Kalliita roskapusseja

Venäjän elokuisten turve- ja metsäpalojen hajut toivat mieleeni lapsuuden kaatopaikan kitkerät katkut. "Paskalaani" oli suosittu leikkikenttä poikasille. Siellä saattoi harrastaa aarteen etsintää. Piti vain olla varovainen, ettei astunut rotan päälle - tai polttanut itseään jatkuvasti kytevissä kaatopaikkapaloissa.

Ennen vanhaan kaatopaikat paloivat usein. Itse asiassa siellä kyti aina jossain penkassa. Jätettä ei tanattu eikä peitetty. Nykyisin kaatopaikat eivät samalla tavalla pala, mutta kun jätteenpoltosta keskustellaan, kannattaa muistaa, että kaatopaikka on sekin eräänlainen polttolaitos. Jäte ei pala liekeissä, mutta se mätänee ja kaasuuntuu hitaasti hapettomissa oloissa.

Kaatopaikkakaasut ovat äreää tavaraa. Metaani on kaksikymmentä kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Tampereella on laskettu että heidän kaatopaikkansa tuottaa yhtä paljon kasvihuonekaasuja kuin koko kaupungin autoliikenne.

Eipä ihme, että EU:ssa kaatopaikat ovat se viimeinen vaihtoehto jätteille. Niiden edellä on jätteen vähentäminen, kierrätys ja poltto. Suomessa siirrytään jätehierarkian alimmalta portaalta askel ylöspäin, jos jäte viedään kaatopaikan sijasta polttolaitokseen, sanovat polton kannattajat.

Jätteenpolttolaitosten rakentaminen on kuitenkin kohdannut ankaraa vastarintaa kaikkialla. Suomessa on parikymmentä hanketta vireillä, mutta vasta yksi, Kotkan Energian jätteenpolttolaitos, on saanut lainvoimaisen ympäristöluvan. Tosin Riihimäellä jo rakennetaan polttolaitosta ongelmajätelaitoksen kupeeseen, vaikka luvasta on valitettu oikeuteen.

Suurin osa hankkeista kariutuu, koska ne kisaavat samoista roskapusseista. Veikkaan, että Kotkan ja Riihimäen lisäksi Turku saa uuden jätteenpolttolaitoksen, ja pääkaupunkiseutu, ehkä myös Pirkanmaa ja Oulu. Useimmat muut hankkeet raukeavat - kaikkien onneksi. Polttolaitoksia pitää rakentaa selvästi vähemmän kuin jätettä kertyy. Muuten meidän on ruvettava lisäämään jätteitä sen vuoksi, että olisi poltettavaa.

Roskapussien polttaminen on järkevämpää kuin niiden upottaminen kaatopaikan penkkaan. Tästä olen jokseenkin samaa mieltä jätteenpolton kannattajien kanssa. Mutta vielä järkevämpää on kierrättää roskapussin sisältö. Polttolaitosten vastustajat pelkäävät, että polton yleistyminen vähentää kierrätystä. Siirryttäisiinkin jätehierarkiassa taaksepäin kakkosportaalta kolmannelle.

Jos kierrätän sairaalloisen innokkaasti, roskapussiin jää lähinnä muovikalvoja ja likaisia elintarvikepakkauksia, jotka joutavatkin polttoon. Suurin osa meistä kuluttajista on kuitenkin vain kohtuukierrättäjiä. Roskiksen sisällöstä yli puolet on biojätettä, kartonkia, paperia ja muuta kierrätyskelpoista materiaalia. Sikäli polton vastustajien pelko on aiheellinen.

Jos polttolaitoksille sanotaan kyllä, kierrätystä tulisi tehostaa ja muuttaa se pakolliseksi.

Toki silloin joku saattaisi hoksata kysyä, kenellä on varaa rakentaa 46 miljoonaa euroa maksava voimala muovipussien polttoa varten. Sen verran maksaa Kotkan jätteenpolttolaitos.

PAULI VÄLIMÄKI