|
2000-luvun ympäristöhaasteet
Jos kasvit ja eläimet osaisivat juhlia uutta vuosituhatta, ne saattaisivat järjestää surujuhlan. Biologisen kellon mukaan on alkanut luonnonhistorian kuudes sukupuuttojen aika, sanoo tunnettu yhdysvaltalainen biologi Edward Wilson kirjassaan Elämän monimuotoisuus. Aiemmat sukupuutot johtuivat luonnonmullistuksista, nyt ensimmäistä kertaa syypää on yksi eliölaji, nisäkäs nimeltä homo sapiens. Jos tiivistämme evoluution historian yhteen vuoteen, nyt juhlimamme kristillinen kalenteri kattaa siitä viimeisen minuutin. Ja maailman laajuiseksi levittäytynyt teollinen kulttuuri kattaa siitä kuusi viimeistä sekuntia. Länsimainen ihminen on luonnonhistorian lapsilaji, jonka itsekkäät leikit aseilla, autoilla ja kulutustavaroilla uhkaavat kaikkien muiden lajien vuosimiljoonaista eloa.
Sukupuuttojen aalto uhkaa jatkua kiihtyvällä nopeudella. Seuraavien 30 vuoden kuluessa saattaa viidesosa eliölajeista kuolla sukupuuttoon. Näin käy, mikäli maailman väkiluku nousee 8 miljardiin, mikäli sademetsiä tuhotaan polttopuuksi ja laidunmaaksi, mikäli alkuperäistä luontoa otetaan rakennusmaaksi ja tehometsätalouden käyttöön ja mikäli merien ja järvien ylikalastus saa jatkua entiseen malliin. Eliölajien tasapainon järkyttäminen uhkaa viime kädessä ravintokierron huipulla eläviä nisäkkäitä, myös ihmistä. Siksi niin Wilson kuin moni muukin luonnontutkija on vaatinut alkuperäisluonnon suojelua niin, että kustakin biotyypistä ainakin 10 prosenttia suojellaan. Tämä tehtävä on Suomessakin vielä kesken.
Väestönkasvulla on vakavia sosiaalisia ja ekologisia seurauksia. Noin 800 miljoonaa ihmistä sinnittelee pysyvästi aliravittuina. Ruoan tuotanto riittäisi maapallon nykyisen väestön ruokkimiseen, jos köyhillä olisi varaa ostaa ruokaa. Mutta riittääkö ruokaa 10 miljardin ihmisen ruokkimiseen? Ravinnon tuotanto kasvaa nyt hitaammin kuin väestö. Lester Brown arvelee Maailman tila 1999 -raportissa, että vilja nousee tulevina vuosikymmeninä strategiseksi raaka-aineeksi. Viljakaupan merkitys kasvaa, koska yhä useampi valtio ei ole ruoan suhteen omavarainen. Samaan aikaan ilmastomuutokset koettelevat maapallon perinteisiä vilja-alueita. Toinen strateginen raaka-aine tulee olemaan puhdas vesi. Pohjavesien ehtyminen saattaa tehdä esimerkiksi Intiassa monista alueista asumiskelvottomia. Myös eroosio, aavikoituminen ja maaperän suolaantuminen lisäävät ympäristöpakolaisuutta. Sivumennen sanoen: Näiden visioiden edessä
Suomen kannattaisi pitää peltoalansa kunnossa ja viljavana! Kiina on onnistunut hillitsemään väestönkasvuaan
sallimalla pääsääntöisesti vain yhden lapsen
perhettä kohden. Kulttuurisista syistä näin kova keino
ei onnistu monessakaan maassa. Köyhyyden poistaminen, koulutuksen
lisääminen ja naisten aseman parantaminen ovat tehokkaita
"pehmeitä" keinoja syntyvyyden laskemiseksi. Suomi voisi
keskittää kaiken kehitysapunsa näiden tavoitteiden saavuttamiseen.
Poliittiset johtopäätökset ilmastomuutoksesta vedettiin YK:n ympäristökokouksissa Riossa ja Kiotossa. Hiilidioksidipäästöjen kasvu halutaan ensin pysäyttää ja sitten kääntää laskuun. Ensiaskeleet ovat olleet vaatimattomia siihen nähden, että tutkijoiden mukaan teollisuusmaissa on vähennettävä fossiilisten polttoaineiden käyttöä jopa 90 prosenttia alkavalla vuosisadalla. Onnistuuko siirtyminen jälkifossiiliseen energiatalouteen? Ratkaisun avain saattaa olla elektroniikan ja piijohdetekniikan vallankumouksessa. Se tuo markkinoille pieniä ja tehokkaita laitteita ja hajauttaa energiajärjestelmiä. Tuuli- ja aurinkoenergian markkinat kasvavat tällä hetkellä 20- 30 prosentin vuosivauhtia. Pian ne haastavat monissa kohteissa vanhat energialähteet. Suomessa voidaan tuottaa ainakin 10 prosenttia sähköstä tuulivoimalla jo lähivuosikymmeninä. Aurinkosähkö tulee joka kodin käyttöön myöhemmin, mutta ehkä jo 10 vuoden kuluttua Suomessakin rakennetaan autinkoenergiaa varaavia tiilikattoja. Myös puuenergian osuus tulee kasvamaan. Keskuslämpökattiloiden puupelletit ja biosähkö ovat pian markkinoilla.
Saksalaisen Wuppertahl-tutkimuslaitoksen mukaan
teollisuusmaiden tulisi vuoteen 2050 mennessä vähentää
materiaalien kulutusta kymmenenteen osaan nykyisestä eli 90 prosenttia.
Tämä Factor 10 -tavoite ei tarkoita kulutuksesta luopumista,
vaan sen laadun muuttamista. On siirryttävä kertakäyttöisistä
korjattaviin ja kierrätettäviin tuotteisiin, muodin mukaan
vaihtuvista pitkäikäisiin ja kestäviin tavaroihin, myrkyllisistä
ja haitallisista materiaaleista turvallisiin, uusiutumattomista raaka-aineista
uusiutuviin ja energiaa syövistä sitä säästäviin
laitteisiin. PAULI VÄLIMÄKI |
|||