Maailma kahvikupissa

Kerron tarinan, joka on paras lukea kahvikupin ääressä.

Kaikki alkoi vuonna 1983 Tampereella. Meitä oli joukko nuoria, joita kalvoi halu parantaa maailmaa. Niinpä keksimme perustaa kehitysmaakaupan ja aloimme myydä afrikkalaista suoratuontikahvia ja -teetä. Idea oli kaunis kuin kahvipapu: ohitamme monikansalliset firmat ja muutamme maailmankaupan rakenteet oikeudenmukaisiksi. Kahvikupillisen kerrallaan.

Minä jaksoin muutaman vuoden vältellä opintojeni loppuunsaattamista kehitysmaakaupan tiskin takana, sitten lähdin toimittajan tielle. Mutta ystäväni matkusti Tansaniaan katsomaan, miten kahvipavut kasvavat. Hän huomasi, että pavut kyllä kasvavat hyvin, mutta köyhien viljelijöiden tulot eivät kasva, jos he eivät saa itse jalostaa kahvipapujaan. Kehitysmaakahvikin paahdettiin Hollannissa.

Ystäväni ryhtyi toimeen ja hankki Turusta käytetyn kahvipaahtimon. Hän palasi Tansaniaan paahtimolaitteiston ja sähköasentajan kanssa. Tansanian valtion kahviyhtiö otti laitteet ilomielin vastaan ja ryhtyi paahtamaan papuja. Ystäväni tuli takaisin mukanaan tuoretta, vastapaahdettua kahvia.

Eipä ehtinyt Kilimantsaron rinteillä kasvanut kahvi kupissa jäähtyä, kun ongelmat pukkasivat päälle. Maailman suurin elintarvikejätti halusi ostaa Tansanian kahvi- ja teeyhtiön, siinä mukana Suomesta lahjoitetun paahtimon. Ehkä heitä kiusasi omituinen kilpailija, joka ei polkenut hintoja, vaan maksoi reilusti ja joka ei halunnut voittoja jalostuksesta, vaan antoi nekin viljelijöille.

Ystäväni ei luovuttanut, vaan alkoi kerätä rahoitusta tarjouskilpailua varten. Tällä kertaa kuitenkin Goljat voitti Daavidin ja vei paahtimon.

Vai voittiko?

Väitän että Daavid, alias Erkki Aunola Tampereen kehitysmaakaupasta, voitti sittenkin. Kahdessakymmenessä vuodessa reilun kaupan aate on kääntynyt vastavirrasta valtavirtaan. Reilun kaupan kahvia valmistavat tänään Tampereen kehitysmaakaupan lisäksi esimerkiksi Paulig ja Meira. Kansainväliset kahviyhtiöt kehittävät eettisen laadun sertifikaatteja. Johtava kahviyhtiö Kraft ennustaa, että jo kymmenen vuoden kuluttua suurin osa kahvista tulee sertifioiduilta tiloilta.

Eettisen kahvin markkinoista kilpailevat muutkin merkit kuin Reilun kaupan kahvi. Paulig tuo tammikuussa myyntiin Utz Kapeh -sertifioidun kahvin, Paulig Mundon. Merkeissä on eroja, mutta yhteistä on se, että kahvipavut on viljelty laatutarkkailussa olevilla tiloilla. Reilun kaupan kahvi tulee yleensä pientiloilta, Utz Kapeh -kahvi pieniltä tai suurilta, mutta sertifioiduilta. Reilun kaupan kahvista maksetaan takuuhinta, joka ylittää tuotantokustannukset, Utz Kapeh -kahvista maksetaan maailmanmarkkinahinta. Molempiin merkkeihin kuuluu lisähinta, jolla tuetaan esimerkiksi koulutusta ja terveydenhuoltoa.

Ehkä myös Juhla Mokka ja Kulta Katriina saavat kerran kylkeensä eettisen laadun merkin. Loppuviimeksi me kuluttajat päätämme sen kahvihyllyllä.

Mutta yksi ystäväni unelma ei ole toteutunut. Reilu kahvi on yleensä Suomessa paahdettua. Erkki Aunolakin paahtaa Tampereen kehitysmaakaupan myymän "Kirkkokahvin" Tampereella, vain pikakahvi valmistetaan Tansaniassa.

Tosin oikeuskäsittely paahtimon omistuksesta on kesken. Unelma elää. Jonain päivänä Tansaniaan viety paahtimo palaa alkuperäiseen tarkoitukseen, reilun kahvin paahtamiseen.

PAULI VÄLIMÄKI