Mulla alla
(Txti Oy)

Kevätaurinko lämmittää takapihan kompostin. Lumi on jo sulanut kompostorin kannelta, se lämpiää nyt sekä sisältä että ulkoa. Harmittaa vain, että komposti on täynnä, minä kun en saanut kiireiltäni - eli laiskuuttani - tyhjennettyä sitä syksyllä. Mutta jotenkin sinne vielä sangollinen mahtuu, sen verran madot ovat taas ehtineet popsia banaaninkuoria, kaurapuuron tähteitä ja kahvinporoja.

Sillä matokomposti minulla on ja se näyttää toimivan talvellakin, kun vain muistan edes kerran viikossa ruokkia nuo "maanalaisen seurakunnan jäsenet", kuten ruotsalainen piispa Martin Lönnebo matoja kutsuu. On hauska kouraista lapiolla kompostimassaa ja tarkistaa, onko lierojen valtakunnassa kaikki hyvin. Niitä on tuhansia, ahkeran pulskeita jalleja.

Kompostoiminen on laiskurin luonnonsuojelua. Minun ei tarvitse muuta kuin kipata ruoantähteet kompostiin ja lapiollinen kuorenpurua kuivikkeeksi. Madot hoitavat varsinaisen työn, ne muuttavat biojätteen mullaksi. Moni omakotiasuja pelkää kompostorin hankkimista tai täyttää kerran ostetun kompostorin syksyllä puutarhan risuilla ja unohtaa sen talveksi. Ja kippaa biojätteet surutta sekajätteisiin.

Se on tyhmyyttä. Kaatopaikalla biojätteistä tulee metaania, joka on eräs voimakkaimpia kasvihuonekaasuja. Kompostointi on niin helppoa luonnonsuojelua, että se pitäisi määrätä pakolliseksi omakotialueilla. Siinä ei voi epäonnistua. Minullakin oli ensin kuumakompostori ja seurasin lämpömittarilla jätteen palamista, touhusin kuivikkeiden ja kostukkeiden kanssa. Hyvinhän se toimi, kunnes väsähdin ja unohdin koko jutun. Mitä tapahtui? Komposti ei mennyt pilalle, vaikka kuumakomposti viileni. Se muuttui matokompostiksi. Eräänä päivänä innostuin taas sekoittamaan kompostiani. Hätkähdin, kun lapionpisto paljasti noin miljoona pulleaa lieroa popsimassa ruoantähteitämme.

Piispa Martin Lönnebon rukous kompostin äärellä on hyväntuulinen muistutus ihmisen ja madon perimmäisestä yhteydestä (suomennos Ilkka Sipiläisen):

"Jumala, me kiitämme sinua maaduttajista, sokeista maan alla työskentelijöistä, bakteereista, madoista, sienistä ja pienistä hyönteisistä, ahkerista mullantuottajista, joiden päällä me noin vain astelemme. Elämän Henki, sinä joka osaat heidän hiljaista kieltään, välitä kiitoksemme, tervehdys ihmiseltä, häneltä joka elää lyhyen hetken maan päällä. Kerro, että me olemme riippuvaisia teidän työstänne. Ja että me myös olemme teille sukua, sillä maasta on myös ihminen tullut ja maaksi meidän pitää jälleen tuleman. Kerro terveisemme ja että me joka päivä iloitsemme teidän työnne hedelmistä. Siunatkoon teitä Jumala, pienet sisaremme ja veljemme kompostissa, maanalaisen seurakunnan jäsenet. Olkoon terveys ja hyvä ruokahalu aina osananne!"

PAULI VÄLIMÄKI