuun on aikaa 30, korkeintaan 100 vuotta. Maailmanlopulla hän tarkoitti ihmislajin, tuon "homo insipiensin", hullun kädellisen, loppua.

Sallikaa minun olla eri mieltä. Ei siksi, etten pitäisi mahdollisena niitä ekokatastrofeja, joita Linkola vyöryttää lukijansa eteen. On täysin mahdollista, että jo Rooman klubin ennustamat taloudelliset, yhteiskunnalliset ja sosiaaliset romahdukset seuraavat tällä vuosisadalla toisiaan. Väestönkasvun, luonnonvarojen kulutuksen ja saastumisen noidankehä on todellinen ja pahenee vuosi vuodelta.

Mutta en usko, että nuo romahdukset merkitsisivät ihmislajin loppua. Länsimaisen, globaalin talousjärjestelmän loppua se saattaisi merkitä. Ehkä sitä seuraisi taas paluu alueellisesti omavaraisiin talouksiin ja oleellisesti niukempaan elämäntapaan. Siis sen tapaiseen, jota Linkola elää ja opettaa.

Kalastajamme tekee saman virheen kuin moni muu ekologisti etsiessään syitä ympäristökriiseihin. Hän alkaa puhua ihmislajista "maapallon syöpänä, evoluution hirvittävänä erehdyksenä". Ympäristökriisi on kuitenkin kulttuurikriisi, länsimaisen kulttuurin ja suurelta osin sen yhden vaiheen, teollisen aikakauden kriisi.

Esimodernia elämänmuotoa ihannoiva Linkola ei näytä huomaavan tai ei halua huomata, että elämme aikakausien taitteessa. Teollinen aika painuu mailleen, tiedon aika kajastaa. Se luo aivan uudet edellytykset ratkaista ympäristökriisejä. Tietotekniikan ja mikroelektroniikan avulla tuotannon ekotehokkuus voidaan kymmenkertaistaa, jopa satakertaistaa - tinkimättä taloudellisesta tehokkuudesta.

Uusi aika ei johda itsestään ekoaikaan. Tiedon omena voidaan myrkyttää, geenimanipuloida, säteilyttää tai ryöstää köyhien ja orpojen suusta, ellei tiedon tekniikkaa ohjaa tahdon etiikka ja markkinoiden valtaa demokratian vastavalta. Vain uusi valistuksen vuosisata voi estää ekokatastrofien vuosisadan.

Elän luottavaisin mielin. Ihminen on paitsi homo insipiens, myös homo in-stabilis, muuttuvainen kädellinen.

PAULI VÄLIMÄKI
Vapaa ympäristö- ja kuluttajatoimittaja


	Etusivu Henkilöesittely Politiikkaa Usko tai älä Kirjoitukset ja puheet Linkit BLOGI In english	Muuttuuko ihminen? Vanajaveden ahavoitunut kalastaja, ihmislajin säälimätön kriitikko ja lintujen paras ystävä, kirjailija Pentti Linkola arveli jokin aika sitten Suomen Kuvalehdessä, että maailmanloppuun on aikaa 30, korkeintaan 100 vuotta. Maailmanlopulla hän tarkoitti ihmislajin, tuon "homo insipiensin", hullun kädellisen, loppua. Sallikaa minun olla eri mieltä. Ei siksi, etten pitäisi mahdollisena niitä ekokatastrofeja, joita Linkola vyöryttää lukijansa eteen. On täysin mahdollista, että jo Rooman klubin ennustamat taloudelliset, yhteiskunnalliset ja sosiaaliset romahdukset seuraavat tällä vuosisadalla toisiaan. Väestönkasvun, luonnonvarojen kulutuksen ja saastumisen noidankehä on todellinen ja pahenee vuosi vuodelta. Mutta en usko, että nuo romahdukset merkitsisivät ihmislajin loppua. Länsimaisen, globaalin talousjärjestelmän loppua se saattaisi merkitä. Ehkä sitä seuraisi taas paluu alueellisesti omavaraisiin talouksiin ja oleellisesti niukempaan elämäntapaan. Siis sen tapaiseen, jota Linkola elää ja opettaa. Kalastajamme tekee saman virheen kuin moni muu ekologisti etsiessään syitä ympäristökriiseihin. Hän alkaa puhua ihmislajista "maapallon syöpänä, evoluution hirvittävänä erehdyksenä". Ympäristökriisi on kuitenkin kulttuurikriisi, länsimaisen kulttuurin ja suurelta osin sen yhden vaiheen, teollisen aikakauden kriisi. Esimodernia elämänmuotoa ihannoiva Linkola ei näytä huomaavan tai ei halua huomata, että elämme aikakausien taitteessa. Teollinen aika painuu mailleen, tiedon aika kajastaa. Se luo aivan uudet edellytykset ratkaista ympäristökriisejä. Tietotekniikan ja mikroelektroniikan avulla tuotannon ekotehokkuus voidaan kymmenkertaistaa, jopa satakertaistaa - tinkimättä taloudellisesta tehokkuudesta. Uusi aika ei johda itsestään ekoaikaan. Tiedon omena voidaan myrkyttää, geenimanipuloida, säteilyttää tai ryöstää köyhien ja orpojen suusta, ellei tiedon tekniikkaa ohjaa tahdon etiikka ja markkinoiden valtaa demokratian vastavalta. Vain uusi valistuksen vuosisata voi estää ekokatastrofien vuosisadan. Elän luottavaisin mielin. Ihminen on paitsi homo insipiens, myös homo in-stabilis, muuttuvainen kädellinen. PAULI VÄLIMÄKI Vapaa ympäristö- ja kuluttajatoimittaja