Myös biovoimalat varmistavat elintason

Seppo Salminen otti tiukasti kantaa viidennen ydinvoimalan puolesta (AL 19.2.). Arvostan kunnallisneuvoksen periaatteellista tapaa pohtia asioita, mutta energia-asioista hänellä tuntuu olevan kovin yksipuolisia käsityksiä.

"Voimala varmistaa elintason". Näin väitettiin myös vuonna 1993, kun eduskunta edellisen kerran hylkäsi hakemuksen. Miten kävi Suomen elintason? Se on noussut laman jäljiltä kohisten ilman lisäydinvoimaa. Tuliko sähköpula? Ei tullut, vaan sähköstä on ollut jopa ylitarjontaa. Suomeen on rakennettu vuoden 1993 jälkeen yli 3000 MW lisää sähkötehoa, siitä suuri osa uusiutuvia energiamuotoja, kuten puuvoimaa.

Suomeen ei osteta sähköä siksi, ettei sitä voitaisi Suomessa tuottaa, vaan koska Venäjä ja Norja myyvät sähköä halvemmalla kuin suomalaiset voimalat. Kylmimmänkin talvipäivän aikana meillä seisoo neljän suurvoimalan verran kapasiteettia käyttämättömänä.

Viime vuonna Suomessa oli rakenteilla 1700 MW verran uusia voimaloita, eli enemmän kuin kaavailtu viides ydinvoimala tuottaisi sähköä. Toisin kuin ydinvoimala, rakenteilla olevat voimalat tuottavat sekä lämpöä että sähköä, mikä onkin energiatehokkuuden kannalta viisasta. Ydinvoimalahan työntää pääosan tuottamastaan energiasta hukkalämpönä mereen. Uusiutuva kotimainen energia myös tuo työpaikkoja sinne missä niitä eniten tarvitaan, eli haja-asutusalueille.

Salminen syyttää Osmo Soininvaaraa savupiipputeollisuuden alasajamisesta. Tämä on väärinkäsitys. Soininvaara on puhunut siitä, kannattaako Suomen erikoistua halvan sähkön varassa toimivaan raskaaseen teollisuuteen vai energiatehokkaaseen uuteen teknologiaan. Myös metsäteollisuus voi toimia energiatehokkaasti. Esimerkiksi sellutehdas on energiaomavarainen ja voi jopa myydä puusta tuotettua sähköä valtakunnanverkkoon.

Itse asiassa metsäteollisuuden laajentuminen on edellytys vihreiden ja ympäristöväen energiatavoitteiden toteutumiselle. Jos puuenergian käyttöä aiotaan voimakkaasti lisätä, se edellyttää myös selluteollisuuden ja puunjalostusteollisuuden kasvua, sillä pääosa puuenergiasta saadaan niiden sivutuotteena. Esimerkiksi metsähakkeen käyttö on vasta alkanut ja metsänparannustöiden yhteydestä sitä voidaan saada merkittäviä määriä.

Salminen ei tunnu uskovan lainkaan sähkönsäästöön. Kuitenkin hallituksen ydinvoimamyönteinen enemmistö päätti esittää, että lisäydinvoimasta huolimatta sähkön kokonaiskulutusta ei lisätä sen enempää kuin maakaasuvaihtoehdossa. Se edellyttää voimakkaita sähkönsäästötoimia, mikä taas käytännössä onnistuu vain korottamalla energiaveroja. Halpa sähkö lisää väistämättä sähkön kulutusta.

Sähköä voidaan säästää jopa ilman lisäkustannuksia noin 5 % alalla kuin alalla. Kotona se onnistuu pelkästään laskemalla yhdellä asteella huonelämpötilaa. (Uuden väitöstutkimuksen mukaan puolet kotitalouksista lämmitetään 23 - 26 asteen helletilaan, huh huh!). Jos otetaan käyttöön investoinnit, joiden takaisinmaksuaika on 1 - 5 vuotta, päästään niin kiinteistöissä kuin teollisuudessa 10 - 25 % säästöihin.

Salminen ei myöskään usko uusiutuvaan energiaan. Onneksi se ei ole uskonasia. 1990-luvulla Suomeen on jo rakennettu bioenergialla toimivia voimaloita enemmän kuin yhden suurvoimalan verran. Hallituksen tavoitteena on rakentaa tällä vuosikymmenellä vielä puolet lisää. Loppuuko uusiutuvien kehitys siihen? Jos puuenergialle, maalämmölle ja tuulivoimalle annetaan mahdollisuus, näin ei käy. Salmisen markkinoimasta sähkölämmityksestä voidaan lämpöpumppujen avulla säästää kaksi kolmasosaa, kuten Ruotsissa on tehty. Saksa rakensi pelkästään viime vuonna yli 2000 MW tuulivoimaa. Ruotsi aikoo rakentaa vuosittain 500 MW tuulivoimaa. Suomessa tavoite on vain 50 MW vuodessa, vaikka tuuliolot ovat samanlaiset.

Jos viides ydinvoimala rakennetaan ja sähköverkkoon tulee yhtenä päivänä 1600 MW lisää ydinsähköä, sen jälkeen menee vuosikausiksi tarve tuottaa lisää uusiutuvaa sähkövoimaa. Ainakin jos hallitus pitää sanansa energiansäästöstä.

PAULI VÄLIMÄKI