Miten Nurmi-Sorilaa tulisi kehittää?

Pekka Paavola provosoi keskustelua Nurmi-Sorilasta (Aamulehti 14.8.). Mikäs siinä, aihe on tärkeä. Paavolan kirjoitus sisälsi kuitenkin kovin vajavaista tietoa niin Nurmi-Sorilan kaavoituksesta kuin vihreiden näkemyksistä.

Ensinnäkin valtuusto on ottanut kantaa asiaan Kaikem paree Tampere -strategiassa. Siellä lukee näin: "Kaupungin pohjoinen suuralue nähdään maaseutumaisen, pääasiassa omakotiasumisen (esim. Nurmi) sekä vapaa-aika- ja virkistysalueiden voimavarana." Mitä tämä linjaus merkitsee?

Ainakin se merkitsee sitä, että sellaista yleiskaavaa, jota vielä 10 vuotta sitten suunniteltiin, ei Nurmi-Sorilaan voi tehdä. Silloinhan Aitolahteen kaavailtiin 15 000 asukkaan lähiötä. Nurmen alueelle oli osoitettu lähinnä kerrostaloja. Aitolahden kulttuurimaisemiin olisi noussut modernien pientalojen latteaa mattoa.

Tämä suunnitelma haudattiin, kun katseet käännettiin kantakaupungin tiivistämiseen ja Vuorekseen. Ratkaisu oli järkevä niin taloudellisesti, toiminnallisesti kuin ekologisesti - olkoonkin että Vuoreksessakin luontoarvot ja tehokkuusarvot ovat törmäyskurssilla.

Miten Nurmi-Sorilaa sitten tulisi kehittää? Yksi ajatus on pitää alue rakennuskiellossa ja reservissä odottamassa Vuoreksen valmistumista. Ehkä sen jälkeen on jälleen tarvetta 15 000 asukkaan lähiölle? Tätä mallia en kannata. On vanhanaikaista ja huonoa kaupunkisuunnittelua vastata kasvun haasteisiin yhä uusia lähiöitä rakentamalla.

Toinen vaihtoehto on myöntää alueelle poikkeuslupia omakotitalojen rakentamiseen. Tätä mm. Paavola on kannattanut ympäristölautakunnassa. Tämäkin on huono vaihtoehto, koska se johtaa suunnittelemattomaan hajarakentamiseen. Kolmas vaihtoehto on tehdä Nurmi-Sorilan ja Aitolahden alueelle uusi yleiskaava, jossa päätetään rakentamisalueet ja suojellaan arvokkaat maisema- ja luontokohteet. Tätä minä kannatan.

Uusi kaava ei saisi olla kerrostalokaava, mutta ei myöskään tavanomainen omakotitalomattoa Aitolahden rantapelloille levittävä pientalokaava. Kaavoitustyössä olisi esitettävä uusia vaihtoehtoja, ryhmärakentamista, tiiviitä pientaloalueita, ekokyliä ja nauhamaista asutusta pääteiden varsille. Näin asutus voitaisiin keskittää olemassaolevien kylien yhteyteen ja samalla säilyttää kulttuurimaisema ja luonnonarvot, jotka ovat todennäköisesti jopa suurempia kuin Vuoreksessa.

Jukka Leino esitti aikoinaan Rauman tai Porvoon tyylisen puukaupungin rakentamista Nurmi-Sorilaan. Ajatusta kannattaa kehitellä. Jos suunnittelussa otetaan vinkkiä paitsi Raumalta, myös vanhan Pispalan monimuotoisuudesta, jälki voisi olla kansainvälisestikin ainutlaatuista ja kiehtovaa.

Omakotirakentaminen ei välttämättä merkitse luonnonvarojen tuhlausta. Pientaloasuminen antaa mahdollisuuden suurempaan omavaraisuuteen, puutarhanhoitoon, kierrätykseen, eläinten pitämiseen ja vaikka puuenergian hyödyntämiseen mitä kerrostaloasuminen. Toisaalta kerrostaloasuminen on energiatehokasta ja mahdollistaa joukkoliikenteen ja palvelujen paremman saatavuuden. Molemmilla on puolensa, hyvässä kaupungissa on aina erilaisia asumisvaihtoehtoja.

Pauli Välimäki