Milloin saan reilua bensaa?

Biobensiini on viherpesun uusin nimi. 98 oktaanista bensaa, jossa on 2 - 5 prosenttia eteläeurooppalaista ylijäämäviiniä, kutsutaan biobensiiniksi. Tämähän on yhtä uskottavaa kuin jos juoppo, joka on seitsemän päivää vuodessa raitis, kutsuisi itseään absolutistiksi.

Ruotsalaista E85-bensiiniä sen sijaan voi jo kutsua biobensaksi. Siinä on 85 prosenttia kasviperäistä etanolia ja 15 prosenttia bensiiniä. Sen suosio on rajussa kasvussa, onhan se veroedun vuoksi halvempaa kuin tavallinen bensa, vaikka sen tuotanto on kalliimpaa.

Mutta onko sekään ekobensaa? Raaka-aineena käytetään pääosin etanolia, joka tuodaan Brasiliasta. Siellä se valmistetaan sokeriruo'osta, jonka viljelyn alta poltetaan sademetsiä. Viljelyssä käytetyt tuholaismyrkyt pilaavat pohjavesiä. Plantaasien tieltä on häädetty talonpoikia ja maatyöläisten oikeuksia on poljettu. Toisaalta etanolin tuotanto on luonut maaseudulle yli miljoona työpaikkaa.

USA:ssa biobensa valmistetaan enimmäkseen maissista. Ympäristönsuojelijat arvostelevat sen ekotasetta, sillä useissa tehtaissa jalostusprosessissa käytettävä energia on hiiltä. Se heikentää oleellisesti etanolin hiilidioksiditasetta.

Suomessa on suunnitteilla useita etanolitehtaita, jotka käyttäisivät ohraa, josta nyt on ylituotantoa. VTT:n tuoreen tutkimuksen mukaan peltoetanoli alentaisi vain 5 - 15 prosenttia kasvihuonekaasujen päästöjä verrattuna fossiilisiin polttoaineisiin. Ympäristösyyt eivät siksi yksin riitä perusteeksi siihen, että kotimainen ohra, vehnä tai sokerijuurikas muutettaisiin valtion tuella viinaksi autojen tankkiin. Maaseutu- ja aluepoliittisia syitä toki on.

Biodiesel on tutkimusten mukaan energiatehokkaampaa kuin bioetanoli. Neste Oil aloittaa ensi vuonna biodieselin valmistuksen Porvoon jalostamollaan. Se käy tavallisiin dieselautoihin ja raaka-aineeksi kelpaavat niin kasviöljyt kuin eläinrasvat. Vaikka osa raaka-aineesta tulee kotimaasta, todennäköisesti Neste Oil hankkii suuren osan malesialaisilta tai indonesialaisilta palmuöljyviljelmiltä. Niissä esiintyy saman kaltaisia sosiaalisia ja ekologisia ongelmia kuin Brasilian sokeriruokoviljelmillä.

Ensimmäisen sukupolven biopolttoaineet eivät ratkaise autoilun ympäristöongelmia. Toisen sukupolven tuotteet saattavat ratkaistakin. Suomessa kehitetään kiivaasti biopolttoainetta metsähakkeesta. Sen valmistus kytkettäisiin osaksi sellu- ja paperiteollisuuden prosesseja. Siitä saattaa tulla Suomen metsäteollisuuden seuraava menestystuote maailmalle.

Mutta ennen sitä: EU:n tulisi kehitellä biopolttoaineille pikaisesti ekologiset ja eettiset kriteerit - tai miksei kaikelle menovedelle. Haluan tankata reilun kaupan biobensaa.

PAULI VÄLIMÄKI