Kimppakivaa
(Txti Oy)

Talvella muutuin autonkuljettajaksi. Poikamme päätti joulun jälkeen ryhtyä jääkiekkoilijaksi, tyttäremme puolestaan oli jo edellisenä talvena aloittanut suurprojektin Suomen hiihtomaineen palauttamiseksi. Kuskasin talven ja kevään läpi lapsia lähes joka arki-ilta harjoituksiin ja kisoihin. Ilomielin toki, samalla miettien, onko tässä mitään järkeä.

Lapsilla oli harjoitukset kaksi kertaa viikossa, lisäksi viikonloppuisin oli pelejä ja kisoja. Bussillakin olisi päässyt, mutta en hennonut laittaa kymmenvuotiasta linja-autoon kera varustekassin, joka on kaksi kertaa kookkaampi kuin tuo tuleva NHL-tähti. Viisitoistavuotias kimpaantui kerran, kun tuskailin töideni kanssa enkä olisi halunnut lähteä kuskin hommiin. "Kaikkien muiden vanhemmat ovat siellä ja ne jopa hiihtävät!" Tytär otti sukset kainaloon ja lähti bussipysäkille.

Auto- ja kuljetusalan sivutoimeni huipentui suureen Cup-viikonloppuun. Samaan aikaan päättyi myös hiihtokausi, mutta lentopallokausi sentään jatkui. Tein lauantaille minuuttiaikataulun, jotta ehtisin sahata kolmen jäähallin, hiihtokeskuksen ja palloiluhallin väliä. Poika hallille, tytär hiihtokeskukseen, paluu katsomaan kolmatta erää, sitten poika toiseen halliin ja tytärtä hakemaan, tytär lentopalloon, poika syömään ja kolmanteen halliin, josta tytärtä hakemaan. Aikataulu petti ensimmäisen hallin kohdalla: "Isä, multa jäi jääkiekkohousut kotiin, sun pitää mennä hakemaan ne!"

Monien isien ja äitien yleisin harrastus tänä päivänä on lasten roudaaminen harrastuksiin. Kuljetukset vievät aikaa, kuluttavat bensaa ja saastuttavat ympäristöä. Riihimäen Kiekko-Nikkarit on laskenut, että jääkiekon suurin ympäristökuormitus, yli 60 prosenttia, syntyy henkilöautolla tehdyistä matkoista. Jäähallin osuus on alle kolmasosa, bussimatkojen osuus 6 prosenttia ja varusteiden vain yksi prosentti.

Ratkaisu on kimppakyydeissä. Esimerkiksi Oulunkylän Kiekko-Kerho perusti viime syksynä kimppakyytiringit. Kun kolme perhettä liittoutuu ja kuljettaa lapset vuorotellen treeneihin, säästyy kaksi kolmasosaa ajokilometreistä, bensasta ja kuljetusten vaatimasta ajasta. Paras motiivi kimppakyytien järjestämiseen onkin kuulemma ollut vanhemmilta säästyvä aika ja se, että nuoret menevät mielellään porukalla harjoituksiin.

Motiva on laskenut, että yksi perhe säästää kolmen pelaajan kimppakyytien avulla vuodessa tankillisen bensaa, 65 euroa rahaa, 128 kiloa hiilidioksidipäästöjä ja saa samalla 22 kuljetuksista vapaata viikkoa. Kun Suomessa on yli 3000 lätkäjoukkuetta, pelkästään tässä lajissa kimppakyydeillä voidaan säästää yli 3 miljoonaa litraa bensaa, yli 4 miljoonaa euroa rahaa ja yli 8 miljoonaa kiloa hiilidioksidipäästöjä!

Voidaan, jos halutaan. Minulle ensimmäinen lätkäkausi oli tältä osin pettymys. Pelejä oli useissa eri halleissa, mutta minnekään ei ollut kuljetuksia. Vanhempien nimiä ei jaettu uusille tulokkaille, että olisi voinut sopia kimppakyydeistä. Ja parkkipaikat olivat täppösen täynnä autoja.

Mutta mitäs siitä, sillä meidän joukkue voitti Cupin, ja tyttökin hiihti hopealle. Ja minä karjuin ääneni käheäksi ja päätin, että ensi kaudella jatketaan tätä kimppakivaa.

PAULI VÄLIMÄKI