Keskiluokan kutsu
(Vihreä Lanka)

Ovatko vihreä ympäristöpuolue vai yleispuolue? Tämä oli yksi näkökulma, kun vihreät pohtivat ydinvoimapäätöksen jälkeen, tulisiko jatkaa hallituksessa vai siirtyä oppositioon. Tiedämme miten kävi. Tuliko samalla siis todistettua, että vihreät ovat ympäristöpuolue?

Vihreät ovat median suosiollisella avustuksella tehneet ydinvoiman vastustamisesta itselleen olemassaolokysymyksen. Tätä en ymmärrä. Minusta tämän hetken poliittisia olemassaolokysymyksiä ovat mieluummin vaikkapa rakennetyöttömyyden sietämätön jatkuminen, etelä-Suomen metsiensuojelun surkea taso tai Sonera-miljardien lahjoittaminen Saksanmaalle.

Olin perustamassa Vihreää liittoa 15 vuotta sitten. Yksi tietoinen tavoite oli muodostaa ympäristöpuoluetta laajempi vaihtoehtopuolue. Tänään Vihreää liittoa voisi kutsua ekologisin periaattein toimivaksi yleispuolueeksi. Janne Saarikivi kirjoitti Vihreässä Langassa 21.6.: "Jos vaihtoehtoina olisi umpitaantumuksellinen, mutta materialistisen kasvun kyseenalaistava puolue ja energiankulutuksen lisäämisen kysymyksessä horjuva 'liberaali yleispuolue', minä äänestäisin epäröimättä edellistä."

Ja minä epäröimättä jälkimmäistä. Se on arvovalinta - vain ihmisoikeuksia kunnioittava ekologinen muutos on tavoittelemisen arvoista ja poliittisesti kestävää. Se on myös strateginen valinta - Saarikiven puhdasoppinen ekopuolue olisi nollan kansanedustajan puolue. Mikä on todistettu Suomessakin.

Monet tutkimukset kertovat, että vihreiden kannattajien enemmistö on kaupunkilaisia, nuoria, naisia, akateemisesti koulutettuja, toimihenkilöitä tai vapaissa ammateissa työskenteleviä ihmisiä. Siis nykyistä tai tulevaa urbaania keskiluokkaa. Tästä huolimatta moni vihreä aktivisti kauhistuu tai ainakin häpeilee puhetta vihreistä "keskikentän liberaalina yleispuolueena". Halutaan ainakin liittää puolueen nimeen etuliitteet "radikaali" tai "eko". Näin tullaan varmistaneeksi eturivin paikka marginaalipuolueiden takarivissä.

Puolueen on oltava reilusti kannattajiensa näköinen, muu on vastoin poliittista kuluttajansuojaa. Sitä paitsi "keskikenttä" ei ole kiinni, toisin kuin Saarikivi em. kolumnissaan väittää. Poliittisesta keskustasta puuttuu uskottava, kansainvälistä arvoliberalismia edustava ja kestävän kehityksen aatteita ajava, kulttuurisesti urbaani puolue. Keskustapuolueen pitkä marssi etelään on jämähtänyt Väli-Suomen taajamiin. Demarien ja vasemmistoliiton kannatus hiipuu suurissa kaupungeissa. Kokoomus on tyytyväinen oikeistolaisuuteensa. Pienet arvopuolueet, kuten kristilliset, eivät vetoa arvoliberaaliin enemmistöön. Helsingin vihreiden menestys osoittaa, että vihreät voivat täyttää urbaanin keskustan poliittisen ekolokeron.

Toki kaikki merkittävät puolueet kosiskelevat keskiluokkaa. Miksi se ei onnistu mainostoimistoihin uhratuilla miljoonilla? Koska kyse ei ole vain poliittisesta taktiikasta, vaan aikakauden hengen tavoittamisesta. Vallankumous on jo keskellämme. Sillä ei ole vielä vakiintunutta nimeä, joten kutsuttakoon sitä vähän latteasti verkostoyhteiskunnan synnyksi. Keskitetyt, hierarkisesti ylhäältä johdetut, yksiulotteiset järjestelmät purkautuvat, verkostomaisesti yhteenliittyneet, hajautetusti johdetut, moniulotteiset järjestelmät yleistyvät. Tietotekniikka ja internet ovat verkostoyhteiskunnan välineitä, mutta tämän ajan yhteiskunnalliset muodot ja sisällöt ovat yhä hakusassa. Niitä luovat parhaillaan ihmiset, jotka kuuluvat urbaaniin keskiluokkaan. Ja keskiluokkahan vallankumoukset ennenkin on tehnyt.

Puolueen tehtävä on vastata oman aikansa olemassaolokysymyksiin. Niiden sisältö vaihtelee, mutta aiheet ovat samoja: vaurauden synty, sen jakaminen, hengen viljely. Tämän ajan olemassaolokysymyksiä ovat: Miten muutetaan teollinen talous ekologisesti kestäväksi verkostotaloudeksi? Millainen on ylisukupolvisesti kestävä hyvinvointiyhteiskunta? Miten avataan Suomi monikulttuuriseksi eurooppalaiseksi yhteiskunnaksi?

Tässä zoomissa ydinvoima jää alakysymykseksi, tärkeäksi, mutta vain yhdeksi monien muiden joukossa. Toivottavasti vihreät eivät oppositiossa sorru alakysymyspuolueeksi.

PAULI VÄLIMÄKI