Pauli Välimäki

Lisää potkua
ympäristöasioihin

Tampere halusi nousta 1990-luvulla ympäristönsuojelun kärkikaupugiksi. Monissa asioissa oltiinkin muita edellä, mutta parin viime vuoden aikana kehitys on pysähtynyt. Tärkeät ympäristöhankkeet seisovat tai ovat unohtuneet.

1990-luku oli Tampereella aktiivisen ympäristöpolitiikan aikaa. Vuonna 1994 hyväksyttiin kaupungin ympäristöohjelma. Toimialoilla tehtiin ympäristöohjelmia, budjettiin otettiin ympäristötavoitteet, koko maan ensimmäinen ympäristötilinpäätös valmistui ja yli 200 kaupunkilaista osallistui kestävän kehityksen ohjelman laatimiseen.

Parin viime vuoden aikana vauhti on hiljentynyt. Esimerkkejä: Ympäristöohjelmaa ei ole vuoden 1994 jälkeen päivitetty. Liikelaitoksista vain vesilaitos on ottanut sertifioidun ympäristöjärjestelmän käyttöön. Kasvihuonekaasujen vähentämisstrategiaa ei ole tehty ja päästöt ovat kasvussa. Ympäristötilinpäätöstä ei ole vuoden 1997 jälkeen tehty. Ympäristöindikaattoreita, joilla päästöjen kehitystä seurattaisiin, ei ole otettu käyttöön. Valtuuston hyväksymää ympäristötietokeskusta ei ole perustettu. Kestävän kehityksen paikallisagendatyö kaupunkilaisten kanssa on pysäytetty.

Esimerkit ovat sikäli vakavia, että kaupunki on eri tasoilla sitoutunut kaikkien näiden hankkeiden eteenpäin viemiseen.

Toki positiivisestakin kehityksestä on esimerkkejä: Toimialojen ympäristöohjelmia uusitaan parhaillaan kestävän kehityksen ohjelmiksi. Tampere on osallistunut ympäristöä säästävät hankinnat -projektiin Kuntaliiton puitteissa. Päiväkodeissa ja kouluissa on toteutettu ympäristökasvatusta mallikkaasti.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kaupungin kehittämiseen mahtuu vain yksi visio kerrallaan. Jos se 1990-luvulla oli kestävä kehitys, on se tällä vuosikymmenellä ilmeisesti eTampere. Mutta eiväthän ne ole vastakkaisia asioita, molempia voidaan viedä eteenpäin rinnan ja ne täydentävät hyvin toisiaan. Kestävän kehitykset asiat vaativat kuitenkin uutta potkua ja niitä tulisi edistää samanlaisella kunnianhimolla kuin eTamperetta. Tampereen tulisi olla ympäristönsuojelun kärkikaupunki myös 2000-luvulla. Se on tärkeä osa tamperelaisten elämänlaatua, luonnon hyvinvointia ja myös kaupungin imagoa.

Esitän seuraavia askelia otettaviksi tässä ja nyt.

Ryhdytään laatimaan kaupunginosien kestävän kehityksen ohjelmia yhteistyössä asukkaiden kanssa, kuten Helsingissä on tehty. Tätä varten tulisi varata määräraha ensi vuoden budjettiin. Perustetaan kaupungin johtoryhmän alaisuuteen kestävän kehityksen koordinaattorin homma, kuten tämän vuoden talousarviossa esitetään. Silloin hommat rullaisivat ja asia saisi sen painoarvon mikä sille kuuluu.

Uusitaan ympäristöohjelma ja asetetaan siinä konkreettiset tavoitteet tamperelaisten "ekologisen jalanjäljen" pienentämiseksi kestävälle tasolle. Valmistellaan kaupunginvaltuuston hyväksyttäväksi ilmastostrategia, jossa esitetään keinot, joilla Tampere pudottaa kasvihuonekaasujen päästöt vuoden 1990 tasolle. Olemme maana ja kaupunkina sitoutuneet tähän, vain teot puuttuvat.

Otetaan jo ensi vuoden budjetissa käyttöön ympäristöindikaattorit. Tampere on ollut hyväksymässä EU:n ympäristöindikaattoreita, joten on luontevaa ottaa ne käyttöön. Nehän ovat vielä alustavia, mutta se ei haittaa. Indikaattoreissa seurataan mm. hiilidioksidipäästöjä, liikennesuoritetta, viheralueiden määrää, ilmanlaatua, melulle altistusta ja ympäristömerkittyjen tuotteiden käyttöä.

Käynnistetään uudelleen ympäristötilinpäätöksen laatiminen. Sen tulisi sisältää enemmän tunnuslukuja ja taloudellisia laskelmia kaupungin toimintojen ympäristövaikutuksista kuin edellinen. Sopiva ajankohta olisi vuoden 2002 tilinpäätöksen yhteydessä.

Perustetaan ympäristötietokeskus. Tämän vuoden budjetissa on sitä koskeva suunnitteluraha. Tiettävästi Tilakeskus ei ole rahalla vielä tehnyt mitään, vaikka vuosi on kohta puolessa. Ympäristötietokeskukseen voisi yhdistää järjestöjen ideoiman tamperelaisten talon, eli siitä tulisi kaikille avoin resurssi ja paikka kuntalaisten osallistumiselle.

Pauli Välimäki
Kaupunginvaltuutettu
ja kaupunginhallituksen jäsen (vihr)


	Etusivu Henkilöesittely Politiikkaa Usko tai älä Kirjoitukset ja puheet Linkit BLOGI In english	Lisää potkua ympäristöasioihin Tampere halusi nousta 1990-luvulla ympäristönsuojelun kärkikaupugiksi. Monissa asioissa oltiinkin muita edellä, mutta parin viime vuoden aikana kehitys on pysähtynyt. Tärkeät ympäristöhankkeet seisovat tai ovat unohtuneet. 1990-luku oli Tampereella aktiivisen ympäristöpolitiikan aikaa. Vuonna 1994 hyväksyttiin kaupungin ympäristöohjelma. Toimialoilla tehtiin ympäristöohjelmia, budjettiin otettiin ympäristötavoitteet, koko maan ensimmäinen ympäristötilinpäätös valmistui ja yli 200 kaupunkilaista osallistui kestävän kehityksen ohjelman laatimiseen. Parin viime vuoden aikana vauhti on hiljentynyt. Esimerkkejä: Ympäristöohjelmaa ei ole vuoden 1994 jälkeen päivitetty. Liikelaitoksista vain vesilaitos on ottanut sertifioidun ympäristöjärjestelmän käyttöön. Kasvihuonekaasujen vähentämisstrategiaa ei ole tehty ja päästöt ovat kasvussa. Ympäristötilinpäätöstä ei ole vuoden 1997 jälkeen tehty. Ympäristöindikaattoreita, joilla päästöjen kehitystä seurattaisiin, ei ole otettu käyttöön. Valtuuston hyväksymää ympäristötietokeskusta ei ole perustettu. Kestävän kehityksen paikallisagendatyö kaupunkilaisten kanssa on pysäytetty. Esimerkit ovat sikäli vakavia, että kaupunki on eri tasoilla sitoutunut kaikkien näiden hankkeiden eteenpäin viemiseen. Toki positiivisestakin kehityksestä on esimerkkejä: Toimialojen ympäristöohjelmia uusitaan parhaillaan kestävän kehityksen ohjelmiksi. Tampere on osallistunut ympäristöä säästävät hankinnat -projektiin Kuntaliiton puitteissa. Päiväkodeissa ja kouluissa on toteutettu ympäristökasvatusta mallikkaasti. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kaupungin kehittämiseen mahtuu vain yksi visio kerrallaan. Jos se 1990-luvulla oli kestävä kehitys, on se tällä vuosikymmenellä ilmeisesti eTampere. Mutta eiväthän ne ole vastakkaisia asioita, molempia voidaan viedä eteenpäin rinnan ja ne täydentävät hyvin toisiaan. Kestävän kehitykset asiat vaativat kuitenkin uutta potkua ja niitä tulisi edistää samanlaisella kunnianhimolla kuin eTamperetta. Tampereen tulisi olla ympäristönsuojelun kärkikaupunki myös 2000-luvulla. Se on tärkeä osa tamperelaisten elämänlaatua, luonnon hyvinvointia ja myös kaupungin imagoa. Esitän seuraavia askelia otettaviksi tässä ja nyt. Ryhdytään laatimaan kaupunginosien kestävän kehityksen ohjelmia yhteistyössä asukkaiden kanssa, kuten Helsingissä on tehty. Tätä varten tulisi varata määräraha ensi vuoden budjettiin. Perustetaan kaupungin johtoryhmän alaisuuteen kestävän kehityksen koordinaattorin homma, kuten tämän vuoden talousarviossa esitetään. Silloin hommat rullaisivat ja asia saisi sen painoarvon mikä sille kuuluu. Uusitaan ympäristöohjelma ja asetetaan siinä konkreettiset tavoitteet tamperelaisten "ekologisen jalanjäljen" pienentämiseksi kestävälle tasolle. Valmistellaan kaupunginvaltuuston hyväksyttäväksi ilmastostrategia, jossa esitetään keinot, joilla Tampere pudottaa kasvihuonekaasujen päästöt vuoden 1990 tasolle. Olemme maana ja kaupunkina sitoutuneet tähän, vain teot puuttuvat. Otetaan jo ensi vuoden budjetissa käyttöön ympäristöindikaattorit. Tampere on ollut hyväksymässä EU:n ympäristöindikaattoreita, joten on luontevaa ottaa ne käyttöön. Nehän ovat vielä alustavia, mutta se ei haittaa. Indikaattoreissa seurataan mm. hiilidioksidipäästöjä, liikennesuoritetta, viheralueiden määrää, ilmanlaatua, melulle altistusta ja ympäristömerkittyjen tuotteiden käyttöä. Käynnistetään uudelleen ympäristötilinpäätöksen laatiminen. Sen tulisi sisältää enemmän tunnuslukuja ja taloudellisia laskelmia kaupungin toimintojen ympäristövaikutuksista kuin edellinen. Sopiva ajankohta olisi vuoden 2002 tilinpäätöksen yhteydessä. Perustetaan ympäristötietokeskus. Tämän vuoden budjetissa on sitä koskeva suunnitteluraha. Tiettävästi Tilakeskus ei ole rahalla vielä tehnyt mitään, vaikka vuosi on kohta puolessa. Ympäristötietokeskukseen voisi yhdistää järjestöjen ideoiman tamperelaisten talon, eli siitä tulisi kaikille avoin resurssi ja paikka kuntalaisten osallistumiselle. Pauli Välimäki Kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen (vihr)