Valon juhla
(Txti Oy)

Joulu on vastakohtien juhla. Toisille vuoden suurin juhla, toisille rasittavin. Toisille yhdessäolon juhla, toisille yksinäisyyden. Toisille kulutusjuhla, toisille köyhyyden.

Lapsena joulu oli odotetuin juhla. Muistan aaton hitaat tunnit olohuoneen sohvalla ennen pukin tuloa, isot siskot käärimässä paketteja verhon takana, isän naputtamassa puista kuusenjalkaa paikoilleen ja äidin juoksuaskeleet keittiössä. Aina jossain vaiheessa aattoa kattila kiehui yli ja stressi purkautui äidin itkuna.

Lopulta eteisestä kuului kolinaa ja joulupukki köpötti sisälle mukanaan suuri tuohikori täynnä lahjapaketteja. Äitikin pyyhki silmäkulmansa ja nauroi. Kaikki oli hyvin, joulu oli tullut, sittenkin.

Toivottavasti kaikkia äitejä lohduttaa se tieto, että köyhästäkin joulusta on jäänyt vain rikkaita muistoja.

Lapsuuden perinteet siirtyvät omaan joulunviettoon ja edelleen omille lapsille. Niistä on vaikea irrottautua, vaikka mieli tekisi.

Jossain vaiheessa pyristelin irti lahjojen ostamisen pakosta. Paniikki iski aattona ja ryntäsin jouluostoksille tuntia ennen kauppojen kiinnimenoa. Sitten päätin ostaa vain "järkeviä lahjoja". Lapset kiittivät kohteliaasti kerrastoistaan ja riensivät pelaamaan kummien ostamia tietokonepelejä. Tuli sekin vaihe, että päätin luopua kulutushysteriasta ja antaa vain aineettomia lahjoja. Kun vaimoni vuoden kuluttua alkoi kysellä, milloin lunastan lupaukseni tiskittömästä vuodesta, lähdin ostamaan tiskikonetta.

Lapsuuden joulu 1960-luvulla alkoi silloin, kun lähdimme pimenevään iltaan katsomaan kauppojen jouluikkunoita. Monessa ikkunassa paloi punainen risti, ankkuri ja sydän. Isä kertoi, että koriste symboloi uskoa, toivoa ja rakkautta. Pisimpään seisoin kuitenkin pienen ruokakaupan ikkunassa katsomassa pumpulivuorilla virtaavaa puroa ja junaa, joka puksutti tunnelin läpi kerta toisensa jälkeen.

Joulu on valon juhla, jota vietetään vuoden pimeimmällä hetkellä. Entisaikojen suomalaiset lahjoivat aurinkoa tulemaan takaisin. Kristinuskon levittäydyttyä Jeesus-lapsesta tuli valon tuoja.

Tänään valon tuovat kauppiaat, nuo länsimaiden viisaat miehet. Joulun pimeys on vaihtunut valokaapeleiden säihkeeseen. Taivaalta ei näy enää tähtien tuiketta, kun keinovalot valaisevat joulukadut, pihapiirit ja parvekkeet.

Valo on merkityksellistä vain pimeyttä vasten. Maaseudulla pimeys on vielä todellista ja osa jokapäiväistä elämää, mutta kaupungissa pimeys on muuttunut uhanalaiseksi luonnonvaraksi.

Valokoristeiden kilpavarustelu kaduilla, pihoilla ja parvekkeilla on ylittänyt hyvän maun rajat. Määrä on korvannut laadun, näyttämisen halu tyylitajun. Mitä symboloi räikeän sininen valokaapeli piha-aidan päällä? Ehkä Star Wars -ajan ritareita valomiekkoineen?

Koristevalokaapelit kuluttavat muuten eniten sähköä joulun ulkovaloista. Vähiten kuluttavat led-valosarjat. Nekin kannattaa kytkeä ajastimeen ja pitää päällä vain illalla. Olkoon joulun yö vain taivaan tähtien valaisema.

PAULI VÄLIMÄKI