Kuokkavieraana Linnassa
(Vihreä Lanka)

Sain kutsun Linnan juhliin. Tarkemmin sanoen vastustamaan Linnan juhlia. "Kuokkavieraat" aikovat jälleen itsenäisyyspäivänä häiritä frakki- ja iltapukukansaa. He ovat "tottelemattomia". Niin oli minun lapsenikin, 5-vuotiaana.

Viime vuonna mielenosoitus meni rähinäksi, toivottavasti tänä vuonna meno on maltillisempaa. Tai hauskempaa. En ymmärrä mistä nämä tosikot maailmanparantajat tulevat. Jo Irwin-vainaa osasi protestoida Linnan juhlia laulaen. Kuokkavieraiden julistusta lukiessa herää epäilys, että joku on löytänyt Sosialistisen Opiskelijaliiton julkilausumamapin vuodelta 1973.
"Itsenäisyyspäivän kuokkavierasmielenosoitukset ovat syntyneet vihasta uusliberalistista politiikkaa vastaan, tarpeesta puolustaa kaikkien ihmisten tasavertaisuutta ja yhtäläisiä oikeuksia."

Viholliskuvan rakentaminen, ideologinen mustavalkoisuus, fanaattinen oikeassaoleminen, "kansan" nimissä esiintyminen, ja älyllinen epärehellisyys yhdistävät 1970-luvun taistolaisten ja 2000-luvun kuokkavieraiden julistuksia. Ketä kuokkavieraat muuten ovat? Sähköpostilistoilla leviävässä julistuksessa ei ole allekirjoituksia - kasvottomuus on yksi piirre, joka erottaa kuokkavieraat taistolaisista, ikävään suuntaan. Osa heistä lienee Göteborgin ja Genovan valko- tai mustahaalareita, jotka esiintyvät nykyisin "tottelemattomina".

"Ei ole mitään syytä ihmetellä sitä, että uusliberalistinen politiikka synnyttää vastarintaa ja yhteiskunnallisia konflikteja. --- Meillä ei ole valtaa, rahaa tai aseita, joilla lunastaisimme paikan päätöksenteossa. Meillä on kuitenkin kehomme, älymme ja tottelemattomuutemme. Nämä me tuomme jälleen kadulle ja kutsumme mukaamme kaikki uusliberalismin vastustajat."

Siis mikä politiikka? Ketkä vastustajat? Kuokkavieraat käyttävät käsitettä uusliberalismi tahallisen hämäävästi. Siitä on tehty viholliskuva, kuten 70-luvun taistolaiset tekivät suurpääomasta tai porvaristosta. Uusliberalismi on tietty poliittinen aatesuunta, joka pyrkii mahdollisimman keveään valtioon ja mahdollisimman vapaisiin markkinoihin. Reagan ja Thatcher toteuttivat uusliberalistista politiikkaa 1980-luvulla. En menisi vertaamaan sateenkaarihallitusta heihin. En pidä edes kokoomusta Suomessa uusliberalistisena puolueena (kokoomuksen sisältä uusliberalisteja toki löytyy). Itse asiassa meiltä puuttuu tämän aatesuunnan puolue. Nuorsuomalaiset ehkä yrittivät sitä 90-luvulla, huonolla menestyksellä.

Uusliberalismikin on monisärmäinen ilmiö, jolla on yllättävää kyllä yhtymäkohtansa kuokkavieraiden ideologiaan. Uusliberalismin ideaan kuuluu markkinoiden vastinparina itseorganisoitunut kansalaisyhteiskunta, joka hoitaa hyvinvointivaltiolle kuuluneita tehtäviä. Siis vaikkapa aatteellisten yhdistysten ylläpitämät vanhainkodit, koulut tai päiväkodit. Tässä voi olla mahdollisuus kaiken maailman autonomeille sitten kun ei enää olla tottelemattomia vaan toteuttajia.

Jos taas puhutaan talouden globalisaatiosta, puhutaan eri asiasta. Se on monitahoinen ilmiö, jota ei voi kategorisoida uusliberalismin kyltin alle. Talouden globalisaatio on vuosisatainen prosessi, joka on edennyt välillä vauhdikkaammin, välillä hitaammin. Olennaista on, että se on edennyt riippumatta poliittisista ismeistä. Siksi sitä ei kannata vastustaa, vaan ohjata. "Presidentinlinnan juhliin kokoontuvat uusliberalismin voittajat."

Jopas jotain. Sinnehän kutsutaan kaikki kansanedustajat, ministerit, diplomaatit, piispat, tieteen ja taiteen edustajia, urheilijoita, eri alojen vaikuttajia - ja myös presidentin vuoden varrella kohtaamia ns. tavallisia ihmisiä. Linnan sisällä on varmasti enemmän "uusliberalismin vastustajia" kuin ulkopuolella!

Kiinnostava haastaja on esimerkiksi 1990-luvulla noussut kommunitarismi, jossa korostetaan ei-valtiollisten yhteisöllisten rakenteiden luomista. Varsinkin eurooppalaisessa kommunitarismissa korostetaan kolmannen sektorin ja lähiyhteisöjen kykyä kantaa sosiaalista vastuuta.

Toinen kiinnostava haastaja on Tony Blairin "Suslovin", Anthony Giddensin lanseeraama elämänpolitiikka. Elämällä ei ole globaalien muutosten oloissa enää pysyviä, annettuja raameja, kuten kansallisvaltioiden hallitsemissa teollisissa yhteiskunnissa. Henkilökohtainen politisoituu uudella tavalla.

Kolmas varteenotettava haastava on Maailman sosiaalifoorumi, joka näyttää ottavan hajurakoa väkivaltaisiin globalisaation vastustajiin ja on kehittänyt poliittista ohjelmaa globaalin muutoksen hallintaan.

Taidan osallistua Linnan juhliin kotisohvalta television välityksellä - olen sisällä ja ulkona.

PAULI VÄLIMÄKI