Reiluhkoa kauppaa

Kannattaako maksaa lisähintaa reilun kaupan banaaneista tai kahvista? Meneekö lisähinta kehitysmaiden tuottajille vai nappaavatko välikädet sen? Onko reilu kauppa sen reilumpaa kuin tavallinen kauppa?

Ihan hyviä kysymyksiä. TV 1:n MOT-ohjelma nosti niitä esille jokin aika sitten banaaniohjelmassaan. Toimittaja Martti Backman teki palveluksen reilulle kaupalle riisuessaan turhaa sinisilmäisyyttä asian ympäriltä. Samalla ohjelma oli karhunpalvelus, koska se lujitti kyynisiä ennakkoluuloja: vain hyväuskoiset hölmöt ostavat reilun kaupan banaaneja.

Minä ostan niitä yhä. Ostan myös reilun kaupan kahvia, vaikka tiedän, että kahvin tuottaja saa lisähinnasta korkeintaan puolet, ja pahimmassa tapauksessa vain viidesosan. Semmoista on kaupankäynti, ei sitä kukaan ilmaiseksi tee.

Minusta MOT-ohjelman tärkein viesti ei ollut se, että reiluun kauppaan sisältyy ongelmia, vaan se, että homma siitä huolimatta toimii. Tuottajat saavat oikeasti tavanomaista paremman hinnan reilun kaupan tuotteista. Reilun kaupan takuuhinnat eivät heilahtele samalla tavalla kuin raaka-aineiden maailmanmarkkinahinnat ja ne ovat yleensä selvästi markkinahintoja korkeampia.

Sen vuoksi tuottajayhteisöt voivat maksaa keskimääräistä parempia palkkoja, kehittää työntekijöiden sosiaalisia oloja, maksaa sairaskuluja, lasten koulutusta tai toteuttaa tiukkoja ympäristövaatimuksia. Kaikki tämä kävi ilmi MOT-ohjelmasta. Siitä selvisi myös, että reilun kaupan valvontasysteemi toimii: kun ecuadorilaisella banaanitilalla kiellettiin ay-toiminta, sen banaaneilta poistettiin reilun kaupan merkki.

Entä Chiquita? Sen plantaasi oli Martti Backmanin mukaan kuin trooppinen puutarha. Omilla plantaaseillaan Chiquita toteuttaakin Better Banana -ympäristömerkin vaatimuksia. Sen kriteerit ovat samantapaisia, joskin suppeampia kuin reilun kaupan vaatimukset. Esimerkiksi ay-toimintaa tai luomuviljelyä se ei takaa, eikä se tue pieniä tuottajayhteisöjä kuten reilun kaupan merkki tekee. Mutta muuten hyvä merkki.

On ilmeistä, että juuri reilun kaupan liike on saanut monikansalliset yritykset kehittämään ympäristölaatua ja eettisiä standardeja. Hyvä esimerkki vaikuttaa, ja hyvä markkinaosuus vaikuttaa vielä enemmän - siksi reilun kaupan tuotteita kannattaa ostaa.

Moni sanoo, että yksittäinen kuluttaja ei voi maailmankaupan rakenteisiin vaikuttaa. Se vaatii poliittisia muutoksia. Kyllä, mutta ne taas vaativat kuluttajien asenteiden muutosta. Minä saan tästä rivistä enemmän palkkaa kuin banaaninpoimija päivän työstä. Siksi minulla on varaa ostaa tavallista kalliimpia reilun kaupan tuotteita. Mutta siksi minä myös haluan ostaa niitä. Huono omatunto on ihan hyvä syy muuttaa tapojaan.

PAULI VÄLIMÄKI